Kirja-arvio: Joseph de Maistre: Mietteitä Ranskasta

Oikein ymmärretty usko Jumalaan merkitsee voimaa ja iloa, siihen ei voi sisältyä mitään kielteistä. Ihminen toteuttaa kapinoidessaankin korkeamman voiman tahtoa, sillä ei muuta voi. Näin ainakin mikäli meidän on uskominen savoijilaista Joseph de Maistrea (1753-1821). Aikansa vastarannankiiski on jäänyt suomalaisille lukijoille suureksi tuntemattomaksi syistä, jotka eivät ole muuttuneet paljoa kahdessasadassa vuodessa. Vakaumuksellinen kristitty, monarkisti ja edistysuskon vastustaja, ominaisuudet riittivät leimaamaan diplomaatti ja virkamies de Maistren monien aikalaistensa silmissä taantumukselliseksi ja riittävät siihen yhä. Nykyfilosofian termein de Maistrea voisi kuvata Machiavellin perintöä jatkaneeksi realistiksi ja traditionalistiksi.

Legendan mukaan de Maistre kirjoitti Ranskan vallankumousta kritisoivan pamflettinsa “Mietteitä Ranskasta” (1797) osin seurauksena raivokohtauksesta, jonka hän sai todistaessaan erään tapaamansa kynäniekan tappiomielialaa. de Maistre ei voinut hyväksyä valistuksellista muotiajatusta, jonka mukaan ehjä on rikottava, jotta se voidaan taas korjata. Vallankumouksen aiheuttama suunnaton inhimillinen kärsimys oli tosiasia, jonka kiistäminen kävi yhä vaikeammaksi myös sen kannattajille. Puolustuspuheiden logiikka oli täsmälleen sama kuin nykyisessä keskustelussa EU:sta ja eurojäsenyydestä: toimimattomasta järjestelmästä ei kannata luopua, koska pelkona on vieläkin lohduttomampi tulevaisuus. de Maistrella olisi sanansa sanottavana tällaisen päättelyn arvosta.

Maallikko lukee pamflettia väistämättä kaksijakoisuudella, jolla kaikki yhteiskuntafilosofiset klassikot avautuvat nykylukijalle. Mietteitä Ranskasta on vanhentunut oman aikansa tuote ehdottomassa monarkian puolustuksessaan ja käsityksessään kristinuskosta lopullisena oppijärjestelmänä, jonka menestys on suoraa seurausta sen ylivertaisuudesta. Toisaalta teos sisältää valtavasti ajattomia huomioita ihmisyydestä, joiden löytämiseen kaikki lukeminen lopulta perustuu. Ihmisluonnon raadollisuuden ymmärtänyt de Maistre on nykymittapuulla paikoin niin tavattoman epäkorrekti kirjoittaja, ettei lukija voi olla nauramatta ajatellessaan tekstin lumovaikutusta 2010-luvun Euroopassa, joka on nopeaa vauhtia taantumassa yhä tunkkaisemmaksi mielipiderikollisuuden saarekkeeksi:

“Vuoden 1795 perustuslaki on kaikkien edeltäjiensä tavoin laadittu ihmistä ajatellen. Mutta nyt vain on niin, että mitään ihmistä ei ole tässä maailmassa olemassakaan. Olen tavannut elämäni aikana ranskalaisia, italialaisia, venäläisiä ja niin poispäin… Mutta mitään ihmistä en myönnä koskaan tavanneeni, ja jos sellaisia jossain elää, minä en ole siitä tietoinen.”

Suomentaja Mika Keränen on tehnyt merkittävän kulttuuriteon kirjoittaessaan teokseen laajan esipuheen de Maistren ajattelusta ja elämästä. Esipuhe on herkullisia yksityiskohtia myöten niin perusteellinen, että se vastaa varmasti kaikkiin kysymyksiin, joita lukija osaa ja ei osaa esittää. Mietteitä Ranskasta kuuluu ehdottomasti jokaisen konservatiivisesta ajattelusta kiinnostuneen lukijan kirjahyllyyn.

Joseph de Maistre: Mietteitä Ranskasta. Suomennos ja esipuhe Mika Keränen. Kiuas Kustannus, 2018, s. 246.

Kirja-arvion toimitti: Tenho Kiiskinen