Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) ilmoitti toukokuussa Etnisten suhteiden neuvottelukunnan Etno-foorumissa, että Suomessa ei ole mitään tilaa sharia-laille tai muille rinnakkaisyhteiskuntaa tavoitteleville pyrkimyksille. Oikeudet ovat yhdenvertaisia jokaiselle, Häkkänen twiittasi tiukasti.

Ylen Radio Suomen Päivässä perjantaina 8.6. haastateltiin muslimiyhteisöihin perehtynyttä yliopistonlehtori Susanne Dahlgrenia Tampereen yliopistosta, joka yritti kumota "väärinkäsityksiä" shariasta.

6.-9. kesäkuuta Suomessa Helsingin ja Tampereen yliopistoissa järjestettiin yhdeksäs Islamic Legal Studies -konferenssi, jossa maailman johtavat shariatutkijat kokoontuivat yhteen.

Konferenssin suomalainen järjestäjä oli Susanne Dahlgren ja hän totesi Ylelle islamilaisen sharia-lakiin perustuvan oikeuskäytännön ja suomalaisen yhteiskunnan "käsiteparina sopivan varsin hyvin yhteen".

Myös Helsingin Sanomat ponkaisi heti puolustamaan islamiin elimellisesti kuuluvaa sharia-lakia sunnuntain artikkelissaan "Sharia-laille pitäisi antaa länsimaissa tilaa, sanoo Suomessa vieraillut professori – ”Uskon, että se saataisiin toimimaan”.

Helsingin Sanomat oli haastatellut islamilaisen oikeuden asiantuntijaa, University of Wisconsinin oikeustieteen professori, Asifa Quraishi-Landesia, joka oli saapunut Helsinkiin kesäkuun 6. päivä Kuka pelkää shariaa? -keskustelutilaisuuteen esittämään puoltavat näkemyksensä "sharian roolista länsimaissa".

Tämän kokoontumisen "sharian nimessä" sen sijaan oli järjestänyt Journalistiliitto yhdessä Suomen Lähi-idäninstituutin kanssa.

Tässä kohtaa Oikea Media haluaa jälleen muistuttaa lännessä luikertelevista muslimitutkijoista, joilla on sekä valtamedian että liberaalisten järjestöjen kanssa "symbioottinen suhde".

Muslimitutkijoille ojennetaan megafoneja, heitä kutsutaan kansainvälisille foorumeille, heille luovutetaan kirjasopimuksia, myönnetään apurahoja ja tarjotaan työpaikkoja eliitin avulla - mutta valheellisilla titteleillä, kuten "islamin ja terrorismintorjunnan asiantuntija". Juuri "maltillisuudella" he yrittävät antaa itsestään luotettavan ja turvallisen vaikutelman - ja hyväuskoiset länsimaiset hölmöt nielevät syötin.

Nämäkin "kansainvälisesti johtavat islamilaisen oikeuden asiantuntijat" ovat avainasemassa puolustaessaan sharia-lakia ja mahdollistavat näin kaikenlaisten pahojen tekojen tapahtumisen: naisten ja lasten raiskaamisesta julkisten paikkojen räjäyttämiseen tai ihmisten yliajamiseen kuorma-autoilla.

Filosofian tohtori ja Lähi-idän kansainvälisen Amerikan neuvoston puheenjohtaja Majid Rafizadeh varoittaa vakavasti laajalle levittäytyvistä vahingollisista islamin puolustajista, jotka esittäytyvät "maltillisiksi muslimitutkijoiksi".

Eurooppaan viime vuosina tunkeutuneen massiivisen muslimimaahanmuuton takia Euroopassakin joudutaan nyt pohtimaan muslimien "pyhiin teksteihin" perustuvaa sharia-lakia, joka sanelee julmia rangaistuksia ja esimerkiksi naisten alistamista.

Aivan ensimmäiseksi olisi ymmärrettävä islamin teologiset ja valtio-opilliset lähtökohdat, jotka ovat radikaalisti ristiriidassa juutalais-kristillisiin perusarvoihin. Islam on paitsi uskonto myös totalitaarinen poliittinen järjestelmä, jonka tavoitteena on sharia-lain mukaisesti hallittu kalifaatti.

Shariassa on kysymys sellaisista laeista, joita Euroopassa olevat muslimiyhteisöt kannattavat ja noudattavat. Ne perustuvat sukupuolten, uskontojen, etnisten ryhmien ja yhteiskunnallisen aseman eriarvoisuuteen. Sharia-lain mukaan mitään uskonnon-, puheen-, ajatuksen-, ilmaisun- tai lehdistönvapautta ei ole olemassakaan. Shariassa kaikkia ihmisiä ei suojella yhtenäisesti. Oikeuskäytäntö on tyystin erilainen muslimeille ja ei-muslimeille (vääräuskoisille) - miehille ja naisille. Demokratiaa ei ole... juutalaiset ja kristityt ovat dhimmejä, kolmannen luokan kansalaisia ja niin edelleen.

