Vammaisaktivisti ja valtakunnallisen vammaisneuvoston jäsen Jukka Sariola ihmettelee Kirkko ja Kaupunki -lehden haastattelussa, miksi häntä terveemmät ihmiset ajavat eutanasialakia.

Sariola sairastaa lihastautia ja on käyttänyt hengityskonetta 34 vuotta, viimeiset 15 vuotta ympärivuorokautisesti. Hän vastustaa silti eutanasiaa ja kertoo, ettei hänen ystäväpiirissäänkään ole yhtään eutanasian kannattajaa, vaikka monilla heistä on fyysisiä rajoitteita.

”Voisi ajatella, ettei sellainen elämä ole elämisen arvoista.”

Sariola miettii, tahtovatko suomalaiset tosiaan poistaa yhteiskunnasta esimerkiksi vaikeasti vammaiset vai pyritäänkö heitä auttamaan elämänhalun viriämisessä.

”Pitäisi olla selvää, että mielekäs elämä tehdään loppuun saakka mahdolliseksi myös fyysisesti vammaisille ihmisille.”

Hän kysyy, miten Suomessa voitaisiin välttää Hollannin ja Belgian kaltaiset esimerkit, ettei tännekin perustettaisi klinikoita toteuttamaan ainoana ”hoitomuotona” eutanasiaa.

Suomen eutanasialakialoitteen ehdotus lääkärien vastuusta kuolinavussa on Sariolan mielestä ”pyövelin virka” - ammattikunnan, jonka perinteinen tehtävä on ollut elämän säilyttäminen.

Sariola ei hyväksy ajatusta, että yksittäisten ihmisten kuolemien tuottamisesta tulee yhteiskunnan velvollisuus ja toteaa, että media ei tuo esille ollenkaan eduskunnan käsittelyssä olevan eutanasialain merkitystä itse vammaisille.

”Osa vaikeasti vammaisista kokee todellakin olevansa pelkkänä taakkana yhteiskunnalle.”
Sariolan mielestä positiivista on kuitenkin se, että eutanasialakialoitekeskustelu on nostanut esille tarpeen saada aikaan kunnollinen saattohoitolaki.