Suomen kuntiin valittiin eilen uudet valtuustot, jotka ovat keskimäärin aiempaa punaisempia ja vihreämpiä. Kannatustaan lisäsivät siis Vihreät ja Vasemmistoliitto, mutta myös RKP ja Kristillisdemokraatit.

Tulosten perusteella Suomen kannatukseltaan suurin kuntapuolue on seuraavat neljä vuotta kuitenkin Kokoomus, vaikka varsin heikon vaalituloksen saaneella Keskustalla on jatkossakin eniten valtuutettuja. Kolmas suuri kuntapuolue on SDP.

Äärivasemmiston (Vihreät + Vasemmistoliitto + uudet ja vanhat sirpaleet) kannatus nousi hiukan totutusta noin 20 prosentista: tarkalleen ottaen heitä äänesti 22,5 prosenttia vaaliuurnilla käyneistä. Tästä ne saanevat kiittää suurelta osin Anni Sinnemäen oivallusta kytkeä Helsingin pormestariuudistus kuntavaalitulokseen. Se lienee siirtänyt huomattavan määrän ääniä demareilta ja Vasemmistoliitolta Vihreille - toki myös Perussuomalaisilta ja Keskustalta Kokoomukselle.

Perussuomalaiset kärsivät suurimman tappion, mutta saivat silti historiansa toiseksi parhaan kuntavaalituloksen. Kielikeskustelu ja Pohjanmaan sote-ratkaisu motivoivat ruotsinkieliset vaaliuurnille kannattamaan kielipuoluettaan ja Sari Essayahin onnistuneet vaalikeskustelu-esiintymiset siivittivät kristillisdemokraatit pieneen voittoon.
 

* * *

Nyt saavutetun vaalituloksen perusteella Suomeen ei tullut vallankumousta. 1970-lukulaisen luokittelun perusteella sosialistiset jakopuolueet (SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät, piraatit, feministit ja kommunistiset sirpaleet) saivat yhteensä 41,9 prosenttia, joten "ei-sosialistien" kannatus säilyi 58,5 prosentissa. Jälkimmäisiin laskin mukaan myös ryhmän muut eli lähinnä paikallisten valitsijayhdistysten äänet.

Siten Suomalaisen kuntapolitiikkaan ei ole luvassa suurta vallankumousta. Toisaalta paineet jakopolitiikkaan kasvoivat monissa kunnissa vasemmiston kasvun myötä. Se tarkoittanee ajan myötä palveluihin käytettävien rahasummien kasvua ja sen hintana joko kunnallisverojen nousua ja monin paikoin jopa velanottoa.

On myös varmaa, että vaalituloksella on vaikutusta valtakunnanpolitiikkaan. Sote-uudistus saattaa ottaa aikalisän, lasten koulutukseen ei enää tehdä leikkauksia ja maahanmuuttopolitiikkakin saattaa joutua suurennuslasin alle huolimatta kansalaisten enemmistön selkeästä nykypolitiikkaa tukevasta näkemyksestä. En olisi myöskään yllättynyt, mikäli nyt nähty tulos vaikeuttaisi syksyn työmarkkinaneuvotteluita ja sitä kautta uhkaisi maamme orastavaa talouskasvua.

Edellä kuvattujen seurausten laajuus riippuu paljon hallituksen yhteistyökyvystä. Käyttävätkö muut hallituspuolueet hyväkseen perussuomalaisten ahdinkoa - Soinin perillistenhän ei kannata lähteä tämän vaalituloksen pohjalta keikuttamaan yhteistä politiikkaa, jonka voi odottaa eilisestä huolimatta tuottavan kahden vuoden päähän taloudellisen nousukauden, jonka pitäisi sataa hallituspuolueiden laariin seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Hallituksen lähitulevaisuus on kuitenkin hämärän peitossa, sillä Soinin seuraajalla on paineita saada puolueen kädenjälki hallituspolitiikkaan. Soinin kahden vuoden takaisten ministerivalintojen on helppo nähdä asettavan tässä suhteessa vaikeuksia - puolueen kädenjälki olisi Perussuomalaisille tärkeiden asioiden hoitamisessa paljon vahvempi valtiovarain- ja sisäministeriön kuin sinänsä hyvin hoidettujen ulko- ja puolustusministeriöiden salkkujen hallitsijana.
 

