Se, että viranomaiset edes suostuvat tutkimaan Raamatussa ilmoitettua Jumalan Sanaa vihapuheena ja pitävät prosessia auki viikkotolkulla, on käsittämätöntä. Se kertoo myös pienen mutta kovaäänisen ja häikäilemättömän väestönosan vaikutusvallasta, joka saa tukea yhteiskuntamme ylimmillä portailla olevilta, joko näiden tietoisena valintana tai pelokkuuttaan.

Näin kirjoittaa espoolainen yritysvälittäjä, lauluntekijä ja historian harrastaja Risto Huvila, jonka esikoiskirja Israelin ihme ja presidentti Truman ilmestyi vuonna 2018.

Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtaja, Espoon Suomi-Israel Yhdistyksen puheenjohtaja ja Holokaustin uhrien muisto ry: varapuheenjohtaja Huvilan ironisesti ja sarkastisesti alkava blogi "Kirkko on asetettava syytteeseen" käsittelee Päivi Räsäseen kohdistunutta syytöstä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja Huvila toteaa, että kun "laitoksen komisario (ent. vihreä, nyk. väritön) ryhtyy tutkimaan häntä Raamatun mahdollisesti sisältämästä kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan, ei se edusta sellaista harkinnan ja päättelykyvyn tasoa, mitä meidän veronmaksajien olisi oikeus odottaa poliisin tutkijoilta".

Helsingin poliisilaitokselle on Huvilan mukaan käynyt "harmillinen ja nolo kömmähdys", sillä "Päivi Räsänen ei ole sen enempää kirjoittanut kuin julkaissutkaan Raamattua, vaan tuo kauhea rikos on tapahtunut aivan muiden toimesta":

"Pikainen vilkaisu Raamatun sisällysluetteloon olisi osoittanut, ettei Päivi Räsästä löydy sen kirjoittajista, jotka näin tasa-arvoisen oikeudentulkinnan näkökulmasta olivat erityisen paheksuttavalla tavalla kaikki miehiä – all male!"

Viime päiviin asti vain perussuomalaiset on pyritty asemoimaan ja leimaamaan vihapuherikostuomioita saaneiden tai saavien tyyssijaksi; puolueeksi, josta löytyvät ne ainoat suvaitsemattomat "väärät mielipiteet", joissa "panetellaan ja solvataan kansallista tai siihen rinnastettavaa ryhmää" ja "loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjataan ja häpäistään sitä, mitä uskonnonvapauslaissa tarkoitetut islamilaiset uskonnolliset yhdyskunnat pitävät pyhänä".

Vihapuhesyytösmankelin läpikäyneistä Jussi Halla-ahosta, Teuvo Hakkaraisesta ja Sebastian Tynkkysestä on tehty ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” -lakipykälän avulla varoittavia esimerkkejä siitä, mihin epämiellyttävä faktojen tai "väärien" mielipiteiden julkilausuminen "pahimmillaan" voi johtaa. Sananvapauden tukahduttaminen on näppärä poliittisen vallankäytön väline ja lyömäase, jonka perimmäisenä tavoitteena on pakottaa jokaista eri mieltä olevaa pidättäytymään ilmaisemasta näkemyksiään ja harjoittamaan sen sijaan itsesensuuria juridisten seuraamusten pelossa.

Koska kriittinen ja perusteltu keskustelu asioista pyritään hiljentämään kaikin tavoin, poliittista aktivismia harjoittava valtamedia "pelaa häiriintynyttä peliä, jossa journalistiset säännöt riippuvat siitä, kenestä kulloinkin on kyse. Suosikkien teot selitetään parhain päin, inhokit demonisoidaan ja häpäistään", kammottavista rikoksista vaietaan kokonaan ja niitä ivataan, jotka yrittävät nostaa asioita esille.

Voiko tämän alemmaksi enää vajota? kysyy oikeutetusti Suomen Uutiset ja viittaa pikkulapsen sarjaraiskaukseen, josta Helsingin Sanomien Nyt-liite oli hävyttömästi tehnyt vitsin viime vuoden lopulla.

Melkein kymmenen vuotta valtamedia on häpeilemättömästi tähdännyt järjestelmällistä, lähes demonista hyökkäys-, mustamaalaus- ja solvauskampanjaa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahoon kenenkään siihen puuttumatta.

Kuvaavaa on, että kun argumentteja ei suosituimmaksi puolueeksi perussuomalaiset luotsannutta Halla-ahoa vastaan ole, häntä on epätoivoisesti yritetty myös häiriköidä esimerkiksi perussuomalaisten tiedotustilaisuudessa ohittamalla päivän teemaan liittyvät kysymykset nostamalla esiin Halla-ahon vanhoja blogitekstejä, käyttämällä niitä leimakirveenä syytettäessä jopa hallituskriisin aiheuttamisesta vuonna 2017 Jussi Halla-ahon tultua valituksi perussuomalaisten johtoon, sekä herjaamalla vääristä arvonäkemyksistä ja "ihmiskäsityksestä", jotka luokiteltiin muun muassa olevan liian kaukana muista puolueista ja hidaste perussuomalaisten hallitustaipaleelle kevään eduskuntavaalien jälkeen.

Entäpä nyt - tapaus Aki Ruotsalan jälkeen - kun Helsingin poliisi tiedotti perjantaina, että se on päättänyt aloittaa esitutkinnan myös kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja ja ex-sisäministeri Päivi Räsäsen Twitter-julkaisusta, jossa hän kysyi "miten kirkon oppiperusta eli Raamattu sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi".

Räsänen otti kantaa kirkon profiloitumiseen sen omaa oppiperustaansa eli Raamattua vastaan Priden "virallisena partnerina" twiittaamalla Helsinki Pride 2019 -tapahtuman alla kesäkuussa Raamatun lehdeltä otetun kuvan kera, jossa on jakeita Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta, jotka tuomitsevat homouden luonnonvastaiseksi.

Oikea Media on uutisoinut aiemmin Räsäsen tapauksesta (täällä ja täällä).

Rikosnimikkeenä on sama monitulkintainen ja epäselvä kiihottaminen kansanryhmää vastaan -pykälä, johon vetoamalla perussuomalaisten "epäilyttäviä" kirjoituksia on pengottu jo monia vuosia.

Joko nyt alamme vähitellen hahmottaa "poliittisen korrektiuden rikkomisen säännöt" ja sen, kuinka sananvapauden rajoittamista käytetään pyrittäessä arvokonservatiivinen ja maahanmuuttokriittinen mielipiteenilmaisu kriminalisoimaan ja vaientamaan? Ei pidä suinkaan unohtaa myöskään sitä, millaisessa otteessaan seksuaaliradikalismia ajava propagandajärjestö Seta pitää Suomen poliisia ja oikeuslaitosta.

Räsäsen tapaus viimeistään osoittaa, miten helposti melkein mitä tahansa voidaan nyt alkaa tulkita jo "vihapuheeksi", jota rikoslakimme ei edes tunne, mutta jota poliisi on innokkaasti metsästämässä profiloituessaan vastustamaan julkista kristillistä vakaumusta ja sanan- ja mielipiteenilmaisua - välittämättä täysin lapsia ja nuoria seksuaalisiin perversioihin yllyttävistä korskeista Pride-sateenkaariaktivisteista.

On päivän selvää, ettei poliisikaan niin tyhmä ole, ettei se olisi täysin selvillä gender-ideologiaa rummuttavien sateenkaariaktivistien ja punaviherkapinapappien legioonasta, joiden perimmäisenä päämääränä koskien esimerkiksi Räsäsen syytteeseen saamista, on päästä julistamaan täysin laittomaksi ja syrjiväksi perinteinen ja kristinuskon mukainen Raamattuun perustuva johdonmukainen ja selkeä opetus homoseksuaalisuuden harjoittamisesta.

Räsänen sanoo tiedotteessaan, että on mahdotonta edes ajatella, että "tämä klassinen kristillinen näkemys ja useimpien kirkkokuntien opetus tulisi kyseenalaiseksi tai lainvastaiseksi".

"En halua olla uhmakas, mutta aion kyllä edelleen käyttää vapauttani uskoa ja myös puhua uskoni mukaisesti, olipa lopputulos tästä prosessista mikä tahansa. Rohkaisen edelleen kaikkia käyttämään perustuslaissa turvattua uskonnonvapautta myös kiistanalaisissa ajankohtaisissa kysymyksissä", Räsänen kirjoittaa.

