Uuskielen kehitys on viime vuosina ollut nopeaa myös Suomessa. Juopot on korvattu alkoholisteilla tai suorastaan sosiaalisesti työrajoitteisilla; lappalaiset ovat muuttuneet äidinkielestään lainatun nimensä mukaisesti saamelaisiksi, vaikka venäläiset eivät olekaan palanneet ryssiksi; kahdesta sukupuolesta on siirrytty hämärään sukupuolikirjoon, jossa miehetkin voivat synnyttää, eikä seksuaalisia poikkeavuuksia esiinny; jotkut lehdet kutsuvat perustuslain vastaisesti eduskunnan puhemiestä puheenjohtajaksi; mustalaiset ovat romaneja tai rikoksen sattuessa seurueita ja uudemmat maahanmuuttajat taas nuorisoa jos sitäkään.

Sitä paitsi neekereitä ei median juttujen perusteella taida enää olla ole edes olemassa, hyvä jos edes tummaihoisia henkilöitä. Eikä heitäkään rikoksen sattuessa.

Uuskieli oli George Orwellin kehittelemä kokonaisuus, jonka tarkoituksena oli kertoa ihmisille harhaanjohtavasti maailmasta ja sen kehityksestä. Siis vaikeuttaa loogista ajattelua ja tosiasioiden tunnistamista sekä siitä keskustelemista. Siten esimerkiksi keskitysleiri on uuskielisesti riemuleiri ja propagandaministeriö totuusministeriö.

Yksi aiottu askel hyvin edistyneen suomalaisen uuskielen tiellä joutui kuitenkin nyt vastatuuleen. Tarkoitan äitiyspakkausta, jonka nimeä vaadittiin muuttamaan huomioimaan isät ja kaikenlaiset seksuaalivähemmistöt.

Kela päätti kysyä asiasta kansalta ja sai tyrmäävän vastauksen. Peräti 60 prosenttia ihmisistä halusi pitää vanhan perinteisen nimityksen, joten sen mukaisesti vauvaperheet saavat myös tulevaisuudessa yhteiskunnan tukena äitiyspakkauksen.

Tapaus on itsessään mielenkiintoinen, vaikkakin itse asia ilman uuskieli-viitekehystä merkityksetön. Pidin kuitenkin Kelan lähestymistavasta, eli mielipiteen kysymisestä kansalta. Olisiko siitä tien avaajaksi siten, että kansan mielipidettä kysyttäisiin - ja noudatettaisiin - jatkossa myös äitiyspakkausta tärkeämmissä kysymyksissä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoilla on merkitystä
Saako kansalle antaa valtaa?
Kömpelöä kieltä olisi vältettävä