Hollannin Utrechtissa ammuttiin kolme ihmistä kuoliaaksi ja viisi muuta sai osumia. Pyssymies oli turkkilainen, mutta vielä ei tiedetä oliko kyseessä terrorismi vai perheriita. Ellei peräti laajennettu kunniamurha.

Oleellista tässä asiassa taitaa olla se, mitä miehestä tiedetään. Iltalehden mukaan hänellä on mielenkiintoinen henkilöhistoria sisältäen epäilyn raiskauksesta, joukkomurhan suunnittelusta ja ISIS-yhteyksistä. Lisäksi hän on ilmeisesti taistellut Tshetseniassa, näpistellyt, yrittänyt varastaa kuoma-auton, ajanut autolla kännissä sekä päästellyt suustaan uhkauksia ja loukkauksia.

Oleellinen kysymys tuon listan jälkeen kuuluukin, että mitä meidän tulisi oppia tästä tapauksesta juuri nyt, kun suojelupoliisi on huolissaan Suomeen palaavista ISIS-taistelijoista, joita tuskin saadaan tuomituksi oikeudessa. Pelkkiä epäilyksiähän hollantilaisampujan henkilöhistorian rankimmat väitteetkin ovat olleet. Voivatko siis ISIS-taistelijatkin kuljeskella jatkossa vapaasti muiden ihmisten parissa?

Entä kieltäydymmekö edelleenkin palauttamasta kotimaihinsa raskaisiin rikoksiin syyllistyneitä vai katsommeko hollantilaisten tavoin, että myös he ovat tervetulleita kuljeskelemaan missä haluavat? Ihmisoikeudethan ne ovat rikollisilla siinä kuin heidän uhreillaankin. Aika usein tuntuu, että jopa suuremmat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi rikollisella on satunnaista uhria suuremmat ihmisoikeudet?
Loppu hyvin, kaikki hyvin: Abdiqadir palasi kotiin
Hollannitar pakeni uljasta muslimisoturimiestään