Monikulttuuristuminen, islamin näkyvyys Suomessa ja suomalaisten koulujen muslimioppilaiden määrän lisääntyminen ovat suoraa seurausta maahanmuutosta. Ylen mukaan Suomen peruskouluissa on tällä hetkellä jo 8000–9000 muslimia ja määrä kasvaa nopeasti.

Opettajien määrä lisääntyy kuitenkin hitaammin ja Ylen "päällimmäinen" huoli onkin nyt virkakelpoisten islamin opettajien puute.

Opettajiksi haluavilla kielitaidottomilla maahanmuuttajilla on suuria ongelmia läpäistä yliopistojen pääsykokeita ja päästä opettajankoulutukseen. Silti Suomen islamin opettajien liiton puheenjohtaja Suaad Onniselkä haluaa islamin mukaan jo ylioppilaskirjoituksiinkin. Vaatimuksen takana on tietysti kysymys yhdenvertaisuudesta.

"Jos evankelis-luterilaisen uskonnon, elämänkatsomustiedon ja ortodoksisen uskonnon opiskelijat voivat kirjoittaa kukin valitsemansa aineen, miksei islamia sitten voi."

Islamin opettaja Suaad Onniselkä painottaa islamin olevan akateeminen oppiaine ja islamin roolin yhteiskunnassa lisääntyvän. Suomen tulisi hänen mukaansa panostaa islamin opetukseen ja opettaa oppilaille "valmiuksia tuntea oma traditio".

Opettajan ei tarvitse olla uskonnoltaan muslimi ja se säikähdyttää muslimeja. Epäluuloisten ja vanhoillisten muslimivanhempien mielestä oikeaa islamin opetusta "akateemisen oppiaineen" sijaan olisi moskeijan koraanikoulu. Oppitunneilla ei nimittäin saisi käydä läpi kristinuskoa, juutalaisuutta tai uskonnottomuutta. Jopa oppikirjojen kuvitus on herättänyt vähemmistöperheissä kovaäänistä kritiikkiä. Oppikirjoissa olevat eläinten kuvatkin tulkitaan jo islaminvastaisiksi.

"Mitä kouluissa opetettu akateeminen islam sitten tarkoittaa, mitä oppitunneilla kerrotaan Saudi-Arabian wahhabismista, terroristijärjestö Isiksestä tai Koraanin kiistanalaisista suurista, joissa puhutaan esimerkiksi vääräuskoisten tappamisesta?" Ylen toimittaja yrittää tehdä selkoa islamista kysymyksillään Salam -islamin polku -oppikirjasarjaa tehneeltä islaminopettaja Suaad Onniselältä ja myöntää käsityksensä islamista olevan "hatara" pyytäen anteeksi "rassaavia" kysymyksiään.

Peruskoulun islamoppikirjoja tutkimalla ei löydä näihin kysymyksiin vastauksia. Oppikirjat on tehty nimenomaan Suomessa asuville muslimioppilaille pyrkimyksenä samalla kotouttaa heitä suomalaiseen yhteiskuntaan. Niiden suomalaisista maisemakuvitustarinoista ei avaudu edes "akateemista ainetta" opettavalle opettajalle islamilaisen sharian lainalaisuudet.

Onniselkä vastaa kuitenkin "tottuneesti" ja ympäripyöreästi toimittajan hatariin ja rassaaviin kysymyksiin:

"Wahhabismi tai muutkaan poliittisen islamin suuntaukset eivät kuulu niin sanottuun klassiseen islamiin, sama koskee luonnollisesti Isistä. Koraanin yhdeksännen suuran kiistellyt jakeet tulkitaan klassisessa islamissa historiallisen kontekstinsa kautta, ne ovat olleet väliaikaisia määräyksiä. Kun muslimien määrä on kasvanut, niin niitä ei enää tulkita sillä tavalla."

Onniselän mukaan tiukka tai maltillinen islamin tulkinnan selvittäminen ei ole islamin opetuksen päämäärä. Ääriajatteluun ei "jumiuduta" ja hän huomauttaa islamin uskonnon opetusta olevan lukuvuodessa sen verran vähän, että jos sitä vertaisi matematiikkaan "emme pääsisi tunneilla aritmetiikasta algebraan".

Yle väittää suomalaisen uskonnonopetuksen olevan tunnustuksetonta.

Uskontotieteen "Teologinen tunnustuksellisuus islamin uskonnon oppikirjoissa" -pro gradun tekijä Maria Heikkilä on toista mieltä. Hänen mukaansa islamin oppikirjoissa on selvästi havaittavissa oppilaiden ohjaaminen nimenomaan islamin tunnustukselliseen harjoittamiseen ja ne vahvistavat kyseiseen uskontotraditioon sitouttamista. Tunnustuksellisuus tarkoittaa siis sitä, ettei oppitunneilla ainoastaan opeteta uskontoon liittyvää tietoa, vaan myös harjoitetaan uskoa.

"Tutkimukseni pohjalta voin selkeästi tehdä sen johtopäätelmän, että islamin oppikirjojen tekstit ovat teologisesti tunnustuksellisia, ja näin ollen ristiriidassa uuden perusopetuslain kanssa."

Myös valmiuksien antaminen oppilaille elämään moniuskontoisessa yhteiskunnassa jää oppikirjoissa erittäin vähälle huomiolle eivätkä ne edistä vuoropuhelua yli kulttuurirajojen. Islamin uskonnon oppikirjat opettavat uskontoa uskonnon näkökulmasta käsin, ei oppilaiden näkökulmasta käsin.

