Kun selailin tämän päivän Helsingin Sanomia yllätyin siitä, että lehdessä oli pitkä juttu Ruotsin rikollisuudesta. Siinä kerrottiin, että käsikranaateista on tullut arkea ja että ampuma-aseiden kautta henkensä menetti viime vuonna useampia ihmisiä kuin koskaan - yli 40 kappaletta.

Jutussa kerrottiin rikosten tekotavoista ja niiden välittömistä motiiveista varsin yksityiskohtaisesti. Samoin mainittiin rikollisjengit ja brittiläinen kuolonuhri. Sekä aseiden alkuperä entisen Jugoslavian alueella.

Yhdestä asiasta kuitenkin vaiettiin totaalisen täydellisesti. Se oli rikoksentekijöiden etnis-kulttuurinen identiteetti. Uhreistakin mainituksi tuli vain "brittipoika", joka nukkui samassa sängyssä äitinsä, isosiskonsa ja pikkuveljensä kanssa kun ikkunasta lennähti kranaatti.

HS:n uutisen luettuani olin surullinen. Kun maan pääsanomalehti tekee reportaasin nyky-Ruotsissa esiintyvästä suunnattomasta väkivallasta ja jättää kertomatta sen oleellisimman perussyyn eli maahanmuuttotaustan, on kyse tarkoitushakuisesta propagandasta, jonka ainoa tarkoitus on johtaa lukijaa harhaan.

Tässä yhteydessä ihmettelen erityisesti toimittajan omia motiiveja - millä ihmeen tavalla hän perustelee itselleen lukijakuntansa harhaanjohtamisen? Ja miksi HS:n päätoimittaja sekä lehden omistajat siunaavat tämän toiminnan?

Samalla ihmettelen julkisen sanan neuvostoa, joka on julkaissut journalisteille ohjeet. Niiden kahdeksannen pykälän mukaan "journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen".

Koska HS on jutussaan kiistatta pyrkinyt totuuden peittämiseen ja lukijakuntansa harhaanjohtamiseen, jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, reagoiko JSN juttuun jollain tavalla - tai pikemminkin surullisesti toteamaan, ettei se näe aiheelliseksi kommentoida asiaa.

Samalla jään miettimään, että kuinka suuri osa suomalaisista ei ole tietoinen ruotsalaisen väkivalta- ja myös raiskausrikosten liittymisestä kuningaskunnan maahanmuuttopolitiikkaan. Vaalitulosten perusteella luku näyttäisi olevan yli 80 prosenttia.

Tai sitten osa väestöstä ei pidä maahanmuuttoon liittyvää väkivaltaa ja yhteiskunnan kehitysmaalaistumista merkittävänä tulevaisuudenuhkana, vaan kuvittelee sinisilmäisesti Suomen pystyvän välttämään sen, mikä on monin paikoin jo tuhonnut ruotsalaisen yhteiskunnan. Vai voisiko olla suorastaan niin, että ylivoimaisesti suurin osa maanmiehistäni suorastaan toivoo samaa - kranaatteja, ihmisten ampumisia ja raiskauksia - myös Suomeen: niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin.

Tämän vaihtoehdon puolesta puhuu kuitenkin se, että maamme eri valtamedioita lukiessa ruotsalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneen kehitysmaalaistumisen rantautuminen myös Suomeen näyttää olevan lehtitalojemme toiveissa, sillä ei kai HS:n tässä puheena olevan jutun kaltainen maahanmuuttoaspektin salailu propagandatarkoituksessa voisi muuten olla niiden ilmiselvä toimituksellinen linja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IS:n pääkirjoitus oli harhaanjohtava ja loukkaava
Mitä Maria Pettersson kertoo journalismistamme?
HS:n seksuaalirikosjutussa jäi harmittamaan kaksi seikkaa