Teologian tohtori ja dosentti Juha Ahvio on väsymättä viime vuodet varoittanut sananvapauden kaventumisesta ja seksuaalivallankumouksen etenemisestä Suomessa. Viimeisimmässä 16.8.2019 päivätyssä blogissaan "Sananvapaus on entistäkin uhatumpi Suomessa" Ahvio valaisee jälleen kerran sananvapauden nykytilaa sekä kehottaa puolustamaan sekä sanan- että uskonnonvapautta "nyt kaikilla rintamilla".

"Jos Päivi Räsänen päätyy syytetyksi mainituilla perusteilla, kannattaa ymmärtää, mitä siitä silloin seuraa. Sen jälkeen kaikki konservatiivinen kristillinen eettinen julkinen mielipiteenilmaisu on siirtynyt – vihapuhejuridiikkaa ja siihen nivoutuvia käsitteitä näppärästi aseena käyttäen – laittomuuden ja rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin. Tämä tilanne tulee realisoituessaan koskemaan kaikkea konservatiivista kristillisyyttä Suomessa ja kaikkia kirkkoja ja seurakuntia ja kristillisiä toimijoita", Ahvio muistuttaa.

Räsäsestä tehdyssä tutkintapyynnössä kyse on todellakin uskonnonvapauden kannalta "eräänlaisesta ennakkotapauksesta Suomessa", kuten Räsänen itsekin korostaa.

"Poliisille tehdyn rikosilmoituksen perusteella selvitetään, onko kansanedustaja syyllistynyt kesäkuussa julkaisemallaan Twitter-viestillä rikokseen. Viesti kuvaa Helsinki Pride -tapahtumaa synnin ja häpeän nostamiseksi ylpeyden aiheeksi sekä kyseenalaistaa kirkon osallistumisen tapahtumaan. Ilmoittajan mukaan viesti on vähemmistöihin kohdistuva suvaitsemattomuuden ilmaus", kerrotaan poliisin tiedotteessa.

Sen lisäksi, että kaikki se mitä ei saa lausua julki, myös yhteiskunnan siveellisyys määritellään nyt Raamatun sijaan uusien seksuaalipoliittisten normien mukaisesti tulkitsemalla sitä Suomen rikoslaista kohdasta Kiihottaminen kansanryhmää vastaan:

"Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Laaja joukko kristillisdemokraatteja osoitti tukensa avoimesti Räsäselle viikonloppuna Oulussa koolla olleen kristillisdemokraattien puoluekokouksen yhteydessä. Kristillisdemokraattien puoluekokous totesi lisäksi julkilausumassaan sananvapauden tilan olevan huolestuttava Suomessa ja puolue toivoo, että kaikki eduskuntapuolueet yli hallitus-oppositiorajan nousisivat puolustamaan näitä mielipiteen-, sanan- ja uskonnonvapauden arvoja niin kansainvälisesti kuin kotimaassa.

Jopa Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen uskaltautui ihmettelemään poliisin politisoitumista, kun "vihapuherikoksissa" usein tutkinnanjohtajana hääräävä vihreätaustainen poliisi voi tutkia demarin, kristillisdemokraatin ja perussuomalaisen tekemisiä. Happonen kysyy, voisiko PS-taustainen poliisi tutkia vaikkapa vihreän kansanedustajan epäiltyä rikosta ja toteaa kysymyksen olevan "hatusta vedetty, mutta silti aiheellinen". Hän kuitenkin vähättelee ongelmaa ja väittää kansanedustajien ja poliitikkojen päätyvän melko harvoin poliisitalojen kuulusteluhuoneisiin.

Helsingin poliisi ei silti lotkauta korviaan demarikaupunginvaltuutettu Abdirahim ”Husu” Hussein Mohamedin heinäkuussa Suomea ja perussuomalaisia kohtaan julkisesti esitetyille provosoiville mielipiteille. Kiihottamista kansanryhmää vastaan eivät poliisin mukaan ole "Husun" ilveilevät ja kaistapäiset Twitter-panettelut, kuten ”Suomi on rasistinen maa” ja ”Kaikki persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja”; sillä puolue, puolueen äänestäjät ja kannattajat eivät muodosta ryhmää, joka vakaumuksen tai minkään muunkaan perusteella nauttisi kiihottamisrikossäännöksen tarjoamaa suojaa.

