Humanitaarisesta maahanmuutosta on aiheutunut niin suuret kustannukset veronmaksajille, etteivät maamme hallitukset ole halunneet laskea niitä, vaikka tuollainen laskuharjoitus Juha Sipilän (kepu) edesmenneen hallituksen ohjelmaan kuuluikin. Suorien kustannusten lisäksi tavalliset kansalaiset ovat maahanmuuttopolitiikkamme seurauksena joutuneet kantamaan myös valtavaa epäsuoraa taakkaa.

Tuo taakka pitää sisällään naisten seksuaaliturvallisuuden heikkenemisen ja sitä kautta suomalaisnaisten elintilan pienenemisen erityisesti yöaikaan. Maahanmuuttajaporukat ovat tuoneet myös uudenlaisen rasistisluonteisen väkivaltaisen ryöstörikollisuuden miesten uhaksi; siinä uhreiksi valitaan erityisesti yksin liikkeellä olevia nuoria.

Oman osansa maahanmuuton tuomasta väkivallasta ovat saaneet myös lapset. Siitä ikävimmän esimerkin on tarjonnut Oulun raiskausrinki, jossa maahanmuuttajat käyttivät systemaattisesti ja pitkään hyväkseen kantasuomalaisia lapsia. Rankimmin hyödynnetty lapsi oli kehitysvammainen tyttö.

Vakavimpana maahanmuuton tuomana taakkana on kuitenkin pidettävä terrorismia ja sen uhkaa. Itse terrorismista meillä on Turun esimerkki ja ISIS-hallinnon kaaduttua Syyriassa ja Irakissa islamilla motivoitujen iskujen uhka on entisestään kasvanut.

Viimeisimpänä muutoksen muotona meille on rantautunut maahanmuuttajataustaisten järjestäytyneiden rikollisjärjestöjen välinen brutaali välienselvittely, josta saimme ensimakua toissapäivänä Helsingissä. Tämä ei sinänsä kohdistu valtaväestöön, mutta aiheuttaa joka tapauksessa vaaran sivullisille ja aiheuttaa myös aineellista vahinkoa - samoin kuin kyseisen käyttäytymisperinteen lievempi muoto, jota on nähty esimerkiksi maahanmuuttajien välisten pizzerioiden reviiritaisteluissa.

Tässä tilanteessa vetoan Antti Rinteen (sd) hallitukseen, että se huomioisi edelle kirjoittamani asiat - ja lisäksi pienemmät maahanmuuton tuomat ongelmat esimerkiksi kouluissa - ja tekisi täyskäännöksen maahanmuuttopolitiikkaansa. Aika on siihen juuri nyt erinomainen, kun EU on etsimässä keinoja ratkaista Välimeren ns. siirtolaiskiista ja Suomi toimii puheenjohtajamaana.

Ratkaisussa keskeistä tulisi olla suurten kehitysmaalaisjoukkojen tulemisen estäminen EU:n alueelle tai ellei se ole mahdollista säilöönotto suljettuihin tiloihin. Oleellista olisi myös eurooppalaisen elämäntavan suojeleminen muuttamalla kansainvälisiä turvapaikanhakusopimuksia. Tai ellei se ole mahdollista, niistä tai jopa koko EU:sta irtisanoutuminen.

Erityisesti turvapaikanhaun subjektiivisesta oikeudesta tulisi luopua ja siirtyä pakolaispolitiikassa kokonaan kiintiöjärjestelmään, joka Suomen osalta olisi mitoitettava siten, että tulijat integroituvat ongelmitta. Käytännössä kiintiön tulisi seuraavina vuosikymmeninä olla äärimmäisen pieni - maksimissaan yksittäisiä henkilöitä vuodessa - kunnes nykyinen maahanmuuttajaväestömme tai heidän jälkeläisensä eivät enää aiheuta edelle kirjaamiani ongelmia oleellisesti enempää kuin valtaväestö.

Jos hallitus - valitettavasti vastoin odotuksiani - reivaisi maahanmuuttopolitiikkansa ehdottamani kaltaiseksi, olisi myös opposition tuettava sen toimia. Erityisesti tätä tulee odottaa sen suurimmilta puolueita Perussuomalaisilta ja Kokoomukselta, jotta muutokset saataisiin maamme lainsäädäntöön perustuslakia myöden.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Altruismi ja pelko leimaamisesta luovat hyvän yhteiskunnan
Oulun tapahtumia ei saa käyttää vihan lietsontaan, vaan maahanmuuttopolitiikan perusteena
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa