Kyseessä ei ole kesäinen ”Aamu Airistolla”, kuten Timo Koivusalon uuteen elokuvaan ”Olavi Virta” viitaten voisi ajatella. Nyt on kyseessä venäläisten maihinnousu Airistolla, kun hämärät venäläisliikemiehet ovat ostaneet alueelta kokonaisia saaria ja ripustelleet rakennusten pieliin valvontakameroita.

Turun saaristossa sijaitseva Airisto on paitsi kaunista, myös strategisesti tärkeää aluetta, jolla venäläiset voivat kontrolloida Suomen viennin ja tuonnin reittejä sekä tukea Venäjän pyrkimyksiä laajentaa merenrantanäköalojaan esimerkiksi Ahvenanmaan äkillisellä militarisoinnilla.

Niinpä minua huvittaa median, viranomaisten ja valtavirtapoliitikkojen silmien pyörittely sellaisen asian edessä, johon reagoimisen olisi pitänyt olla itsestään selvää jo silloin, kun ensimmäiset merkit venäläisten kiinteistöostoista saatiin viime vuosikymmenen lopulla.

Vihervasemmistolaiset ja huvitteluliberaalit puolueet eivät kuitenkaan ottaneet asiaa vakavasti tuolloin. Vasta nyt ovat naiivien poliitikkojen naamat joutuneet silmämunakuivuriin.

Perussuomalaisten entinen kansanedustaja Reijo Tossavainen kertoi tehneensä eduskuntakaudellaan 2011–2015 aloitteen EU:n ja ETA-maiden ulkopuolisten kansalaisten kiinteistöjen ostoa rajoittavan lakialoitteen, mutta muiden puolueiden suhtautuneen asiaan ylenkatseellisesti.

Hän sai hankkeensa tueksi Etelä-Karjalasta valitun Suna Kymäläisen (sd.), joka suostui mukaan sillä ehdolla, että hän saisi olla aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja. Näin Kymäläinen pystyi varmistamaan, että hanke kulkisi hänen nimissään ja ansiot siitä kirjattaisiin hänelle, mikä puolestaan tietäisi varmaa valituksi tuloa seuraavissa vaaleissa. Kansalaisten keskuudessa kyti terve epäluottamus venäläisten motiiveja kohtaan.

Myös valtamedia innostui uutisoimaan asiasta vasta, kun aloite pantiin demarin nimiin, sillä näin media pystyi kätilöimään kannatusta sosiaalidemokraatille, vaikka kyseessä oli perussuomalaisen idea, ja täysin Perussuomalaisten maahanmuuttokriittisen linjan mukainen.

Otin itse kantaa venäläisten Suomessa tekemiä maakauppoja vastaan jo vuonna 2009 julkaisemassani kirjoituksessa ”Venäläinen puuhevonen”, joka löytyy blogistani.

Kesäpäivä voisi edelleen kimmeltää Airistolla, mikäli kyseistä typeryyttä, johon liittyy myös venäläisten kalustohankintoja Suomen ylijäämävarastoista, olisi päästetty tapahtumaan.

Asian paha puoli on, että jos venäläisiä päästetään tähän maahan asumaan ja omistamaan, heitä ei saa täältä millään pois, ja väestöt sotketaan kuten Baltiassa.

Niinpä tässäkin asiassa olisi jälkiviisaus pitänyt esittää etukäteen eikä taivastella asiaintilaa jälkikäteen. Vika on niiden suomalaisten poliitikkojen, jotka ovat jättäneet oven apposen auki myös valloitustarkoituksessa tapahtuvia kiinteistökauppoja varten.

Venäläiset ovat vallanneet Suomea jo pitkään kuin intiaanien maita, ja tämä kaikki tilanteessa, jossa suomalaiset eivät saa ostaa tontteja Karjalasta, ja autoiluakin on rajoitettu pysäyttämällä velkavetoiset rajalle.

Hullunkurisinta on, että venäläisten on annettu ostaa huolettomasti saaria Turun arkipelagosta, mutta mannersuomalaiset eivät saa omistaa eivätkä hallinnoida omaisuutta Ahvenanmaalla eivätkä harjoittaa siellä elinkeinoa, vaikka Ahvenanmaa kuuluu Suomeen ja olemme Suomen kansalaisia!

Sen estää Ahvenanmaan maakunnassa käytössä oleva kotiseutuoikeus, joka on jyrkässä ristiriidassa perustuslaillisten ja asuinpaikan valintaan liittyvien oikeuksiemme kanssa.

Kotiseutuoikeutta voi hakea myös Ahvenanmaalle muuttanut, mutta vasta asuttuaan saarella yhtäjaksoisesti viisi vuotta, joten mannersuomalaista kohdellaan kuin Somaliasta Suomeen pyrkivää pakolaista. Venäläiset puolestaan päästetään pelaamaan golfia lomamajoilleen Turun saaristoon.

Tämän kaiken ovat saaneet aikaan entisen maahanmuuttoministerin Astrid Thorsin ja entisen oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin kaltaiset ja niin sanottuun parhaimistoon kuuluvat rkp:läiset omassa suvaitsevuudessaan.

Mainitsisin vielä kaksoiskansalaisuuden ongelmista, jotka jäivät Anneli Jäätteenmäen lyhytaikaisen hallituksen pitkäaikaisimmiksi murheen aiheiksi, mutta juuri nyt tila ja aika uhkaavat loppua.

Idässä meillä ovat ryssät ja lännessä hurrit, ja tämä on kohta, jossa kuvaan astuu jälleen pensasneuvostoliittolainen.