Kuluneen viikon uutisointi Harvey Weinsteinin tuomiosta vetää mietteliääksi. Jos oletetaan, että Helsingin Sanomat on kertonut oikeudenkäynnistä olennaiset faktat oikein, lukijalle jää käsitys, että tuomio tuli ilman näyttöä.

Siteeraan valtakunnan päämediaa ja toimittaja Eleonoora Riihistä:

”Pääsyyttäjä Joan Illuzzilla ei ollut esittää oikeusteknisiä todisteita tai silminnäkijätodistuksia tapahtuneista rikoksista. Hän rakensi perustelut useampien naisten yhtenäisille kertomuksille Weinsteinin ahdistelusta ja raiskauksista.”

Toinen sitaatti samasta jutusta: ”Myös Arnault toimittiin raiskauksesta ilman fyysistä näyttöä. Sen sijaan todistustaakan täyttivät uskottavat kertomukset, joita vahvistivat monien muiden ihmisten uskottavat kertomukset.”

HS:n jutun voi lukea kokonaan linkistä https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006419047.html

Toivottavasti olen väärässä, kun tulkitsen, että tämän ennakkotapauksen mukaisesti missä tahansa tilanteessa voi tulevaisuudessa käydä niin, että riittävän suureksi katsottu ihmismäärä voi yhtenäisellä kertomuksella tehdä jostakusta syyllisen. Tiedän, että seuraava lause kuulostaa kuluneelta, mutta kirjoitan sen silti: se muistuttaa noitavainoista.

Henkinen tai fyysinen väkivalta toista ihmistä kohtaan pitää tuomita ja siitä pitää rangaista, mutta eikö länsimaisen oikeusjärjestelmän ydin ole nimenomaan siinä, että henkilö on syytön, kunnes toisin todistetaan?

En myöskään voi olla pohtimatta, miten HS olisi muotoillut em. uutisen, jos epäiltynä olisi ollut musta mies, joka tuomitaan sillä perusteella, että riittävän moni valkoinen kertoo saman tarinan. Tällaista on historiassa valitettavasti tapahtunut, onneksi nykyään yhä harvemmin. Mennäänkö nyt toiseen äärilaitaan? Valkoinen mies on vapaata riistaa, varsinkin jos on vauras ja keski-ikäinen?

Mai Allo
Valt.lis., LuK
Helsinki