Iltapäivälehdet tiesivät kertoa, että ministerinä toimiva lähihoitaja Aino-Kaisa Pekonen (vas.) ahdistelee kansalainen Frederikiä (ent. ps.) vaatimalla poistamaan ministeripoliitikkoa koskevat kohdat Reetun teoksesta Harva meistä on rautaa. Kustantaja Otava on vaatimukseen taipunut lupaamalla sensuroida kohdat toisesta painoksesta.

Muutamat ehkä muistavat tavan, jolla ministerin kengissä keekoillut hiihtosuunnistaja Hanna Kosonen (kesk.) kävi oman tieteellisen teokseni Totuus kiihottaa – Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä (2020) kimppuun alkamalla painostaa julkaisijaa Suomen Perustaa valtionavustuksen takaisinperinnällä. Perusta itsesensuroi kirjan hädissään opetusministeriön Coltti ohimolla, mutta kirjaa voi ladata ja tallentaa täältä.

Lopulta ministeriö epäsi valtiontuen Suomen Perustalta kohdistamalla perinnän täsmällisen sadistisesti ja vihamielisesti nimenomaan kirjani tuotantokustannuksiin osoittaakseen siten aggressiota tutkimustani kohtaan. Teokseni oli hallitukselle ilmeisen epämieluinen vastaansanomattomuutensa vuoksi, sillä osoitin monikulttuuri-ideologisen lähetystyön drakoniseksi junttauspolitiikaksi tieteellisin ja filosofisin argumentein. 

Olen kannellut ministeriön harjoittamasta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden rikkomisesta oikeuskanslerille, ja kantelukirjelmäni voi lukea  täältä ja täältä sekä asiaan liittyvät muut kirjoitukseni täältä ja täältä. Laajemman tilannekatsaukseni voi lukea täältä.

Frederikin ja minun teoksia tai niiden kirjoittajia ei pitäisi missään tapauksessa sekoittaa toisiinsa, sillä laulajan teos on elämäkerta ja minun kirjani tarkoin lähteistetty mediatutkimus.

Yhteistä tapauksille on kuitenkin se, että ne eivät ole enää tapauksia. Hallitus on näköjään ottanut linjakseen ja tehtäväkseen korventaa pois kirjoittajien ja kustantajien sananvapauden. Sen lisäksi vihervasemmisto on jo pitkään ollut virittelemässä sähköpaimenia Internetiin. Hallitus on toimillaan ajamassa viestinnän markkinatilaa aina vain ahtaammalle, aidon sosialismin tyyliin.

En ota kantaa Frederikin teokseen sinänsä, mutta ministerien ja kustantajien reaktioihin kyllä. Ministerien ei kuulu ripittää julkaisijoita, kustantajia eikä kirjoittajia, eikä yhdenkään julkaisijan tule sellaiseen painostukseen suostua, kunhan asiakohdat pitävät paikkaansa. Frederikin tapauksessa kohua käydään mitättömästä henkilökohtaisesta kiss and tell -tapauksesta, mutta minun kirjaani koskien kyseessä on oikeus mediaa koskevan kriittisen tutkimustiedon julkaisemiseen.

Poliitikkojen tulee vallankäytöllisen asemansa hintana sietää ankaraakin arvostelua ja toiminnastaan esitettyjä erilaisia tulkintoja, tuntuvatpa ne kuinka epämiellyttäviltä tahansa. Kriittiset näkemykset ja tulkinnat on kestettävä ja niitä suvaittava, sillä poliitikoilla itsellään on vallankäyttäjinä mahdollisuudet paljon vaikuttavampiin toimiin muiden kansalaisten keskuudessa. Sananvapaus on kansanvaltaisen valtion ja myös tieteellisen vapauden ehdoton edellytys.

En ole milloinkaan havainnut vihervasemmiston poliitikkoja sensuroidun valtamediassa, nälvivätpä he meistä muista mitä perättömyyksiä tahansa (kuten nyt kirjastani), vaan mikrofoni on aina avoinna nimenomaan heille, ja julkisuus on pidäkkeetöntä ja mainostavaa. Median puolueellisuuden vuoksi ei maahanmuutosta ja monikulttuuri-ideologian ihanuudesta toisin ajattelevilla ole ollut muuta mahdollisuutta kuin hävitä.

Erilaisten yhteiskuntatulkintojen kohdatessa tilanne on sana sanaa vasten, ja äänestäjien pitäisi päättää näkemysten oikeutuksesta vapaan kilpailun pohjalta. Sen sijaan vihervasemmisto on ottanut oikeudekseen poistaa itselleen sopimattomat näkemykset todellisuudesta.

