Helsingin Sanomat haastatteli kahta entistä muslimia siitä, mitä on islamofobia. Lopputulemana se näyttäisi olevan jotain sellaista kuin islaminuskoiseksi tunnistaminen ulkonäön tai nimen perusteella sekä puhuminen muslimeja alentavasti ja pilkkaamalla.

Muslimien Kairon eli ihmisoikeuksien julistuksestakin lainattiin orwellilaiselta kuulostava kohta, jonka mukaan "jokaisella tulee olla oikeus ilmaista mielipiteensä vapaasti, kunhan se ei ole sharialain periaatteiden vastaista". Lisäksi huomautettiin islamin rajoittavan tiedon käyttöä kertomalla, ettei sitä saa käyttää profeettojen pyhyyden vastaisesti tai heikentämään uskoa.

Eipä siis ihme, ettei islamilainen maailma ole pysynyt länsimaiden kehityksen mukana vaan on tuottanut yhteiskuntia, joista monet ihmiset pyrkivät pois. Ja joissa islamistit tekevät terrori-iskuja huomattavati useammin kuin länsimaissa.

Jutussa luonnehdittiin myös asiallista islamkritiikkiä. Sellaista ovat ainakin islamin ääriliikkeiden uskontosuhteen kritiikki sekä islamin sisältä löytyvistä epäloogisuuksista ja virheistä kertovien todisteiden esittäminen. Samoin sananvapauden loukkaamisten esille nostaminen ja naisten burkhaan säkittämisen arvostelu.

Kritiikin pitää kuulemma olla tieteellistä ja perusteltua. Suorastaan huvittava oli kohta, jossa muistettiin syyllistää länsimaat islamilaisten maiden ihmisoikeuksien alennustilasta.

Huolimatta mielenkiintoisesta asetelmasta jäi juttu siis kovin vajaaksi ja pinnalliseksi. Sellaisenakin se saattaisi kuitenkin toimia jonkinlaisena keskustelunavaajana, mikäli jatkossa kritiikkiä syvennetään koskemaan vaikkapa muslimien oikeuteen valehdella eriuskoisista, ei-muslimien ja naisten kohteluun toisen luokan kansalaisina, lapsimorsianten oikeutuksesta tai vaikkapa uskonnon ja maallisen yhtäläisyyteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka käy islamistimurhaajalta Taqiyya?
Oulun demari-imaami kiistää oikeuden näkemyksen lapsiraiskausasiassa
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi