Halla-aho: "Intersektionaalinen feminismi ei pyri tasa-arvoon"

"Ongelma eivät ole fanaatikot ja mielipuolet, joita on vähemmistö. Ongelma on se enemmistö, joka pelosta tai mukavuudenhalusta tanssii fanaatikkojen pillin mukaan"

Kotimaa su 12.07.2020 23:41

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) twiittasi torstaina 25.6.2020 hallituksen päättämästä uudesta tasa-arvo-ohjelmasta, jonka "kantavana näkökulmana on nyt eri syrjinnän muodot tunnistava intersektionaalinen feminismi".

"Aika nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi!" Ohisalo uhosi ja vakuutti kunnianhimon tason nousevan aiempiin hallituksiin verrattuna.

Myös vihreiden julkaisemassa tiedotteessa puhutaan ”intersektionaalisen feminismin tarkastelutavasta”, jossa huomioidaan yksilön yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat moninaiset taustatekijät.

Itse tasa-arvo-ohjelmassa intersektionaalisuus määritellään "keinoksi tarkastella yhteiskunnassa vallitsevia päällekkäisiä ja läpileikkaavia syrjiviä mekanismeja".

Ohjelman mukaan niitä ovat esimerkiksi sukupuoli, sosioekonominen tausta, asuinpaikka, alkuperä, perhetausta, koulutus, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti sekä sukupuolen ilmaisu, ja niiden "katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön asemoitumiseen yhteiskunnassa".

Ohisalo julistaa, että tasa-arvo-ohjelmaan "on koottu konkreettisia toimenpiteitä tasa-arvoisemman yhteiskunnan rakentamiseksi".

"Ohjelmassa asetetaan myös toimenpiteitä, joilla puututaan sukupuolivähemmistöjen kokemaan rakenteelliseen syrjintään. Translain uudistaminen lienee näistä tärkein, mutta ei suinkaan ainut", Ohisalo kertoo.

Intersektionaalisuuden avulla väitetään tunnistettavan syrjivät rakenteet, jotka voivat olla usein päällekkäisiä ja toisiaan läpileikkaavia. Toisin sanoen yhdelle henkilölle saattaa "kasautua" sukupuolen lisäksi useita muitakin yhteiskunnalliseen asemaan ja syrjintään vaikuttavia taustatekijöitä. Esimerkiksi tummaihoinen seksuaalista vähemmistöä edustava nainen voi kokea syrjintää sukupuolensa lisäksi ihonvärinsä ja seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.

Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2020-2023 perustuu kesäkuussa 2019 sovittuun hallitusohjelmaan, jonka pohjalta nykyinen hallitus aloitti toimintansa joulukuussa 2019.

"Meidän hallituksessa päättämämme tasa-arvo-ohjelma on yksi niistä monista paikoista, joissa vihreä kädenjälki todella näkyy", Ohisalo hehkuttaa.

Suomi on maailman kärkimaita jo monessa asiassa, tasa-arvossakin.

Valtiotieteiden maisteri ja Lähi-idän asiantuntija Seida Sohrabin mielestä Suomella on isompiakin ongelmia ja tärkeämpää tekemistä, kuin intersektionaaliseen feminismiin keskittyminen. Hän tyrmäsi sen Ilta-Sanomien kolumnissaan 6-0.

"Uusia hukuttavia vieraita termejä ei tarvita kuvaamaan sitä, mikä suomalaisille on aina ollut tärkeää; yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus", Seida Sohrabi kritisoi.

Tasa-arvo-ohjelma, jossa mainittu "intersektionaalinen feminismi" on tasa-arvopolitiikan perustana, sai myös perussuomalaiset ottamaan voimakkaasti kantaa.

Suomen Uutiset kohdistaa huomionsa oleelliseen seikkaan:

"Suurimmalle osalle kansalaisista intersektionaalisen feminismin käsite on täysin outo. Ottaen huomioon, että yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat perustuslain määrittämistä perusoikeuksista kaikkein keskeisimpiä, on aiheeseen suhtauduttava erittäin vakavasti.

Ei käy päinsä, että ministeri eräänä päivänä ilmoittaa kansalaisille, että tänään tasa-arvon merkityssisältö on muutettu vastaamaan feminististä marginaalifilosofiaa."

Perussuomalaisten varapuheenjohtaja, kansanedustaja Riikka Purra totesi hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa olevan "paljon politisoitua päälleliimattua ideologiaa".

Purra huomautti intersektionaalisen feminismin olevan "hyvin akateemislähtöinen ajattelutapa" ja hän näkee sen tarkoitusperät hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa olevan "aivan toiset kuin varsinaisen tasa-arvon edistäminen".

