Julkaisin alla olevan kirjoituksen Facebookissa, koska poistan sieltä kaikki käyttämäni profiilit. Tekstin liitän Oikean Median blogiin, sillä se sisältää myös yleistä asiaa.

Kuten fb-seinälläni taannoin kerroin, loppuu Facebookin käyttöni piakkoin. Nyt on se aika.
Viimeistään ensi viikolla poistan viimeisimmän profiilin, kaksi muuta [jatkuvasti fb:n taholta bannattua] poistin jo eilen. Käytän mahdollisesti jotain fb-profiilia hetken aikaan toukokuussa, mutta kesällä siirryn MeWen käyttöön, jos kirjoitan ylipäätään millekään sosiaalisen median alustalle.

Pidän taukoa myös Oikean Median blogin kirjoittamisesta. Kuinka pitkään, sitä en osaa sanoa. Viimeiset kuukaudet ovat olleet melkoista pakkopullaa kirjoittamisen suhteen, sillä vain eduskuntavaalien läheisyys on innostanut jatkamaan.

Päällimmäinen syy Facebookista poistumiseen on alustan noudattama bannaus- ja sensuurilinja, joka estää vapaan mielipiteen vaihdon sekä tiedonvälityksen siten, että tosiasiat kerrotaan mahdollisimman selkeästi. Ei ole mitään järkeä toimia alustalla, joka palvelee vain ”sopivia totuuksia”.

Noin 12 vuotta sitten aloitin julkisen kirjoittamisen, tosin en Facebookissa, vaan toisaalla sosiaalisessa mediassa. Lähes alusta pitäen esiinnyin omalla nimellä ja nassulla. Näin tein, koska uskoin viestin menevän tällä tavoin paremmin perille. Arvioni mukaan 12 vuoden aikana syntyi ainakin 5 000 eripituista ja –tasoista tekstiä.

Kirjoitusvuosien aikana on tullut monenlaista oppia. Merkittävimpänä se, että ei pidä uskoa oikeastaan mihinkään, ellei kyseessä olevaa asiaa voi varmentaa LUOTETTAVALLA tavalla.
On aivan sama onko kyse jostain yleisestä asiasta tai jotain henkilöä koskevasta aiheesta, faktantarkastus kannattaa aina tehdä huolellisesti.

Luotettavaksi oletetun tuttavan sana, valtamedian toimittajan teksti tai sosiaalisen median lukuisien alustojen kirjoitukset eivät täytä hyvän lähdekritiikin vaatimusta. Kuka tai mikä tahansa taho voi levittää väärää tietoa tarkoitushakuisesti tai vahingossa.

Väärän tiedon levittäminen voi vaikuttaa erityisen luotettavalta, jos se pitää sisällään tosiasioita. Manipulaatio onnistuu yleensä parhaiten, jos teksti tai sanallinen viesti pitää sisällään MYÖS oikeita tietoja, jotka ovat helposti todistettavissa.

Mainiona esimerkkinä käy Aku Louhimieheen kohdistunut vihakampanja, jossa varma tosiasia on esimerkiksi se, että Louhimies on ohjannut elokuvia sekä näyttelijöitä, jotka esittivät julkisuudessa syytöksiään.
Tosiasia on myös se, että kohtaukset, jotka nostettiin esiin, löytyvät Louhimiehen elokuvista. Sen sijaan yksilölliset syytökset, joita lausuttiin, ovat huteralla pohjalla, mutta juuri niiden perusteella Louhimies joutui valtavaan negatiiviseen julkisuusmyllyyn.

Toisena hyvänä esimerkkinä voi pitää Brother Christmas –toimintaa harjoittavan Ari Koposen tapausta, kun hänet leimattiin valtamedian toimesta huijariksi ja rikolliseksi. Epäilyistä vakavin oli törkeä kirjanpitorikos.

Yhteistä Louhimiehen ja Koposen tapauksille on ainakin se, että valtamedian jätit pyrkivät kaikin tavoin todistamaan miesten olevan pahoja ihmisiä.

Louhimiehen kimpussa hääri erityisen kiihkeästi Yleisradio, Koposen tapauksella hekumoivat Helsingin Sanomat ja Seura.

Brother Christmas ry julkisti 2.4.2019 tiedotteen, jossa kertoo seuraavaa:

”Syyttäjä vapautti Brother Christmasin raskaista talousrikosepäilyistä – mittava mustamaalauskampanja todistettu perusteettomaksi

Itä-Uudenmaan syyttäjänvirasto ei nosta raskaita talousrikossyytteitä Brother Christmas ry:tä saati hyväntekeväisyyshahmoa edustavaa, parhaillaan Uudeltamaalta [perussuomalaisten] eduskuntaehdokkaana olevaa Ari Koposta vastaan. Syyttäjä on todennut, ettei epäilyille törkeästä kirjanpitorikoksesta ole perusteita ja on tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen.