Islamilainen "oikeuskäytäntö" leviää kulovalkean tavoin maahanmuuton mukana länsimaissa. Shariassa olennaista on muun muassa syrjivä perintölainsäädäntö, naisia syrjivät avioero-oikeudet vain miehille ja miesten oikeus moniavioliittoon. Se sallii miesten ostaa ja myydä naisia seksiorjina tai jalkavaimoina, naisia vaaditaan pukeutumaan "säädyllisesti" eli peittämään kasvonsa ja shariassa on suosituksia vakavista rangaistuksista myös homoseksuaaleille.

Islam ja sharia on oikeutetusti synnyttänyt länsimaissa pelkoa ja negatiivisia mielleyhtymiä, vaikka niitä kuinka sekä Yle että Helsingin Sanomat yrittävät parhaansa mukaan korostetusti esitellä aina positiivisessa valossa ja "monikulttuurisuuden hengessä". Ei ole ihme, että sharia-lain soveltamista on yritetty estää kokonaan Atlantin molemmin puolin.

Islamilaisen oikeuden asiantuntija Asifa Quraishi-Landes patistaa kuitenkin Helsingin Sanomissa kiven kovaa länsimaita "opettelemaan selviämään monikulttuurisuuden kanssa".

”Nyt länsimaiden pitää päättää, ottavatko ne välttämättömät muutokset vastaan pakolla vai ilolla. Jotkin uudet tavat voisi myös toivottaa tervetulleeksi”, Asifa Quraishi-Landes sanoo Helsingin Sanomille.

Quraishi-Landes tarkoittaa sillä siis sitä, että hänen mielestä muslimeilla ja sharialla on tervetullut paikkansa länsimaissa eikä sharian julmille ihmisoikeuksia polkeville rangaistuksille saa vaatia täyskieltoa.

Lisäksi Asifa Quraishi-Landesin mukaan väite sharian epäoikeudenmukaisuudesta naisia kohtaan ei ole totta. Hän pitää sitä ihmisten kuvitteluna.

”Kaikki koulukunnat tuomitsevat naisten pahoinpitelyn. Se, että on olemassa stereotyyppi, jonka mukaan islam tukee vaimojen hakkaamista, on surullinen esimerkki tietämättömyydestä. Vastustan itse kaikissa tilanteissa myös kivityksiä, jotka ovat hyvin harvinainen rangaistus”, Asifa Quraishi-Landes uskottelee.

Quraishi-Landes sanoo suurimmaksi syyksi ristiriitojen ja pelkojen taustalla olevan se , että "sharialla on sanana kovin eri kaiku eri kulttuureista tulevien ihmisten korvissa".

Hän kuitenkin myöntää, että shariaa kannattaa pelätä sen ehdottomien sääntöjen ja pakottamisen takia. Lähi-idän uskonnolliset muslimijohtajat edellyttävät, että kaikkien yhteisten lakien pitää perustua shariaan.

Miksi ei siis Euroopassakin muslimit kirjaimellisesti vaatisi ehdottomia sharia-sääntöjään.

Quraishi-Landes kiirehtii kuitenkin korjaamaan, että "oikeudenmukaisuus ja hyvä elämä" ovat muslimeille shariassa tärkeimpiä eikä hän Helsingin Sanomien mukaan "mielellään" kutsuisi shariaa ”laiksi” ollenkaan.

"Kyse on muslimien ohjeistosta, joka kertoo, miten hyvä muslimi elää." Helsingin Sanomissa tyynnytellään.

Helsingin Sanomat kertoo Quraishi-Landesin olevan itsekin muslimi ja ylistää hänen "yhteiskunnallista aktiivisuuttaan".

Islamilaisen oikeuden asiantuntijana ja muslimina Quraishi-Landes tuntee siis varmasti taqiyyan eli islamilaisen harhautuksen, joka siis oikeuttaa ja velvoittaa muslimia valehtelemaan ja ker­tomaan har­haanjohtavia puolito­tuuk­sia.

Jos muslimit ovat tilan­teissa, jotka estäisivät muslimien valtapyrkimyksiä ja "vääräuskoisten" alistamista, muslimien velvollisuus on kätkeä todelliset aikeensa. Isla­minoppineille kysymys on sharian mää­rää­mästä kät­ketyn ji­hadin strategi­asta.

Quraishi-Landesilla on julkaisuja muun muassa islamilaisen oikeuden ja naisten oikeuksien yhteensovittamisesta. “Miten luoda islamilainen hallitus - ei Islamilainen valtio” löytyy Middle East Eyestä ja Washington Postista kolumni “5 myyttiä shariasta”.

Filosofian tohtori Denis MacEoin on opettanut arabialaisia ja islamilaisia opintoja, ja hän on kirjoittanut kirjoja ja lukuisia artikkeleita islamista. Hän on arvostettu vanhempi tutkija New Yorkin Gatestone -instituutissa.

"Sharia-laki vai yksi laki kaikille?" -artikkelissaan Denis MacEoin pureutuu perusteellisesti sharia-lain ongelmiin ja selittää, millaisia ihmisoikeuksia rikkovia ristiriitoja islamilaisessa sharia-lainsäädännössä on suhteessa länsimaiseen demokratiaan ja kuinka kyseenalaista ja vaarallista on sallia rinnakkainen oikeusjärjestelmä yhtenäisen kansallisen järjestelmän sisälle.