Ideologisesti motivoituneet lobbausryhmät ovat EU:n välityksellä ajaneet niin sanottua sukupuolisen valtavirtaistamisen (gender mainstreaming) toimintaohjelmaa, joka muuttaisi sukupuolikäsityksen subjektiiviseen kokemukseen ja sosiaaliseen rooliin (gender) perustuvaksi ja luopuisi sukupuolen määrittelemisestä objektiivisten biologisten tuntomerkkien perusteella. Suomeenkin ollaan ajamassa lainsäädäntöä, joka antaisi ihmiselle oikeuden määrittää sukupuolensa pelkän ilmoituksensa perusteella (www.translaki2019.fi).

Keskeinen ongelma itsemäärittelyyn perustuvassa sukupuolikäsityksessä on se, ettei viranomaisilla ole tämän muutoksen jälkeen mitään objektiivista tapaa tunnistaa ihmisen aitoa sukupuolta. Jos ihminen voi vahvistaa juridisen sukupuolensa pelkän ilmoituksensa varassa ilman mitään objektiivisesti havaittavia tuntomerkkejä, tulee mahdottomaksi tietää, vastaako esimerkiksi biologisen miehen ilmoitus naissukupuoleen kuulumisesta kyseisen miehen aitoa kokemusta, vai haluaako hän muuttaa juridisen sukupuolensa jostakin muusta syystä, esimerkiksi voidakseen helpommin toteuttaa tyttöihin ja naisiin kohdistuvia rikoksia.

Yksityisyyden suoja

Niin kauan kuin lainsäädännössä ja yhteiskunnan toimintaohjelmissa pitäydytään objektiivisiin biologisiin tuntomerkkeihin perustuvaan määritelmään sukupuolesta, on mahdollista turvata tyttöjen ja naisten yksityisyys ja suoja hyväksikäytöltä. On paljon vaikeampi suojella näitä tyttöjen ja naisten oikeuksia, jos lainsäädäntö määrittelee naiseksi jokaisen, joka subjektiivisesti väittää kokevansa itsensä naiseksi.

Jos lainsäädännössä ja yhteiskunnallisissa toimintaohjelmissa aletaan pitää subjektiivisesti koettua sukupuoli-identiteettiä juridisen sukupuolen määräytymisen perusteena, voi miespuolinen henkilö pelkän ilmoituksensa pohjalta vaatia itselleen naisille kuuluvia oikeuksia, suojaa ja pääsylupia. Sikäli kun ei enää ole olemassa mitään objektiivisesti havaittaviin tuntomerkkeihin perustuvaa naisen käsitettä, ei ole mahdollista luoda naisille erotettuja, turvattuja alueita, joihin ainoastaan biologisilla naisilla olisi pääsy. Tämä heikentää yhteiskunnan mahdollisuuksia turvata naisille sukupuoliperustaista yksityisyyttä ja suojaa.

Biologiset naiset, jotka ovat tulleet miesten pahoinpitelemiksi tai raiskaamiksi, eivät voi enää paeta erityisesti heille varattuihin paikkoihin ja kokea olevansa turvassa biologisilta miehiltä. Tytöt ja naiset voiva joutua biologisten miesten seksuaalisen ahdistelun kohteeksi naisten turvakodeissa ja naisten pukuhuoneissa.

Tunnistamisen ongelmat

Kun ”naisen” ja ”tytön” käsitteet irrotetaan biologisista tosiasioista ja tehdään kokonaan riippuvaisiksi subjektiivisesta itsemäärittelystä, miehille annetaan yhteiskunnallisesti hyväksytty keino päästä tytöille tarkoitetuille alueille esimerkiksi leireillä ja yön yli ulottuvilla retkillä. Tytöiltä viedään oikeus tunnistaa tai nimittää heitä miehiksi.

Kun tytöt kasvatetaan hyväksymään näiden miesten oikeus ylittää tyttöjä suojaavat rajat, tyttöjen on vaikea suojautua hyväksikäyttäjiltä. Tällainen yhteiskunta systemaattisesti valmentaa tyttöjä torjumaan intuitiiviset varoitusmerkkinsä: heitä voidaan syyttää siitä, että he loukkaavat naisiksi identifioituvien biologisten miesten tunteita.

Suurimmassa vaarassa ovat tällöin kaikkein haavoittuvimmat tytöt, kuten yhteiskunnallisten hoitokotien asukit. Miehillä on nyt tapa päästä tytöille tarkoitetuille alueille paikallisten viranomaisten estämättä, joilla ei ole mitään tapaa kyseenalaistaa heidän ”sukupuoli-identiteettiään”.

Naisurheilun ongelmat

Itsemäärittelyyn perustuva sukupuolikäsitys ulottaa miesten etuoikeudet monille sellaisille alueille, jotka oli aikaisemmin varattu pelkästään naisille. Sukupuoli-ideologian hallitsemassa kulttuurissa biologiset pojat pystyvät voittamaan tyttöjen urheilun mestaruuksia vaihtamalla juridista sukupuoltaan.

Onko oikeudenmukaista antaa tytöille varattuja urheilupalkintoja ja yliopistojen tytöille tarkoitettuja urheilijastipendejä pojille, jotka luontaisesti ovat suurempia, vahvempia ja nopeampia?

Naisnäkökulman hämärtyminen

Radikaalin feministisen kritiikin mukaan itsemäärittelyyn perustuva sukupuolikäsitys on pääasiassa miesten luomusta ja sen yhtenä seurauksena on ollut naisten oikeuksien rajoittaminen. Monet miehestä naiseksi -transihmiset siirtyvät naisen rooliin vasta myöhään elämässään, jolloin he ovat jo sisäistäneet miehen näkökulman. Heidän voi olla vaikea sisäistää naisten näkökulmaa, vaikka he käyttävät hormoneja ja läpikäyvät kosmeettisia leikkauksia.

Kun naiseus määritellään sisäiseksi kokemukseksi, joka perustuu kunkin yksilön subjektiiviseen tuntemukseen, miehen kehon omaava yksilö, joka väittää kokevansa itsensä naiseksi, voi julkisessa keskustelussa esiintyä naisten edustajana ja päästä kaikkiin pelkästään naisille tarkoitettuihin kokoontumisiin, konferensseihin ja yhteisöihin.

Aihetta on käsitelty tarkemmin kirjassa Sukupuoli muutoksessa https://tapio.blog/sukupuoli-muutoksessa/