Myöskään länsimaista liberaalipuoluetta larppaava Kepu ei tee muun vihervasemmiston sensuuripolitiikasta poikkeusta. Pyrkimys hallita ilmatilaa on Kekkosen ajan peruja ja muistuttaa muun muassa Matti Vanhasesta, joka syyllisti ideologisilla ”vastuun” julistuksillaan Googlen perustajia vuonna 2009. Googlelaiset eivät tosin innostuneet asiasta.

Myös itsesensuuri poliittisen painostuksen edessä on sananvapauden tuho, ja se kuolettaa yhteiskunnallisen totuuden etsinnän. Suomen Perusta on ryhtynyt toimenpiteisiin julkaisijan oikeuksiensa puolustamiseksi. Sen sijaan Otava on antautunut myötäilemään vasemmistolaista ministeriä.

Tämäkin sensuuritapaus osoittaa omalta osaltaan oikeiksi teoksessani Totuus kiihottaa esittämäni väitteet suomalaisen julkaisupolitiikan alhosta. Ikävää olla oikeassa, mutta kirjani näkemykset sananvapauden kaventamisesta ja liekanarun muuttumisesta hirttoköydeksi vahvistuvat päivä päivältä, ja näyttöä kertyy jatkuvasti.

Perinteikkäältä sukuyhtiöltä on poliittiseen painostukseen suostuminen virhe, joka luo huonoa moraalisäteilyä koko kustannusalalle. Se osoittaa omalta osaltaan, että myös kustantajaporras on vihervasemmistolaisten feministien ja monikulttuuri-ideologien hallussa ja viikate heilahtaa toisin ajatteleville.

Kustantamoista on tullut poliittisen vihervasemmiston puoluetoimistoja, joissa käsikirjoituksia arvioivat ja muokkaavat yliopistojen feministisillä laitoksilla indoktrinoidut etäispäätteet, ja mediatalojen johdossa puolestaan istuu elitistisiä globaalikapitalisteja, jotka eivät ymmärrä eivätkä piittaa kansallisesta edusta mitään.

Näin varisevat tähdet myös Otavasta. Otava on muun muassa kehdannut perustaa kirjoittajakoulun nimenomaisesti ”ei-valkoisiksi” nimeämilleen henkilöille, mikä täyttää rasismin pääasialliset tunnusmerkit. Olkoonpa tuo rodullinen näkökanta sitten enemmistöihin tai vähemmistöihin liittyvää, se on yhtä kaikki rotupoliittinen ja osoittaa ryhmäkuntaista syrjintää tai suosintaa. Kerroin asiaan liittyvästä oikeudettomuudesta ja sen synkistä seurausvaikutuksista muun muassa täällä.

Valtavirtamedian vihervasemmistolainen kallistuma on kumoamassa koko laivan, ja neuvoisinkin jokaista pidättäytymään ostamasta tai tilaamasta valtavirtamedian julkaisuja sekä boikotoimaan kirjamessuja, joilla on loukattu kustantajien sananvapautta ja yhdenvertaisuutta sekä ylenkatsottu lukevaa yleisöä.

Todettakoon, että minulla ja Frederikillä ei ole muuta yhteistä kuin hieman perussuomalaista taustaa. Tavoittelimme Perussuomalaisten ehdokkuutta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, mutta Timo Soini hyllytti Frederikin pitäen hänen vaaliohjelmaansa huonona. Minut hän laittoi sivuun joistakin muista syistä, kunnes ehdokkuus myönnettiin 2019 puoluejohdon vaihduttua filosofiaa ja tieteellisen kriittisyyden periaatteita paremmin ymmärtäväksi.

Pitää paikkaansa, että minusta ja teoksestani liikkuu monenlaisia tietoja, mutta ne ovat tosia vain, kun ne tulevat minulta itseltäni, eli täältä.

Omaa kirjaani ovat eräät arvioineet erittäin hyväksi ja toiset erittäin huonoksi, joten kirjani pääväite yhteiskunnallisesta jakautumisesta osoittautuu tätäkin kautta yhteiskunnalliseksi tosiasiaksi, jossa ei ole tosin enää mitään yhteistä kansallisen hajoamisen vuoksi.

Sanottakoon, että minä en luo vastakkainasetteluja vaan totean maahanmuutosta ja monikulttuuri-ideologiasta johtuvan tilanteen, eikä todellisuudesta saa parempaa kuvaa kuin on malli.