YK:n toimintaa käsitellään varsin säästeliäästi mediassa ja julkisessa keskustelussa. Tänään siihen on kuitenkin mahdollisuus, kun eduskunta keskustelee Agenda 2030:sta, joka on YK:n kestävän kehityksen strategia.

Rahoitamme YK:ta ja sen alajärjestöjä sadoilla miljoonilla euroilla. Niin kansalaisten kuin päättäjien tulisi katsoa myös tämän rahoituskohteen perään. Kriittinen keskustelu on kehityksen edellytys asiassa kuin asiassa.

Euroopassa pelätään islamiin perustuvan ideologian vaikuttavan yhä enemmän päätöksentekoon. YK:ssa tästä on olemassa jo merkkejä. Länsi antaa laiskasti myöten islamilaisten maiden muodostaman blokin vaatimuksille. Selvimmin asia näkyy maailmanjärjestön suhtautumisessa muslimimaiden vihaamaan Israelin valtioon.

YK:n silmätikku

Viime lokakuussa kohahdutti UNESCO:n päätöslauselma, joka käytännössä kielsi Temppelivuoren yhteyden juutalaisuuteen. Islamistista näkökulmaa painottava lauselma meni läpi, sillä muslimimaat äänestivät sen puolesta ja suurin osa länsimaista äänesti tyhjää. Suomi ei kuulunut päättävään kokoonpanoon.

Sama linja jatkui lokakuun lopussa Maailmanperintökomitean kokouksessa, jossa Suomi viime vuonna oli edustettuna. Tyhjää äänestämällä annoimme hiljaisen hyväksynnän historiallisten tosiasioiden ideologiaan perustuvalle kieltämiselle. Ihmettelen, miten tuolloisella perussuomalaisten, nykyisellä sinisten ulkoministeri Soinilla ei ollut selkärankaa kannattaa tasapuolisempaa lähestymistä.

Israel on saanut erityiskohtelun myös YK:n ihmisoikeusneuvostolta, joka perustettiin vuonna 2006. Heti perustamistaan seuraavana vuonna 2007 Lähi-idän ainut demokratia sai neuvostolta 22 tuomiota. Vertailun vuoksi on huomattava, että Sudan, jossa samana vuonna tehtiin useita satoja tuhansia ihmishenkiä vaatinut kansanmurha, sai neuvostolta yhden ainoan huomautuksen. Yhteensä Israel on neuvostossa tuomittu lähes yhtä monta kertaa kuin kaikki muut maailman maat yhteensä.

UNRWA

YK:n linjaa osaltaan kuvaa myös UNRWA:n toiminta. YK:n alaisista järjestöistä UNRWA tuskin on suomalaiselle yleisölle kovin tuttu, vaikka se on yksi suurimmista alajärjestöistä. Järjestön on perustettu huolehtimaan palestiinalaispakolaisista. Huolehtimista näyttää riittävän, sillä UNRWA työllistää noin 30 000 henkilöä, kun käytännössä koko muun maailman pakolaisista huolehtiva UNCHR työllistää kolmasosan tästä.

UNRWA aloitti toimintansa 1950. Käytännössä sen toiminta-ajatuksena näyttää olevan palestiinalaisvaltion perustamisen mahdollistaminen rahoittamalla ja organisoimalla valtion tehtävään kuuluvaa toimintaa, kuten perusopetusta. Yhtaikaa kuitenkin hyväksytään paikalliset käytännöt ja toimintamallit, jolloin riskinä on, että länsi sinisilmäisesti rahoittaa jatkuvaa väkivaltaa harjoittavan valtionkaltaisen toimijan.

Koska palestiinalaishallinnolla ei ole juurikaan luonnollisia tulonlähteitä, me länsimaiset veronmaksajat olemme vaarassa sponsoroida muun muassa palestiinalaishallinnon terroristeille ja heidän perheilleen maksamia ”verirahoja”, lasten radikalisoitumista tukevaa kasvatusta kouluissa sekä aseita, joilla surmataan juutalaisia siviilejä. Tulokset eivät puhu investointien puolesta, sillä väkivallan kierre alueella jatkuu.

Siirtolaisuuden ohjaksissa

Myös siirtolaiskriisissä YK:lla on merkittävä rooli. Järjestössä määritellään siirtolaispolitiikan yleiset pelisäännöt pohjautuen ihmisoikeuksiin. YK myös johtaa kiintiöpakolaisjärjestelmää sekä ylläpitää pakolaisleirejä, joiden kautta moni Eurooppaan tuleva kulkee.

Jotain YK:n ideologiasta maahanmuuttoasioissa kertovat Peter Sutherlandin linjaukset. Kyseinen mies vastasi noin kymmenen viimeisen vuoden ajan YK:n toiminnasta kansainvälisen maahanmuuton alueella. YK on tämän lähettiläänsä suulla vaatinut kansallisen yhtenäisyyden rikkomista maahanmuutolla. Monikulttuurisuus ja vapaa kansainvälinen muuttoliike ovat hänen mukaansa Euroopan menestyksen edellytys.

Vaarallinen hiljaisuus

YK:lla, kuten kaikilla ihmisten muodostamilla toimielimillä on oma ideologiansa. Siltikin pienikin vihjaus siitä, että YK ei toimisi täydellisen virheettömästi, koetaan joissain piireissä samaksi kuin kyseenalaistaisi koko ihmisyyden olemassaolon. Näin ei saisi olla. Kritiikin puute jo sinällään on vaarallista, koska ilman kritiikkiä minkä tahansa organisaation on vaikea kehittää toimintaansa.

Suomen eduskunnan on aika herätä ruususen unesta näkemään YK:n kaksoisstandardi. Vähin, mitä tulee edellyttää, on oikeudenmukaisuus. Me emme voi kritiikittä hyväksyä sitä, että YK:n päätöksiin heijastuu länsimaisen demokratian vastainen islamilainen ideologia.