“Se joka tietää miten lakeja ja makkaraa tehdään, ei koskaan nuku hyvin.”

Näin väitetään Saksan rautakanslerin Otto von Bismarckin sanoneen, ja samaa ehkä voi sanoa journalismista.

Toimittaja Maija Tamminen osasi kertoa Markkinointi ja Mainonta -lehden uutiskommentissa, että me olemme sittenkin väärä media.

Silläkin uhalla, että lukijat saattavat menettää yöunensa, kerron tässä, miten tuo juttu syntyi.

Tamminen haastatteli minua hetken puhelimessa tilanteessa, jossa en voinut puhua kunnolla (olin kirjastossa). Pyysin häntä lähettämään kysymykset sähköpostitse. Puhelinkeskustelu ei sisältänyt mitään olennaista, mitä ei ollut sähköpostivastauksissani.

Julkaisen tässä vastaukseni, koska ne ehkä kertovat lukijoille paremmin Oikeasta Mediasta kuin toimittaja Tammisen oma mielipide.

- Miksi Suomeen tarvitaan Oikean Median kaltainen julkaisija?

Vaihtoehtomedian kysyntä perustuu kahteen toisiinsa kytkeytyvään asiaan. Valtamedia on ensinnäkin menettänyt laajojen kansalaispiirien luottamuksen. Valtamedia aloitti totuudenjälkeisen ajan. Vaihtoehtomedioille ei ollut kysyntää silloin, kun valtamedian uutisiin saattoi luottaa, vaikkei niiden arvomaailmaa jakanutkaan.

Toisekseen valtamedia on valinnut puolensa. Silloinkin kun sen jutut ovat hyvin kirjoitettuja ja kaikki faktat ovat kunnossa, on näkökulma usein arvoliberaali. Vähintään puolet suomalaisista ei katso maailmaa tästä näkökulmasta, ja he kokevat valtamedian autoritäärisenä luennoitsijana, joka kertoo miten tulee ajatella ja elää. Tästä yhtiökumppanini, kirjailija Joonas Konstig kirjoitti aivan tavattoman osuvan kuvauksen blogiinsa jo pari vuotta sitten. 

- Miten Oikea Media eroaa muista suomalaisista vaihtoehtomedioista kuten MV-lehdestä?

MV?! (menikö nuo merkit nyt oikein päin) on omalla esimerkillään osoittanut, että vaihtoehtoisien näkökulmien ja valtamedian pimentoon jättämien aiheiden uutisten kysyntä on valtavan suuri. Se on vaihtoehtomedian Seiska: alatyylinen, ulkoasultaan räikeä, kirjalliselta ilmaisultaan ammattitaidoton ja usein täysin lähdekritiikitön huhupörssi. Silti se aina silloin tällöin onnistuu paljastamaan jonkun asian, jonka valtamedia on jättänyt kertomatta tai kertonut valheellisesti.

Me olemme siinä toisessa päässä vaihtoehtomedioiden jatkumoa, oman genremme Suomen Kuvalehti. Pyrimme asialliseen tyyliin, hillityn konservatiiviseen ulkoasuun, huoliteltuun kieleen ja faktojen tarkistamiseen sekä lähdekritiikkiin.

Me nojaamme kulttuurisesti juutalais-kristilliseen arvopohjaan ja valtiofilosofisesti klassisen liberalismin ihanteisiin. Me näemme Israelin lähi-idän ainoana demokratiana ja Putinin Venäjän autoritäärisenä valtiona, joka on Suomen suurimpia uhkakuvia. Tuskin mikään media on näissä kysymyksissä yhtä kaukana antisemitistiseksi luonnehditusta Magneettimediasta tai ruplarahoitteiseksi epäillystä MV:stä kuin me.

MV näyttäisi nyt olevan lähellä Suomi Ensin -liikettä. Kansalainen.fi, joka on sisällöltään varsin laadukas vaihtoehtomedia, saanee lukijansa Muutoksen ja perussuomalaisten piiristä. Me pyrimme puhuttelemaan koko puoluekenttää demareista oikealle. Keskustan ja Kokoomuksen äänestäjissä ja kenttäväessä on paljon konservatiiveja, jotka napisevat hiljaa itsekseen, kun heidän puolueitaan hallitsee liberaali vähemmistö.

Tässä muutama kysymys, joihin kaipaisin vastausta M&M:n juttua varten.

- Miksi olette valinneet Oikean Median nimeksi juuri Oikean Median?

