Suomessa eletään edelleen aikaa, jossa kehitysmaiden väestöräjähdyksen todellinen luonne yritetään lakaista maton alle niin politiikassa kuin mediassakin. Saksassa taas maan pitkäaikainen äiti ilmoitti luopuvansa ensin puolueensa puheenjohtajuudesta ja myöhemmin koko valtakunnanpolitiikasta.

Merkelin alamäelle voidaan nähdä ainakin kaksi eri syytä. Niistä yksi lienee ilmastonmuutos, jonka pelossa yhä useampi äänestäjä on siirtynyt kannattamaan Vihreitä. Vaikka nämä epäilemättä ovatkin saaneet suurimman osan uusista kannattajistaan CDU/CSU:n tapaan syöksykierteessä olevilta demareilta, on liikettä ollut myös Kristillisdemokraattien suunnasta.

Toinen on Merkelin maahanmuuttopolitiikka, joka salli vuonna 2015 kehitysmaalaisten ryntäyksen saksalaisten riesaksi. Heidän suhteensa tulpan avasivat Kölnin tapahtumat uutena vuotena 2016. Sen jälkeen Saksassa edes media ei ole voinut vaieta ongelmista, ja se näkyy myös uutena poliittisena voimana eli Vaihtoehto Saksalle puolueena, AfD:nä.

Tarkalleen ottaen molemmat ongelmat juontavat tietenkin yhteen ja samaan lähteeseen. Se on kehitysmaiden hallitsematon väestönkasvu, joka johtaa rajuihin maankäytön muutoksiin ja siten hiilinielujen nopeaan katoamiseen sekä toimii työntövoimana kansainvaellukselle kohti kehittyneitä maita - pahentaen samalla myös luonnonvarojen ylikäyttöä ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Saksa on siis juuri nyt astumassa uuteen aikaan. Yhtenä sen rakentajana saatetaan nähdä maahanmuuttokriittinen AfD. Tässä tilanteessa jää nähtäväksi seuraako maa Suomessa käytettyä tapaa, jossa korkean kannatuksen kansan parissa saaneet puolueet otetaan mukaan hallitukseen vai Ruotsissa umpikujaan johtanutta äärisuvaitsematonta politiikkaa, jossa uudet poliittiset virtauksen pyritään sulkemaan hallitusvastuun ulkopuolelle.

Kävi niin tai näin, Saksan poliittisen suunnan muutokset eivät voi olla näkymättä myös Suomessa. Jos kaikki menee oikein hyvin, siirrytään poliittisessa toiminnassa ja keskustelussa askel kohti rehellisyyttä ja avoimuutta ja sitä kautta löydetään ratkaisuja myös aikamme ongelmiin. Jos taas huonosti, ummehtuu eurooppalainen ilmapiiri entisestään aina sinne asti, että paine kattilassa kohoaa liian suureksi ja lopulta räjähtää arvaamattomin seurauksin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreitä saksanmaalla ja täällä Pohjantähden alla
Sipilä ja Merkel ovat kaivaneet itselleen yhteistä kuoppaa - Orpokin haluaa sinne
Media vaikenee Saksan Kölnin uudenvuodenaatosta