* * *

Pääkaupunkiseudun maahanmuuttajavoittoisissa kunnissa Perussuomalaisten vaalitappio oli keskimääräistä (3,5 prosenttiyksikköä) pienempi: Helsingissä 2,7 prosenttiyksikköä (kannatus 6,7 %), Espoossa 2,6 prosenttiyksikköä (9,8 %) ja Vantaalla 3,4 prosenttiyksikköä (12,3 %). Samoin puolueen tappio maahanmuuttajista tunnetuissa Turussa (1,7 prosenttiyksikköä, 7,4 %) ja Oulussa (3,3 prosenttiyksikköä, 8,3 %) oli keskimääräistä pienempi.

Sen sijaan vähemmän värikkäällä Tampereella puolue romahti 6,6 prosenttiyksiköllä (6,1 %). Samoin kävi Lahdessa, missä  puolue romahti 5,8 prosenttiyksiköllä (9,0 %) ja Kuopiossa 4,0 prosenttiyksiköllä (10,6 %).

Vaalivoittaja Vihreiden osalta suurista kaupungeista huomionarvoisin oli Jyväskylä, missä sen kannatus nousi peräti 8,8 prosenttiyksikköä (19,8 %). Taustalla lienee ollut ennen kaikkea kaupungin asukkaiden mieltäminen itsensä koulukaupungiksi. Puolue menestyi loistavasti myös Lahdessa, Tampereella, Espoossa ja Turussa, joissa kaikissa sen kannatus nousi yli 5 prosenttiyksikköä.

Sen sijaan Suomen ainoana kaupunkina vahvasti vihreää politiikkaa käytännössä kokeneessa Helsingissä puolueen kannatuksen nousu oli vain 1,8 prosenttiyksikköä ja olisi todennäköisesti kääntynyt tappioksi ilman äänestyksen yhteyteen koplattua pormestarikilpailua.

* * *

Lopuksi muutama hajahuomio.

Perinteisesti kommunistien hallitsemassa Karkkilassa ihmiset siirtyivät vuoden 2011 eduskuntavaaleissa joukolla Perussuomalaisten kannattajiksi. Eilisissä vaaleissa tämä ihme sai lopun, kun Vasemmistoliitto otti 4,6 ja Vihreät 4,0 prosenttiyksikön voiton ja Perussuomalaiset 12,0 prosenttiyksikön rökäletappion. Jatkossa tulee olemaan mielenkiintoista seurata, kuinka punavihreä politiikka vaikuttaa Karkkilan tuleviin vaaleihin - vai olisivatkohan uudet vasemmistoliittolaiset valtuutetut sittenkin vanhan ajan kommunisteja?

Helsingin Sanomat palasi otsikoinnissaan perinteiseen terminologiaan: vaalien voittaja oli jälleen eniten kannatustaan nostanut, eikä suurimman äänisaaliin saalistanut puolue. Lehtihän poikkesi muun suomalaismedian tavoin tästä käytännöstä Hollannin vaalien yhteydessä. Syitä voi itse kukin vain arvailla.

Pietarin ja Tukholman terrori-iskut eivät näyttäisi suuremmin vaikuttaneen vaalien lopputuloksiin. Eivät ilmeisesti myöskään laittomien maahanmuuttajien pakkopalautukset (elleivät sitten Vihreiden kannatuksen nousuna, mitä vastaan kuitenkin puhuu kansalaisten yleinen palautukset hyväksyvä näkemys).

Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei myöskään ole tarttunut Suomeen. Meillä näytetään uskottavan muuta Eurooppaa enemmän suunnitelmatalouden sekä jakopolitiikan keinoihin. Näin ainakin kunnallispolitiikassa.

Niin tai näin. Kansa on puhunut, pulinat pois!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eurooppalaisen vasemmiston alamäki ei näy Suomessa
Äänestäjä on paradoksin äärellä
Media muutti tulkintaansa vaalien voittajasta