Oppi sukupuolen vaihdettavuudesta eli niin sanottu transaate on saanut julkisuudessa paljon myönteistä huomiota. Tämä on luonut nuorten parissa sosiaaliseen tartuntaan perustuvan joukkoliikkeen, jonka seurauksena erityisesti teini-ikäiset tytöt yhä lisääntyvässä määrin pyrkivät sukupuolenvaihdokseen. Uusi sukupuoliajattelu rohkaisee sukupuolisesti hämmentyneitä nuoria murrosikää jarruttavaan hoitoon, elinikäiseen vastakkaisen sukupuolen hormonien käyttöön ja sukupuolenkorjausleikkauksiin vetoamalla mytologiseen kertomukseen, että ihminen voi syntyä sukupuoleltaan väärään kehoon.

Nuorisopsykiatrit huolissaan

Koska lasten ja nuorten sukupuoli-identiteetti voi olla epävakaa jo kehityksen asettamien haasteiden takia, sukupuolikysymyksiin erikoistuneet nuorisopsykiatrit ovat huolissaan pyrkimyksistä ohjata kaikki nuoruusiässä äkillisesti sukupuoliahdistuneet nuoret fyysisiin hoitoihin, joiden vaikutukset voivat olla palautumattomia.

”Nuoruusikäisistä tutkimuksiin hakeutuvista osa on havahtunut identiteettikokemukseensa melko nopeasti ja osalla on huomattavia mielenterveyden häiriöitä. On voitava keskustella siitä, ettei kaikissa tilanteissa tarkoituksenmukaisin toimintamalli ole sukupuolen uudelleenmäärittelyn edellytysten arvioinnin käynnistäminen, ja huolehdittava, ettei synny automaattisesti fyysisiin hoitoihin johtavia hoitopolkuja kehitysikäisille.” (Kaltiala-Heino & Työläjärvi & Suomalainen 2018: 135.)

Hämmentävää tässä nuorisopsykiatrien lausumassa on se, että he joutuvat varovaisin sanankääntein puolustamaan oikeutta käydä avointa tieteellistä keskustelua lasten ja nuorten sukupuoliahdistuksen hoidon eri vaihtoehdoista. Transideologian luomassa paineessa he eivät voi pitää itsestään selvyytenä edes sitä, että olisi mahdollista käydä avointa keskustelua pyrittäessä määrittämään tarkoituksenmukaisinta toimintamallia lapsen sukupuoliahdistuksen hoitamiseksi.

Ideologinen mielipiteenmuokkaus

Englantilainen inklusiivisen kasvatuksen professori Michelle Moore (2018: 228) kritisoi transideologian pyrkimystä johdattaa sukupuoliahdistuneita lapsia ja nuoria käsitykseen, etteivät he voi elää tyydyttävää elämää altistamatta kehoaan kemialliseen ja kirurgiseen muokkaukseen. Mooren mukaan on järjenvastaista altistaa lapsi terveydelle vaarallisille lääketieteellisille toimenpiteille vain siksi, että lapsen mieltymykset ja käyttäytyminen ovat ristiriidassa vallitsevien sukupuolistereotypioiden kanssa.

Moore kiinnittää huomiota siihen, ettei ole olemassa asianmukaista lääketieteellistä todistusaineistoa siitä, että sosiaalinen, kemiallinen ja kirurginen muokkaus parantaisi lapsen sukupuolista hämmennystä. Ne lapset ja nuoret, joiden kehoa lääketieteellisesti muokataan transideologian oppien mukaisesti, ovat osa yhteiskunnallista muutosprojektia, joka on rakennettu arvausten ja olettamusten, ei tutkimustiedon varaan. Transideologian puolustamat sosiaaliset ja lääketieteelliset interventiot muuttavat terveen lapsen elinikäiseksi potilaaksi, joka on riippuvainen loputtomista lääkärikäynneistä, verikokeista ja jatkuvasta lääkeriippuvuudesta.