Teologian tohtori ja dosentti Juha Ahvion osuva arvio on, että ”Husu” Husseinin mukaan kaikki suomalaiset ja varsinkin ne suomalaiset, jotka lukeutuvat perussuomalaisten kannattajiin, ovat rasisteja eli rotusortajia. Suomalaisia ja perussuomalaisia kohtaan saa siis ilmaista täysin ääriyleistäviä ja mitä herjaavimpia sanomisia ilman, että kyseessä on ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”.

Merkille pantavaa on, että kesän aikana liikkeelle lähteneet rikosepäilyt arvokonservatiivisten ja kansallismielisten kansanedustajien "kiihottamisista kansanryhmää vastaan", etenkin nyt entisen sisäministeri Päivi Räsäsen osalta, eivät ole tavoittaneet arvojohtajaamme Tasavallan presidentti Sauli Niinistöä esittämään minkäänlaisia "maltillisia ja rakentavia" mielipiteitään julki.

Hän ei ole sanonut halaistua sanaa sitten marraskuussa 2017 Turun yliopistolla pidetyn "Rauhaa rajoille" -luennon. Se on sinänsä hyvin ymmärrettävää, sillä kuten Oikea Media uutisoi tuolloin, Niinistö otti tällöin paljon puhuvasti kantaa vihapuheeseen: Hän ilmoitti haluavansa lisää sensuuria ja myös Suomen pohtivan sosiaalisen median alustojen kontrollointia "vihapuheen" ja "valeuutisten" levittämisessä.

Niinistön muistetaan aiemmin niin ikään peukuttaneen ja ihastelleen muun muassa 30. tammikuuta 2016 kirjailija Jyri Paretskoin Iisalmen Sanomissa olevaa kirjoitusta "Tolkun ihmiset" , jossa Paretskoi otti tolkun ihmisen vinkkelistä kantaa tulenarkaan maahanmuuttokeskusteluun.

Toki oikeus ei ole mitään päätöstä vielä tehnyt Räsäsen kohdalla, kuten toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja, teologian maisteri Pasi Turunen huomauttaa, mutta lisää sitäkin vahvemmin:

"Koko tämä tutkintaprosessi on farssi, tai sanoisinko suoranainen 'synti ja häpeä'.

Kyse ei ole enää vain Päivi Räsäsestä, vaan ylipäätään vapaudesta opettaa ja julistaa Raamatun koko totuutta julkisesti."

Turunen täysin paikkansapitävästi painottaa, että olemme tulleet "todella pimeään aikaan Suomessa", jos kirkon jäsen, Päivi Räsänen, ei saa - joutumatta rikostutkintaan - arvostella oman kirkkonsa toimintaa ja ratkaisuja sen Kirjan valossa, johon kirkko julkisesti sanoo sitoutuneensa.

Turusen mukaan Räsäsen tapauksen "käsitteleminen rinnakkain" Hussein al-Taeen (sdp.) ja Juha Mäenpään (ps.) kanssa muokkaa lisäksi mielikuvia julkisuudessa täysin perverssiin suuntaan.

"Al-Taeen tapaus on piirteiltään täysin toisenlainen ja sisältää vihakirjoitusten lisäksi todellisen turvallisuuspoliittisen skandaalin ainekset, kuten blogisti Anter Yasa on ansiokkaasti osoittanut", Turunen muistuttaa.

 

Oikea Media pitää kuitenkin kyseenalaisena Anter Yaşan puolueettomuutta ja rehellisyyttä, sillä paitsi että Yaşa on aktiivinen "seksuaalivähemmistöjen puolesta marssija", hän kertoo tehneensä tietoisen päätöksen siitä, että hän julkisti al-Taee'hen - tai ellei hänen oikea nimensä ole Abu Gula - liittyvät paljastuskirjoituksensa vasta eduskuntavaalien jälkeen, koska pelkäsi perussuomalaisten voittavan.

Aivan vaalien alla arveltiin, että suurimman puolueen paikasta käydään tiukka kilpailu sdp:n ja perussuomalaisten välillä ja Yaşa omasta mielestään uskoo jopa vaikuttaneensa vaalien tulokseen.

"En halunnut, että perussuomalaiset voittaa. Se vaikutti ihan varmasti siihen. 0,2 prosenttia ei ole hirveästi ääniä", Yaşa totesi MTV Uutisille Porin SuomiAreenassa heinäkuussa.