Se on sanaleikki: yhtäältä valemedioita riittää niin valtavirta- kuin vaihtoehtopuolellakin, me olemme se oikea media joka tarkistaa faktansa ja suhtautuu kriittisesti lähteisiinsä. Toisaalta olemme avoimesti oikeistolainen tai konservatiivinen media maassa, jossa lehdistö on talouskysymyksissä kallellaan vasemmalle ja arvokysymyksissä liberalismiin.

- Mihin pyritte jutuillanne?

Ensinnä on sanottavat, että laatujournalismi ei ”pyri” mihinkään. Kyllä yksittäisen jutun tehtävä on kliseisesti sanottuna vain antaa lukijalle tietoja, jotta hän voi muodostaa oman mielipiteensä

Jos kysymyksesi tarkoittaa laajempaa poliittista agendaa, niin toki meillä on maailmaan ja Suomeen näkökulma. Sen voi kiteyttää niin, että Suomen talouden kehitys ei pitkällä aikavälillä voi olla kestävää, ellei pystytä yhdistämään kokoomuslaista talouspolitiikkaa ja perussuomalaista maahanmuuttopolitiikkaa. Sipilän hallitus näytti lähtevän toteuttamaan tällaista kompromissia, mutta se on epäonnistunut molemmissa. Talouden liberalisointi meni vatuloinniksi ja hallitsemattomalle maahanmuuttovyörylle ei kyetty syksyllä 2015 tekemään mitään. 

- Kenestä voi tulla Oikean Median sisällöntuottaja? 

Nykypäivän nuorilla journalisteilla ei ole juuri mitään substanssiosaamista. Vanhan ajan erikoistoimittajat, joista vuosien varrella kasvoi oman alansa asiantuntijoita, alkavat olla eläkkeellä.

Annan mieluummin palstatilaa hyvin kirjoittaville asiantuntijoille eri aloilta kuin päätoimisille toimittajille. 

- Mitä käytännössä tarkoittatte sanoessanne, että valtamedia haluaa vaientaa osan suomalaisista?

Ei se toki vaienna muuten kuin tällä jatkuvalla vihapuhediskurssilla. Poliisihallitus, syyttäjälaitos ja tuomioistuimet hoitavat sen vaientamisen.

Tarkoitin että valtamedia ei anna konservatiiviselle enemmistölle suomalaisia omaa ääntä. Tavallisen suomalaisen näkökulma maailmaan ei välity valtamedian kirjoituksista. Kun se pääkaupunkiseudun ulkopuolinen suomalainen kysyy, miksi avioliitto pitää uudelleenmääritellä tai epäilee että pakolaiset toisivat tullessaan turvallisuusuhkia, valtamedia ei mene näiden omien lukijoidensa kysymysten kanssa haastamaan päätöksentekijöitä, kuten normaaliin journalismiin kuuluu. Sen sijaan se ihmettelee yhdessä päätöksentekijöiden ja muiden mielipiteenmuodostuksen eliittiryhmien kanssa, miksi se impivaaralainen kansa ei ymmärrä, mikä sille on parasta, vaikka ihan selvästi se on heille ylhäältä päin kerrottu.

Lopputulos siitä, että toimittajat kääntävät selkänsä lukijoilleen on se että lukijat kääntävät selkänsä medialle, ja levikit laskevat.

- Miksi ette enää luota JSN:ään?  

Minusta se on aina vaikuttanut enemmän tai vähemmän lottoarvontakoneelta. JSN:n taso heijastaa median tasoa.

Muutamat caset ovat vieneet viime vuosina vähänkin luottamukseni. Yksi niistä oli Helena Erosen hihamerkkitapaus ja toinen omani (SK, Valkee). Eivät vain ratkaisut vaan varsinkin niiden perustelut olivat aivan ulkoavaruudesta.

Mainittakoon vielä journalistin ohjeista yksi asia.

1992 johdannossa luki:

"Hyvän journalistisen tavan perustana on kansalaisten oikeus saada oikeita ja olennaisia tietoja, joiden avulla he voivat muodostaa totuudenmukaisen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta." 

Nyt siinä lukee:

"Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä."

Oikeista ja olennaisista tiedoista on siis siirrytty pelkkiin tietoihin, ja niiden rinnalle tulivat vielä mielipiteet.

Lukiessa Hesarista epäolennaisia ja usein vääriä tietoja ja 25-vuotiaiden hipsterien tusinamielipiteitä käy mielessä, että he ovat todella sisäistäneet nämä uudet ohjeet.

Tässä suhteessa me olemme sitoutuneita noihin klassisiin journalistisiin arvoihin ennemmin kuin nykyisiin.