Pasi Turunen kirjoittaa:

Suomen näkövinkkelistä on monien vaikea hahmottaa, että presidentin valinta tapahtuu Amerikassa eri tavalla kuin meillä. Vaaliprosessia säätelee perustuslaki sekä osavaltiokohtaiset vaalilait siitä, miten vaalit toimitetaan kussakin osavaltiossa.

Ensiksi, perustuslain mukaan presidentinvaalit ovat edustajamiesvaalit, eivätkä suorat kansanvaalit. Vaikka ehdokas saisi enemmän absoluuttisia ääniä, hän voi silti hävitä, jos ei saa riittävästi valitsijamiehiä.

Näin kävi H. Clintonille 2016. Vaalitapaan on omat historialliset syynsä Amerikassa, jossa haluttiin varmistaa, että väestömäärällisesti pienemmätkin osavaltiot olisivat riittävän edustettuina vaaleissa, jotta jokaisen osavaltion etu tulisi huomioiduksi eikä vain sellaisten, joissa on suurimmat väestökeskittymät.

Toiseksi, varsinainen presidentin valitseminen tapahtuu vasta valitsijamiesten (jotka voivat myös olla naisia luonnollisesti) antaessa äänensä. Voittoon tarvitaan 270 valitsijamiestä. Tämä äänestys tapahtuu kuukausi valitsijamiesvaalien jälkeen.

Näiden kahden vaalivaiheen välillä on mahdollista haastaa valitsijamiesvaalin osavaltiokohtaiset tulokset juridisesti.

Näin on tapahtunut ennenkin, ja vaikka asia näyttää Suomen näkökulmasta kummalliselta, siinä, että ääntenlaskun oikeellisuus haastetaan ja vaaditaan paikoin uudelleen laskua tai muita tarkistuksia ei ole mitään tavatonta Amerikan vaalijärjestelmän näkökulmasta. Se on osa prosessia.

Mutta olennaista niin perustuslain, kuin lain näkökulmasta muutenkin on tiedostaa, että vasta sen jälkeen, kun valitsijamiehet ovat antaneet äänensä, vaalien voittaja on virallisesti selvillä ja voidaan sertifioida.

Teoriassa on mahdollista, että toisen puolueen valitsijamies antaakin äänensä toisen puolueen ehdokkaalle. Vuonna 2016 demokraatit yrittivät viime metreille painostaa Trumpin valitsijamiehiä vaihtamaan ääntään Clintonille. Se ei onnistunut. Mutta olisi teoriassa ollut mahdollista. Tuskin tälläkään kertaa sellaista tapahtuu.

Pointti on kuitenkin siinä, että juridisesti voittajaehdokkaasta tulee “valittu presidentti” eli President Elect / Elected President vasta sen jälkeen, kun valitsijamiehet ovat antaneet äänensä ja voittaja on sertifioitu virallisesti.

Tämän jälkeen istuva presidentti jatkaa virassaan, kunnes President Elect asetetaan virkaansa, jolloin hänestä tulee virkaan asetettu presidentti. Siihen saakka vaalitulos voidaan juridisesti haastaa.

Nähtäväksi jää riittääkö eräissä osavaltioissa ja vaalipaikoilla havaitut epäselvyydet muuttamaan valitsijamiesvaalin tulosta. Oikeusistuimet ratkaisevat riittääkö vaaliepäselvyyksistä toimitettu näyttö. Siitä varmasti jokaisella on mielipiteensä ja jokainen toivoo jotain.

Näin ollen Biden ei virallisesti ole vielä presidentin vaalien voittaja, eikä edes President Elect vaikka media on jo ehtinyt hänet siihen asemaan Amerikassa (ja meilläkin) nostaa. Valitsijamiehet eivät ole äänestäneet ja prosessi on muutenkin kesken. Media on julistanut Bidenin voittajaksi perustuen vaaliennusteisiin.

Mutta ihan juridisesti kaikkien meidän toiveistamme riippumatta Biden ei ole virallisesti vielä vaalien voittaja, koska edes valitsijamiehet eivät ole antaneet ääntään ja ääntenlasku sekä tarkistus on paikoin kesken.

Media ei valitse presidenttiä. Ei Suomessa eikä Amerikassa.

Pasi Turunen

Pasi Turunen (TM) on toimittaja, raamatunopettaja ja Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.