"Kyseessä on ideologinen, pääosin vasemmistolainen ajattelutapa. Siinä halutaan nostaa erityisesti esille uusia yhteiskunnallisia ongelmia ja tasa-arvo-ongelmia rakennetaan yhteiskuntaan", Purra korosti ja käytti esimerkkinä tällaisesta ajattelutavasta viime päivinä kiihtynyttä ajattelua siitä, että meidän pitää jahdata erilaisia vääriä sanoja - oli niitä sitten tuotenimikkeissä tai poliittisessa keskustelussa.

"Ja vastaavasti se, että meidän pitää aina loukkaantua, kun joku sanoo tai tekee jotakin väärin. Ja sitten ikään kuin valtion pitää rakentaa tällaisia holhoamiskampanjoita, millä sitten yritetään pelastaa näitä loukkaantuneita yksilöitä, mutta valitettavasti se ei toimi tällä tavalla", Riikka Purra lisäsi.

Myös perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ruoti perin pohjin hallituksen ylistämää uutta tasa-arvo-ohjelmaa ja nosti esille Facebookissa 25.6.2020 muutamia kriittisiä huomioita intersektionaalisesta feminismistä, joka hänen mukaansa on nyt "vasemmisto-kepu-hallituksen kantava voima".

Filosofian tohtori Halla-aho alleviivaa, että intersektionaalinen feminismi ei pyri tasa-arvoon sen enempää sukupuolten kuin etnisyyksienkään välillä.

"Itse asiassa sen tavoitteet ovat täysin päinvastaisia. Se on pohjimmiltaan uhrikultti ja kastijärjestelmä, joka asettaa ihmiset hierarkiaan heidän syntymässä saatujen ominaisuuksiensa perusteella.

Yksilön paikka hierarkiassa määrittyy hänen edustamansa ryhmän mukaan ja ryhmän paikka uhriuden perusteella. Kaikkein uhreimmat ovat hierarkiassa korkeimmalla.

Paikka hierarkiassa määrittää sen, mitä ihminen saa sanoa ja kenelle. Kyse on ennen kaikkea puhevallasta", Halla-aho tiivistää.

Tämä näkyy Halla-ahon mukaan erityisen hyvin "tone policing" -ajattelussa, joka kieltää esimerkiksi miestä arvostelemasta hysteerisesti kiljuvaa ja sätkyttelevää intersektionaalista feministiä tämän käytöksestä.

"Tämä ei kuitenkaan toimi toiseen suuntaan: miehen on esitettävä asiansa naiselle niin, ettei nainen koe miehen äänensävyä ikävänä, uhkaavana tms. Onhan jokaisella oikeus 'turvalliseen tilaan'", Halla-aho napauttaa.

Kysymys on siis puhtaasti uhriasemaan perustuvasta ideologiasta. "Vihreä kädenjälki" todella näkyy, jos ja kun ihmisiä aletaan pisteyttää "uhriutumisasteen" mukaan. Ajattelu, jossa yksilön identiteetti sidotaan johonkin ryhmään - vaikkapa valkoisiin, tummaihoisiin, miehiin, naisiin, heteroihin ja homoihin - synnyttää lisää niitä "syrjiviä rakenteita", joita se väittää purkavansa: se erottelee vielä selvemmin ihmisiä ihonvärin, sukupuolen tai seksuaalisuuden perusteella.

Niin muodoin valtaväestöstä poikkeavilla, hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa kiitetyillä "taustatekijöillä" voinee ansaita lisäpisteitä erityiskohtelua silmällä pitäen eli positiivinen syrjintä korostuu entisestään, mikä on ilmeisesti tarkoituskin. Todellisuudessa tasa-arvoa heikennetään, vaikka sitä uskotellaan tavoiteltavan.

Suurimman oppositiopuolueen puheenjohtaja valottaa myös tarkemmin sanaparin merkitystä, sillä onhan selvää, että suurimmalle osalle suomalaisista se on vielä vieras:

"Intersektionaalisessa feminismissä uhrius merkitsee siis valtaa, pääomaa ja pelimerkkejä. Siksi uhriudesta kisataan.

Pisteitä saa esimerkiksi muusta ihonväristä kuin valkoisesta, muusta sukupuolesta kuin mieheydestä, muusta suuntautumisesta kuin heteroseksuaalisuudesta ja muusta uskonnollisuudesta kuin kristinuskosta.

Hierarkiassa alimpana on tietysti valkoinen heteromies. Hänelle saa kuka tahansa sanoa mitä tahansa, ja hänen on väistettävä kaikkia.