Lisäksi syyttäjä on vapauttanut Brother Christmas ry:n rahankeruurikosta koskevista syytteistä, joissa oli epäilty, että yhdistys olisi antanut harhaanjohtavia tietoja keräyksistään. Syyttäjä ei löytänyt näillekään väitteille perusteita syytteiden nostamiseksi.”

Tiedotteessa todetaan myös, että ”Itä-Uudenmaan syyttäjäviraston tekemä syyttämättäjättämispäätös on tuonut asiaan lopullisen sinettinsä ja vapauttanut Brother Christmas ry:n ja Ari Koposen kaikista törkeän kirjanpitorikoksen epäilyistä ja kirjanpidon väitetystä keplottelusta”.

Aku Louhimiehen osalta asia on vielä kesken. Vireillä on rikostutkinta, joka kohdistuu Yleisradion vastaavaan päätoimittajaan Jouko Jokiseen ja toimittaja Sara Rigatelliin.

Mielenkiintoisin julkinen asia on ehkä Ilja Janitskinin tapaus. Oletan, että todellisuudessa häntä jahdattiin niin rajulla tavalla siksi, koska oli syntynyt epäilyjä yhteyksistä Venäjään. Toisin sanoen oli syntynyt tai synnytetty käsitys, jonka mukaan Janitskin nauttii Putinin leirin ruplarahoitusta.
Kuten nyt tiedetään, Janitskinin takaa ei löytynyt Venäjää eikä ruplasäkkiä. Jos olen oikein ymmärtänyt, hän ei edes osaa venäjää toisin kuin moni on olettanut.

12 vuoden julkisen kirjoittamisen matkan aikana olen havainnut monta kertaa, että luotettavaksi itseään tituleeraava valtamedia on monin tavoin epäluotettava. Lähdekritiikki on liian usein olematonta, kun toimittajat puskevat päälle kuin yleiset syyttäjät. Puhutaan agendajournalismista, jossa tarkoitus pyhittää toimintatavan ja pyyhkäisee journalismin periaatteet pöydän alle.

Luotettavaksi ei voi sanoa myöskään sosiaalisen median useiden alustojen ja monien yksityishenkilöiden jakamaa tietoa. Joukossa on helmiä, mutta myös valtavasti silkkaa roskaa.

Ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja altistuin itse väärän tiedon levittämiseen, vaikka tarkastin saamaani informaatiota monen kertaan kahden vuorokauden ajan.
Viimeisessä vaiheessa, kun olin jo moninkertaisen tarkistuksen jälkeen liittänyt tiedon fb-seinälleni, otin yhteyttä poliisin edustajaan. Poliisin vastaus tuli reilun tunnin päästä – mitään sellaista ei ollut tapahtunut, josta olin kertonut seinälläni.
Poistin tekstin välittömästi ja kerroin samalla, että mikään poistetussa tekstissä kerrottu ei pidä paikkaansa. Virheellinen tieto ehti olla näkyvillä vajaa kaksi tuntia.

On syytä tiedostaa, että pyrittäessä mustamaalaamaan henkilöä tai henkilöryhmää, taustalta löytyy usein kateutta, kostohenkeä tai puhdasta ilkeämielisyyttä.

Moni omalla nimellään sosiaalisessa mediassa kirjoittava on kohdannut itseensä kohdistuvia ikäviä asioita. En ole poikkeus tämän suhteen vaan olen vastaanottanut jonkin verran törkeitä viestejä. Lisäksi olen kuullut kautta rantain ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan henkilööni liittyviä juoruja, joilla ei ole muuta tekemistä totuuden kanssa kuin nimeni. Joskus sylttytehdas on löytynyt melko yllättävästä suunnasta.

Tavan tallaajan paras suhtautumistapa on olla piittaamatta juoruilusta paitsi, jos joku levittää ikäviä ja valheellisia asioita julkisesti siten, että niistä jää dokumenttimateriaalia näkyviin. Suomen poliisi on luotettava osoite, kun kokee joutuneensa valheiden tai vääristelyn kohteeksi.

Lopuksi jo pitkään käyttämäni periaate, jonka noudattaminen ehkäisee tehokkaasti väärän informaation levittämisen ja sen mahdolliset ikävät seuraukset kohteelle JA virheellisen tiedon levittäjälle, kun kyse on merkittävästä asiasta.

1. Älä jaa tietoa, jos et voi olla varma sen oikeellisuudesta.

2. Älä usko edes kaveriasi, jos hänen todisteensa on ”mutta kun x sano ja x on aina ollu luotettava ja x tietää, koska x:n lähde y tuntee z:n niin hyvin”.

3. Poliitikkoa tai muuta julkisuuden henkilöä voi arvostella rankallakin otteella, mutta yksityishenkilön suhteen on syytä noudattaa korrektia käytöstä ja pidättäytyä ikävistä ilmaisuista ja vihjailuista.

Tapaus Louhimies kertoo ikävällä tavalla, että vuosien takaisista asioista on usein olemassa monenlaisia muistikuvia, jopa sellaisia, joilla ei ole todistettavasti yhteyttä tosiasioihin.

Mukavaa kevään jatkoa ja kesän odottelua kaikille kirjoituksiani lukeneille!