Samuel Alho 16.5.2020:

Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen peruskursseihin kuuluvalla kurssilla käytetään oppimateriaalina yhdysvaltalaisprofessori Judith "Jack" Halberstamin kirjoittamaa pedofiliamyönteistä propagandakirjoitusta Gaga Feminism for Beginners. Kirjoitus rohkaisee avoimesti aikuisten ja lasten (jopa vanhempien ja pikkulasten) välisiin seksisuhteisiin. Kirjoitus esitettiin tieteellisenä tekstinä, ei aineistona jota on tarkoitus analysoida kriittisesti (erottelu tutkimuskirjallisuuden ja aineiston väliltä puuttuu, pedofiliamyönteisellä tekstillä on autoritatiivinen asema). Pedofiilipropagandan esittäminen tieteellisenä tekstinä loukkaa lapsena hyväksikäytön uhriksi joutuneita opiskelijoita ja saattaa itsessään täyttää jopa häirinnän kriteerit. Tutkija lainaa toisen kirjoittajan ajatuksia ja ottaa niihin myönteisen kannan:

“Levine kysyy nenäkkäitä kysymyksiä lapsista ja seksistä – kuten, Miksi lapsi tulisi leimata uhriksi, jos hän ei koe olevansa uhri? tai Miksi olettaa, että kaikki aikuisten ja lasten välinen seksuaalinen kanssakäyminen on sellaista, mitä lapsi ei halua, tai että kaikki alle 10-vuotiaiden lasten seksuaalinen aktiviteetti on vahingollista? – Näiden kysymysten avulla Levine torjuu sellaisen feminismin muodon, joka pitää naisia ja tyttöjä jatkuvasti miesten kontrolloimattoman seksuaalisen aggression kohteina ja hän edistää sellaista feminismin muotoa, joka ymmärtää lasten olevan seksuaalisia, vanhempien olevan eroottisia hahmoja, ja pitää itse seksuaalisuutta nautinnon tavoitteluna. Käsittämällä “vahingon” käsitteen siinä merkityksessä kuin aikuiset arvioivat lasten seksuaalisuutta ennemminkin kuin altistumisena sopimattomalle materiaalille, Levine innostui ja aloitti hyvin tarpeellisen julkisen keskustelun siitä, miten typerää on asettaa seksuaalisia sääntöjä lapsille ja miten viisasta on tehdä neutraalimpia arvioita siitä, mitä lapset haluavat. Levine ehdottaa, että kun me emme todella tiedä tai ymmärrä, mitä lapset haluavat tai minkälaisia tunteita heillä on tietystä asiasta, voimme aina tehdä jotakin hullua … kuten pyytää heitä kertomaan meille mikä tuntuu hyvältä ja mikä tuntuu tunkeilevalta tai väärältä.”

http://jmporquer.com/wp-content/uploads/2016/04/Halberstam_Gaga-feminism.pdf?fbclid=IwAR3mOSzCkfb81otoJht24AZjUTed2RovPxYcgL71vfbKkYI7cvQr1vfhMWU

Opetuksessa sivuutetaan valtavirtatutkimukset, joiden mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö on tuhoisaa lapsen kehitykselle, joten kyse on piittaamattomuudesta hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

Erityisen vakavan tapauksesta tekee se, että opiskelijoiden oli sääntöjen mukaan sitouduttava pitämään kurssin sisältö, keskustelut ja omat ryhmätyöt salaisina, jotta kurssille sai osallistua (ns. esoteerisuus). Otteita luentokalvoista:

- Kurssille ilmoittautuminen merkitsee kurssin toteuttamisehtoihin ja -tapaan suostumista
- Kurssin keskusteluissa on läsnä luottamus: toisten yksityisyyttä ja jaettuja kokemuksia kunnioitetaan, sekä yhteistä ajatusta siitä, että kurssilla voi jakaa ajatuksiaan luottamuksellisesti
- Mitään kurssin töitä ei näytetä tai jaeta kurssin ulkopuolisille ihmisille

Humanistinen tiedekunta perusteli kieltoa näyttää ryhmätyö ulkopuoliselle julkisuuslain 24 §:llä, jonka mukaan opiskelijoiden koesuoritukset ovat salassapidettäviä. Julkisuuslaki (22 §, 23 §) ei kuitenkaan ilmaise, että salassapitovelvollisuus koskisi tällaisessa tapauksessa opiskelijoita. Ryhmätyössä opiskelijat opettavat toisiaan, joten ei näytä olevan juridisesti perusteltua pitää sitä viranomaistoimintana. Ryhmätyöt esitettiin kaikille kurssilaisille ja niiden kalvomateriaalit ovat opiskelijoiden saatavilla Moodlessa. Sukupuolentutkimuksen peruskursseissa ei ole kysymys esimerkiksi työharjoittelusta alalla, johon liittyy salassapidettävän tiedon käsittelyä (kuten potilastietoja).

Yliopistolain 6 §:n mukaan opetus yliopistoissa on lähtökohtaisesti julkista, joten julkisten luentojen yhteydessä käytyjä keskusteluja koskeva salaamisvaatimus vaikuttaa lainvastaiselta. Opettaja perusteli luennolla ryhmätyön yksityisen jakamisen kieltoa virheellisesti tekijänoikeuslailla (tekijänoikeuslain 12 § sallii yksityiset kopiot). Kurssin säännöt puuttuvat voimakkaasti opiskelijoiden yksityiselämään.

Juridiset kysymykset kurssin sääntöihin liittyen:

1. Voidaanko julkisten luentojen yhteydessä kuultujen kommenttien "vuotamista" kurssin ja/tai yliopiston ulkopuolisille henkilöille rajoittaa?
2. Koskeeko salassapitovelvollisuus omia töitä opiskelijoiden osalta (opiskelija ei ole virantoimituksessa), kun kyse ei ole työharjoittelusta alalla johon liittyy salassapito- ja vaitiolovelvollisuuksia?
3. Rajoittaako opiskelijoiden ryhmätyön toiselle näyttämistä (tai yksityistä kopiota) ilman toisten lupaa muu kuin herrasmiesperiaate, kun tämä tapahtuu opiskelijan eikä opettajan (salassapitovelvollisena virantoimituksessa) toimesta?
4. Voiko yliopisto kieltää ryhmää julkaisemasta yhteisymmärryksessä omaa ryhmätyötään?

Kurssimateriaalit ja opetuksen sisältö olivat jatkuvasti monella muullakin tavalla hyvin kyseenalaisia ja poliittisesti ja uskonnollisesti epäneutraaleja. Uskon toiminnan tieteellisyyden ja laillisuuden kaipaavan selvityksiä.