Muiden keskinäinen järjestys selviää tarkkailemalla tilanteita, joissa sorrettujen ryhmien kesken vallitsee konflikti tai intressiristiriita", Jussi Halla-aho täsmentää.

Lisäksi Halla-aho huomauttaa:

"Vaikka esimerkiksi naiset ja homoseksuaalit ovat melko korkealla hierarkiassa, he ovat huomattavasti muslimien alapuolella. Siksi naisen ja homoseksuaalien objektiivisesti ajatellen surkea asema muslimimaissa ja -yhteisöissä ei soita kelloa intersektionaalisen feministin aivoissa."

Kuten kaikissa kastijärjestelmissä, myös intersektionaalisessa yksilön ominaisuudet ovat merkityksettömiä eikä hän voi vaihtaa omaa positiotaan, vaikka hänen tekonsa tai olosuhteensa eivät vastaisi niitä stereotypioita, joita intersektionaalinen kultti hänen "ryhmäänsä" liittää, Halla-aho jatkaa analyysiään.

"Niinpä esimerkiksi valkoinen mies on pysyvästi 'valtapositiossa' ja osa patriarkaalista sortojärjestelmää, vaikka hän olisi roskapöntössä asuva puliukko. Vastaavasti miljonääri gangsta-räppäri kultaketjuineen ja lamborghineineen on pysyvästi 'uhripositiossa'", Halla-aho havainnollistaa.

Halla-aho katsoo, että täten valkoinen mieskin voi hyveteoilla ansaita olemassaolon oikeuden intersektionaalisessa kultissa, mutta paikkaansa hän ei voi muuttaa. Hän ei lakkaa olemasta osa patriarkaalista "rakennetta" vaan hänen on pyydettävä sitä alati anteeksi ja väistettävä kaikkia korkeampaan kastiin syntyneitä.

"Vain syntyperäisillä ominaisuuksilla on uhripisteiden kannalta merkitystä. Ihonväriä tai sukupuolta ei voi vaihtaa, ja suuntautumisenkin väärentäminen on pitkän päälle aika työlästä. Ihminen voi kuitenkin keksiä itselleen vaikkapa menneisyyden, joka lisää hänen uhriuttaan ja kohottaa häntä hierarkiassa."

Halla-aho palauttaa mieleen amerikkalaisen demokraattisenaattori Elisabeth Warrenin, joka vuosien ajan valehteli olevansa perimältään cherokee-intiaani.

"Koska huijauksista voi jäädä kiinni, se rimpsu, joka alkuaan kuului 'LGBT', pitenee koko ajan. Viimeisin näkemäni variantti on 'LGBTTQQIAAP', mutta tuskin sekään jää lopulliseksi.

Kategoriat ovat koko ajan abstraktimpia ja vaikeammin mitattavia, ja ne tarjoavat myös hierarkian pohjalle syntyneille mahdollisuuden nousta ylemmälle tikkaalle ja osallistua sieltä käsin pohjalle jääneiden kivittämiseen", Halla-aho pohdiskelee ja lisää, että kuten kultit aina, intersektionaalinen liikekin on "puhtaasti irrationaalinen ja taikauskoinen".

"Puhe ja keskustelu koostuvat taikasanojen viljelystä. Jos rituaalin suorittaa väärin, tai jos ei muista oikeita sanoja oikeissa kohdissa ja oikeassa järjestyksessä, päätyy vääräoppisten kirjoihin, joista saattaa selvitä ankarilla katumusharjoituksilla."

Halla-aho painottaa, että ympärillä tapahtuvia asioita kannattaa tarkastella tästä vinkkelistä.

"Kuten keskiviikkona täysistunnossa sanoin, ongelma eivät ole fanaatikot ja mielipuolet, joita on vähemmistö. Ongelma on se enemmistö, joka pelosta tai mukavuudenhalusta tanssii fanaatikkojen pillin mukaan", Halla-aho kiteyttää.


 


 

Tytti Salenius su 12.07. 23:41

Pääuutiset

blogit

Henna Kajava

Ollaanko me Ruotsin tiellä? Todistusaineistoa

la 28.11. 20:33

Juha Ahvio

Pitääkö Trumpin kannattajat tutkia, tuomita ja uudelleenkouluttaa?

pe 27.11. 18:34

Timo Vihavainen

Kohti konfliktia?

ke 25.11. 23:32

Professorin Ajatuksia

MTK:n puheenjohtaja: Ylen journalismi on ideologisesti värittynyttä

ke 25.11. 23:28

Olli Pusa

Tarina hiilidioksidista

ti 24.11. 21:44

videot