Heikkilän tutkielman aineisto koostuu muun muassa juuri islamin oppikirjasta Salam –islamin polku 1 –2.

”Salam” on arabiaa ja tarkoittaa rauhaa. Huomionarvoista on se, että oppikirjasarjalla nimi on sama kuin islamilaisen shiiamuslimiyhdyskunnan lehdellä, jota Suomessa on aiemmin toimitettu.

Yle korostaa, että "samoilla oppitunneilla istuvat sekä shiiat että sunnit".

Kasvatustieteen "Islamin uskonnon opettajien kokemat haasteet suomalaisessa uskonnonopetuksessa" -pro gradututkielmasta selviää, että opettajan opetussuunnitelma ei aina perehdy riittävän tasaisesti molempiin islamilaisiin suuntauksiin. Toinen suuntaus voi jäädä huomioimatta ja toinen suuntaus korostua koko ajan. Tällöin oppitunneilla syntyy konflikteja oppilaiden välillä sekä oppilaan ja opettajan välillä.

Suomessa shiiat ja sunnit eivät ole pystyneet toimimaan yhdessä edes Suomen islamilaisessa neuvostossa. Helsinkiin puuhatun suurmoskeijahankkeen muslimivetäjät ovat sunneja, samoin mahdolliset ulkomaiset rahoituslähteet. Shiia- ja sunnimuslimien väliset konfliktit ovat maailmalla arkipäivää. Toistaiseksi Suomessa on onnistuttu välttämään vakavat yhteenotot islamin eri haaroihin kuuluvien muslimien välillä.

Yleisislamin opetus ei voi millään kattaa eri islamin suuntausten näkemyksiä. Nähtäväksi jää, tullaanko kullekin islamin suuntaukselle vaatimaan omat oppikirjat.

Islamin opettajia haastavat eniten oppilaan huoltajien käsitykset koulun islaminuskonnon opetuksesta. Oppilaan huoltajat odottavat samaa opetusta myös suomalaisen koulun islamin opetuksesta, vaikka suuri osa muslimioppilaista käy erikseen koraanikoulu- ja moskeijaopetuksessa. Huoltajat leimaavat koulun islamin opetusta negatiiviseksi tai puutteelliseksi, jos heidän lapsensa ei koulussa opi ulkoa koraania tai perimätietoa.

Tampereen ammattikorkeakoulun Ammatillisen opettajankoulutuksen "Islam ja suomalainen koulu" -kehittämishankkeessa tuli myös esiin opettajan haasteet muslimioppilaan kanssa työskennellessä. Osa muslimioppilaista ei kunnioita naisopettajaa. Myöskään osa vanhemmista ei tule keskustelemaan lapsensa koulunkäyntiä koskevista asioista naisopettajan kanssa, sillä heidän kotimaassaan ei naisten työskentely kodin ulkopuolella ole sallittua.

"Meidän uskontomme perustuu siihen, että tunnetaan koraania ja perimätietoa", sanoo  Helsingin Muslimit Yhdyskunnan puheenjohtaja Hamza Peltola.

Islamin opetusta perustellaan jatkuvasti muslimien integraation lisääntymisellä ja radikalisoitumisen torjuntakeinona.

Opetusneuvos Pekka Iivonen opetushallituksesta uskoo suomalaisissa kouluissa tapahtuvan islamin opetuksen olevan radikalisoitumista ehkäisevä tekijä.

Peltolan mielestä moskeijoiden opetuksessa ei ole radikalisoitumisen vaaraa.

"En koe radikaalia opettamista Suomessa ongelmana. Ei sitä esiinny ainakaan moskeijoissa, vaan pienissä ympyröissä, jos edes esiintyy. Ei ainakaan lapsille semmoista yritetä."

Ruotsissa islaminopetus on yksityisten koulujen käsissä. Naapurimaassa uskonnollisilla yhdyskunnilla on suuri valta ja siellä opetuksessa ollaankin kiinnittyneempiä muslimien lähtömaihin.

Saksa alkoi järjestää julkisissa kouluissaan tunnustuksellista ja laajamittaista islaminopetusta jo useita vuosia sitten.

Helsingin Sanomat kertoo Die Welt -lehden mukaan useiden osavaltioiden ottaneen vanhoillisina tunnettuja muslimijärjestöjä mukaan islaminopetuksen suunnitteluun ja opettajien valintaan.

Islamilaisen teologian ja uskonnon pedagogiikan asiantuntija Abdel-Hakim Ourghi oli tehnyt selvityksen Hessenissä islamin tuntien opetussuunnitelmasta ja sen mukaan siellä välitettiin vanhoillista islamia, joka muun muassa oikeuttaa miesten ja naisten eriarvoisen kohtelun. Uskonnollisia tekstejä luettiin kirjaimellisesti ja tulkitsematta.

Die Weltin mukaan Hessenin kulttuuriministeriö oli puolustanut opetussuunnitelmaa ja uskonnollisen yhteisön oikeutta valita opetettavat tulkinnat.

”Kukaan ei tiedä tarkasti, mitä saksalaisissa peruskouluissa islamintunnilla oikeastaan tapahtuu”, Ourghi oli sanonut tuolloin Die Welt -lehdelle.