Europarlamentaarikko Jussi Halla-ahosta tuli eilen odotetusti Perussuomalaisten puheenjohtaja. Samalla puolueen koko puheenjohtajisto uudistui.

Perussuomalaisten johdon valinta herätti niin ikään odotetusti kommentteja. Pääministeri Juha Sipilä (kepu) painotti, ettei Perussuomalaiset ole enää sama puolue kuin hallitusta pystytettäessä ja että sen arvomaailma on erilainen kuin pääministeripuolueella.

Sipilä lupasi keskustella Halla-ahon kanssa hallituksen jatkosta maanantaina. Lähtökohdaksi hän esitti, että jatkossa pitäydytään hallitusohjelmassa, eikä sitä siis lähdetä muuttamaan.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo puolestaan kyseli: onko uudessa tilanteessa edellytyksiä jatkaa hallitusyhteistyötä? Hänen mukaansa kyse ei ole pelkästä hallitusohjelmasta, vaan yhteisistä periaatteista, kuten avoimuudesta ja kansainvälisyydestä, kielellisestä ja kulttuurisesta rikkaudesta.

Oppositiosta puolestaan tuli - edelleen odotetusti - täyslaidallinen: Ville Niinistön (vihr) mielestä Perussuomalaisten linja kohdistuu vähemmistöjen aseman heikentämiseen ja ihmisiä jakavaan politiikkaan. Li Andersson (vas) puolestaan kutsui Perussuomalaisia rasismilla ratsastavaksi puolueeksi sekä vaati uusia vaaleja. Eero Heinäluoma (sd) arveli hallituksen lähtölaskennan alkaneen.
 

* * *

Näyttäisi siis siltä, ettei Halla-ahon valinta saanut kiitosta yhdessäkään maamme merkittävistä puolueista. Äkkiseltään se tuntuisi tarkoittavan sitä, että Perussuomalaisten hallitustaival tosiaankin olisi päättymässä, joten tarkastelen seuraavassa tilannetta siltä kantilta.

Lähtökohtana Halla-ahon valinnalle oli mitä todennäköisimmin se, ettei nykyinen hallitus ole noudattanut Perussuomalaisten enemmistön tahtoa. Eikä pelkästään heidän, vaan kaikkien suomalaisten ja jopa eurooppalaisten. Tämä olkoon lähtökohtana myös seuraavalle tarkastelulle.

Jussi Halla-aho on ilmoittanut moneen kertaan, ettei hänellä ole vaatimuksia hallitusohjelmaan. Sen sijaan hän on ilmaissut tahtonaan sen nykyistä tarkemman noudattamisen erityisesti Perussuomalaisille tärkeissä asioissa, kuten maahanmuuttopolitiikassa. Ja ne siis on jo nyt kirjattuhallitusohjelmaan sekä kaikkien tavoitteleman työperäisen, että haitallisen humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan osalta.

Hallituksen kaataminen tässä tilanteessa ei siten voisi perustua erimielisyyteen hallitusohjelmasta vaan johonkin muuhun. Siis Sipilän mainitsemiin arvoihin tai Orpon esille nostamiin yhteisiin periaatteisiin.

Se puolestaan tarkoittaisi paluuta 1970-luvulle, jolloin Kokoomus eli korpivaellustaan, jonka aikana sitä pidettiin vaalivoitoista huolimatta oppositiossa ns. yleisistä syistä. Erona olisi vain se, että nyt Kokoomus juottaisi Perussuomalaisille samaa lääkettä, jota punamulta juotti sille itselleen lähes puoli vuosisataa sitten.

Sipilä ja Orpo joutuvat myös miettimään sitä, mitä heidän puolueidensa kannatukselle tapahtuisi, mikäli he lähtisivät kaatamaan hallitusta asioista, joista kansan enemmistö on Halla-ahon kanssa samaa mieltä. Sekä myös sitä, mitä hallituksen kaataminen tarkoittaisi Perussuomalaisten kannatukselle mahdollisissa ennenaikaisissa vaaleissa?

Kaiken edellä kirjoitetun perusteella odotan huomista päivää suurella mielenkiinnolla. Veikkaan, että eri puolueiden poliitikot jatkavat tapahtuneen kommentointia äärimmäisen kriittisesti tänään sunnuntaina, mutta maanantaina Sipilä, Orpo ja Halla-aho esiintyvät yhdessä tilaisuudessa, jossa he toteavat päässeensä yksimielisyyteen nykyiseen hallitusohjelmaan sitoutumisesta.

Käytännössä tässä tilanteessa kaikki valttikortit ovat Halla-aholla. Siksi hallitus tulee jatkossa skarppaamaan maahanmuuttopolitiikkaansa ja oppositio räksyttämään entistä enemmän. Samalla turvataan Suomen tulevaisuus suomalaisen elämäntavan ja demokratian tyyssijana, eli kuten kerran kirjoitin: koiralle ei anneta valtaa yli kamelikaravaanin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen politiikka ajatumassa järisyttäviin muutoksiin
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
Maahanmuuttajan painajainen