Britannian nuorin sukupuolenvaihdospotilas

Vuonna 2012 englantilainen päivälehti Daily Mail (30.10. 2012) julkaisi artikkelin otsikolla ”Synnyin pojaksi, tulin tytöksi, ja nyt haluan olla jälleen poika”: Britannian nuorin sukupuolenvaihdospotilas peruuttaa sukupuolenvaihdoshoitonsa.” Kyseinen artikkeli alkoi tällä tavalla:

”Ria Cooper pääsi otsikoihin viime vuonna, kun hänestä tuli Britannian nuorin sukupuolenvaihdospotilas 17 vuoden iässä. Hän oli vuosien ajan pyytänyt perhettään ja terveyspalveluja muuttamaan hänet tytöksi. Mutta nyt, elettyään naisena vähemmän kuin vuoden ajan 18-vuotias on päättänyt muuttua takaisin mieheksi kärsittyään valtavaa henkistä ahdistusta naisena. Hän on peruuttanut täyden sukupuolenkorjausleikkauksensa, joka oli suunniteltu tammikuuksi ja lopettanut naishormonihoidon, joka on saanut hänen rintansa kasvamaan. Hän sanoo kokeneensa nämä muutokset ylivoimaisiksi ja että ne ovat tehneet hänet syvästi onnettomaksi.”

Daily Mailin mukaan Cooperille oli tehty ”perusteellinen psykologinen arvio ja neuvonta” ennen sukupuolenvaihdoshoitoja, mutta siitä huolimatta ”hän kärsi sellaista sisäistä ahdistusta eläessään naisena, että hän oli kaksi kertaa yrittänyt tehdä itsemurhan”

Cooper kuvaa kokemaansa ahdistusta Mirror-lehden haastattelussa: ”Hormonit saavat mielialani vaihtelemaan ylös alas. Yhtenä hetkenä koen itseni synkäksi ja seuraavassa hetkessä olen hyvin onnellinen. – – Muutama kuukausi sitten otin suuren annoksen paracetamolia, mutta ystäväni löysi minut – – Vähän ennen sitä yritin viiltää ranteeni auki ja päädyin sairaalaan. Joudun synkkien mielialojen valtaan, kun mikään ei näytä oikealta.”

Transhoitojen pitkäaikaisvaikutuksista ei ole tietoa

Tällä hetkellä ei ole olemassa luotettavaa tietoa hormonihoitojen ja sukupuolenkorjausleikkausten pitkäaikaisvaikutuksista, esimerkiksi hormonihoitojen aiheuttamasta syöpäriskistä. Tässä tilanteessa vanhemmat tekevät viisaasti viivyttäessään lapsensa sukupuolenvaihdosta. He tekevät oikein viestiessään nuorelle, ettei hänen kehossaan ole mitään vikaa ja ettei hänen ole mielekästä asettaa tervettä kehoaan riskialttiiksi hoidoilla, joiden pitkäaikaisseurauksista ei ole luotettavaa tietoa. Tämän lähestymistavan viisaus näkyy sellaisten vanhempien kokemuksissa, jotka ovat onnistuneet jarruttamaan lapsensa sukupuolenvaihdosta niin kauan, että lapsi on omaehtoisesti eheytynyt elämään omassa biologisessa sukupuolessaan ilman, että lapsen terveydelle on tuotettu pysyvää vahinkoa.

”Vanhemmat, jotka ovat henkilökohtaisesti nähneet teini-ikäisten lastensa vapaaehtoisesti luopuvan transprosessista, ovat ostaneet aikaa lapsilleen: kallisarvoista aikaa ymmärtää, ettei ainoa tapa elää sukupuolikapinallisen elämää ole tulla elinikäiseksi potilaaksi, joka jatkuvasti vierailee endokrinologien ja plastiikkakirurgien vastaanotoilla.” (Overwhelmed ym. 2016).

Aihetta on käsitelty tarkemmin kirjassa Sukupuoli muutoksessa (Päivä 2019). https://tapio.blog/sukupuoli-muutoksessa/