Vapaa toimittaja Kimmo Laakso kertoi tänä aamuna tulleensa feministiksi kuusivuotiaana kun hänen äitinsä yritettiin raiskata. Tekijää ei ilmeisesti saatu koskaan kiinni, mutta Laakso antaa ymmärtää tämän olleen tavallinen suomalainen mies.

Sen jälkeen hän esitti mielenkiintoisen historiallisen havaintosarjan siitä, kuinka eurooppalaisessa yhteiskunnassa syntyi tarinoita, joissa "tummaihoinen, himokas itämainen mies raiskaa valkoihoisen naisen". Edelleen hän kertoi, että näiden tarinoiden tarkoituksena oli "rakentaa rodullinen hierarkia", "kaivaa naftaliinista käsitys valkoisesta miehestä sankarina, joka suojelee puolustuskyvyttömiä neitsyitä", "vahvistaa perinteisiä sukupuolirooleja" sekä "oikeuttaa väkivalta hallittavia kohtaan".

Lopuksi hän ulotti kertomuksensa nykyaikaan väittämällä. että "raiskaustarinoiden rodullistamiseen liittyy usein poliittinen motiivi, joka on luonteeltaan konservatiivinen". Nykyaikaisina esimerkkeinä tästä hän käytti puheenjohtaja Jussi Halla-ahoa (ps) ja tanskalaista murhayrityksen kohteeksi joutunutta islam-kriitikkoa Lars Hedegaardia. Molemmat ovat Laakson siteeraaman tutkijan mukaan "puhuneet julkisuudessa raiskaavista muslimeista, vedoten samalla tasa-arvoon ja sananvapauteen".

Laakson tarinan luettuani jäin hetkeksi ihmettelemään suu auki sitä, kuinka erilaisissa fantasioissa ihmiset saattavat elää. Siis sitä, että Laakso vetoamalla menneisiin tarinoihin näkee maahanmuuttajien raiskauksiin viime aikoina kiinnitetyn huomion johtuneen jonkinlaisesta poliittisesti motivoituneesta konservatiivisten ihmisten rasismista, eikä samassa yhteydessä kiinnitä mitään huomiota joidenkin maahanmuuttajaryhmien monikymmenkertaiseen raiskausaktiivisuuteen.

Eli siihen, että nykyinen keskustelu on oikeutettu ennen kaikkea näiden muslimimiesten tosiasiallisten tekojen pohjalta. Ja olisi siksi syntynyt aivan varmasti myös ilman Laakson kuvaamaa historiallista viitekehystä. Tämän osoittaa kiistatta jo sekin, ettei vastaavaa keskustelua syntynyt aiempien suurten humanitaaristen maahanmuuttajaryhmien - eli chileläisten ja vietnamilaisten, jotka eivät mitenkään erityisesti profiloidu raiskaustilastoissa - asettuessa maahamme.

Yhteenvetona en voi muuta kuin jälleen kerran ihmetellä sitä tolkutonta älyllistä epärehellisyyttä, joka tuntuu vaivaavan käsittämättömän monia Laakson kaltaisia ilmeisen älykkäitä ihmisiä. Näin etenkin poliittisen ajattelun vasemmalla laidalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko kantaväestön tekemät raiskaukset hyväksyttäviä?
Anna-Liina Kauhanen ja looginen itsestäänselvyys
Järjestö esitti järjettömän vaatimuksen