Esimerkki valistussarjakuvasta:

Nainen lataa alastonkuvansa nettiin.

- Etkö sä arvosta itseäsi? Eikö sua haittaa, että kaikki näkee sun tissikuvat? ihmettelee hämmästynyt kaveri kahvilassa.

- Hei, mä oon ylpee mun munkeista, julistaa nainen munkkirinkilä kädessä.

Kyseessä ei ole vitsi vaan Sexpo-säätiön sarjakuva, jonka on tarkoitus tukea koulujen seksuaalikasvatusta ja -opetusta, pyrkien ”suoraan puheeseen ja inklusiivisuuteen”. Vanhemman silmään sarjakuva vaikuttaa lähinnä tavalta altistaa nuoria tyttöjä vakavalle nettihyväksikäytölle –  puhumattakaan siitä, että alaikäisistä otetut pornokuvat ovat laittomia.

Osa peruskoulun terveystiedon oppimateriaaleista (kuten SanomaPron Voimaa-kirja) suosittelee kyseistä Sexpo-säätiötä koululaisen tietolähteenä. Siis säätiötä, joka ottaa kantaa seksin suojaikärajan laskemisen, pedofilisten ajatusten, seksityön vapauttamisen, polyamorian sekä eläinseksin ja eläinpornon puolesta – joko koko säätiönä tai toiminnanjohtajan suulla.

Kuka haluaisi lapsensa seksuaalikasvattajaksi Sexpon hallituksen puheenjohtajan, joka myy yhdessä puolisonsa kanssa seksipalveluita? Forsström tunnetaan myös vasemmistoliiton ex-poliitikkona ja siitä, että hän aiemmin oli naimisissa transmiehen kanssa.

Mutta vanhemmilta ei kysytä, kuka heidän lapsillensa syöttää tietoa. Osassa Suomen kouluista nähdään oppivelvollisuus siten, että lapsen on pakko osallistua koulun tarjoamaan opetukseen, vaikka se olisi kuinka ristiriidassa vanhempien aatemaailman kanssa.

Sexpo ei toki ole alan ainut toimija. Mikä lie tilanne Tampereella, jossa Pirkanmaan Seta ry jalkautuu kouluihin pitämään kaikille 8-luokkalaisille työpajaa seksuaalisuudesta? Kaupunki maksaa Setan työpajan ohjaajien palkkiot. Aina asialle ei tarvita järjestöäkään – oppilaitoksen yksittäisen opettajan tai rehtorin arvomaailma riittää. Tuoreimpana esimerkkinä kokkolalainen lukio vei nuoret katsomaan homoeroottista filmiä kesken koulupäivän.

Tähän mennessä opetusministeriö on tilannetta läpi sormien, vaikka lain tulkinta ei kestä ihmisoikeussopimusten valoa.  

”Hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus.” (Euroopan neuvoston Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen ensimmäinen pöytäkirja, toinen artikla)

Ei ole hyväksyttävää, että lapsia velvoitetaan osallistumaan ideologiseen opetukseen, joka on räikeässä ristiriidassa vanhempien arvojen ja aatteiden kanssa. Kotien vastuu aatteellisesta ja uskonnollisesta kasvatuksesta on yksi demokraattisen sivistysvaltion kattavista periaatteista. Jälkipolville välitettävät arvot on määriteltävä ennen kaikkea perheissä, ei keskitetysti valtiollisen hallinnon kautta. Jollemme sitten halua elää totalitarismissa.

Nyt on ministeriössä korkea aika puuttua tilanteeseen. Ensisijaisesti tarvitaan selkeä viesti, että vanhempi saa halutessaan jättää lapsensa pois aatteellisesta seksuaalikasvatuksesta (kuten ideologisen järjestöjen vierailuilta) ja antaa vaihtoehtoisen tavan korvata oppimäärän. Toisekseen tarvitaan vakava herätys siihen, ettei koulujen opetusvastuuta voi ulkoista järjestöille – etenkin on kyse niin herkästä aiheesta kuin seksuaalisuus.

Ensi sijassa ei ole kyse vanhemman oikeuksista – vaan lasten ja nuorten oikeudesta kasvaa ja kehittyä rauhassa. Sexpon ja Setan kaltaiset järjestöt mainostavat poistavansa nuorten paineita ja ahdistusta. Itse asiassa ne juuri itse luovat niitä. Järjestöjen opetus muuttaa nuorelle iloisen ja luonnollisen seksuaalisuuden ahdistavaksi ja hämmentäväksi asiaksi. Saarnaamalla rajatonta seksuaalista vapautta ainoana oikeana käyttäytymismallina järjestöt painostavat nuoria kokemuksiin, joita he voivat katua koko loppuikänsä.

Tällaisten järjestöjen paikka ei ole luokkahuoneissa, opettamassa jopa alakouluikäisiä vanhempien selän takana. Vastuullinen opettaja ja kunta ei anna hämmentää lasten herkkää seksuaalista kehitystä koulun ulkopuolisten toimijoiden kautta.

- - -

Ps. Jätin tänään asiasta ministerille kirjallisen kysymyksen, joka löytyy täältä.