Tämän aamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa pohdittiin faktajournalismin edellytyksiä. Ja todettiin, ettei lehdistöllä ole rehellisyyden suhteen varaa kompromisseihin - saati keksittyihin uutisiin. Taustalla oli saksalaisen laatulehden Sprigelin toimituksessa sattunut tapaus, jossa sen tähtitoimittaja jäi kiinni valehtelusta.

Faktan tarkastamisen tärkeydestä laatulehdissä on helppo olla samaa mieltä. Ja siksi oli hienoa, että myös maamme suurin sanomalehti kiinnitti asiaan huomiota.

Suoranainen valehtelu ei kuitenkaan ole suomalaisen journalismin suurin ongelma - kyllä meidän lehdistömme suoriutuu yleensä mallikelpoisesti yksittäisistä tosiasioista. Paljon merkittävämpi ja erittäin suuri epäkohta on faktojen valinta lukijan harhaanjohtamiseksi. Myös minä olen kiinnittänyt siihen huomiota moneen kertaan (tässä ensimmäinen ja tässä viimeisin kerta HS:n suhteen).

Valikoitujen faktojen uutismaailmassa vain yhtä mediaa seuraava lukijakunta ajautuu vähitellen vahvasti virheelliseen maailmankuvaan, jonka pohjalta se ei kykene tekemään rationaalisia ratkaisuja esimerkiksi äänestyspäätöksiä tehdessään. Epäilen tosin, että juuri tämä on myös toimituskunnan tarkoitus - ja kaupalliselta pohjalta toimiessaan myös sen oikeus, vaikka se moraalitonta onkin.

Entä Professorin ajatusten kaltainen blogi?

Kuten olen aiemminkin todennut, syntyvät blogit enemmän tai vähemmän harrastuspohjalta ja ovat luonteeltaan lähinnä mielipidekirjoituksia. Siten tällaiselta vakavasti otettavaksi pyrkivältä blogiltakaan ei voi odottaa kovin paljon alkuperäisuutisia.

Sen sijaan blogit perustuvat pääsääntöisesti ns. valtamedian uutisointiin ja ovat siten riippuvaisia niissä esiintyvistä faktoista. Jutun juonena ei siis - joitain poikkeuksia lukuun ottamatta - ole alkuperäisen tiedon tuottaminen, vaan faktapohjaisiksi oletettujen uutisten ruotiminen esimerkiksi vertailemalla eri mediatalojen samasta aiheesta tehtyjä uutisia keskenään tai nostamalla esiin jutuissa esiintyviä loogisia virheitä.

Professorin ajatuksissa on toki ajoittain esitetty myös alkuperäisanalyysejä. Niistä merkittävin lienee sprinttihiihdon aiemman kilpailujärjestelmän ongelmien osoittaminen, jonka epäilen vahvasti johtaneen sen muuttamiseen maailmancupissa heti seuraavalla kaudella. Lisäksi olen analysoinut paljonkin ilmastonmuutokseen liittyvää dataa tutkimuslaitosten antamien avointen tietojen perusteella.

Samoin olen popularisoinut työssäni vastaan tulleita ja mielenkiintoisiksi kokemiani tieteellisiä löydöksiä. Yleensä olen lisäksi pyrkinyt antamaan niihin liittyen vielä oman poliittiseen päätöksentekoon tavalla tai toisella liittyvän näkemykseni.

Kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että poliittinen blogi voi menestyä pidemmän päälle ainoastaan huolehtimalla faktoista: valtamedian uutisointiin ja niiden faktantarkastuksiin on käytännössä pakko luottaa ja juttujen vertailussa tai sisäisen logiikan tarkastelussa on syytä noudattaa rehellisyyttä. Jos välitän sosiaalisessa mediassa liikkuvia epävarmoja väitteitä, teen selväksi niiden lähteen.

Puutaheinää suoltavalla kirjoituskokoelmalla kun ei liene menestymisen mahdollisuuksia edes blogimaailmassa. Tästä syystä en edes unissani kuvittelisi kirjoittavani tähän blogiin itse keksimiäni uutisia - minulla kun on blogin tulevaisuuden kannalta siihen vielä vähemmän varaa kuin HS:n tai Spiegelin toimittajalla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Blogin syvin olemus
Kolmistaan suvaitsevaiston hampaisiin
Suosituimmat ja merkittävimmät ajatukset