Oikeistopuolue Habayit Hayehudia edustava opetusministeri Naftali Bennet sanoi tiistaina, että Israel on epäonnistunut, jos se ei presidentti Trumpin kaudella liitä Juudeaa ja Samariaa (Länsiranta) osaksi Israelia. Bennet sanoi käynnistäneensä suunnitelmansa Juudean ja Samarian liittämisestä seitsemän vuotta sitten ja oli iloinen siitä, että nyt myös pääministeri Netanyahu harkitsee tätä vaihtoehtoa. Oikea ajankohta liittämiselle on presidentti Trumpin presidenttikausi, joka on osoittautunut erittäin suotuisaksi Israelille, Bennet sanoi.
 
Edellisenä päivänä Netanyahu kertoi Likud-puolueensa jäsenille, että hän oli jo jonkin aikaa puhunut amerikkalaisille suunnitelmista soveltaa Israelin suvereniteettia Länsirannalla. Hänen edellytyksensä tämän suunnitelman edistämiseksi oli, että se toteutettaisiin yhteistyössä Yhdysvaltojen kanssa ja että ehdotus tulisi Israelin hallitukselta eikä yksittäiseltä knessetin jäseneltä. "Tämä on historiallinen liike", hän sanoi, ja sen vuoksi sen pitäisi olla hallituksen aloite.
 
Muutama tunti Netanyahun julkilausuman jälkeen Valkoisen talon edustaja kuitenkin kiisti, että hallinto olisi keskustellut liitoksista Israelin kanssa. "Presidentin painopiste on edelleen hänen omassa Israelia ja palestiinalaisia koskevassa rauhanaloitteessaan", tiedottaja sanoi.
 
Israelin Yhdysvaltain-suurlähettiläs Ron Dermer yritti selittää ristiriitaa sanomalla, että Netanyahu olisi otettava kirjaimellisesti. Israel on "puhunut Yhdysvalloille", mikä ei tarkoita, että Yhdysvallat olisi vastannut myöntävästi. Kenen tahansa diplomaatin rooliin kuuluu kuitenkin esittää maansa kantoja ja taistella niiden puolesta.
 
Jerusalemin asioista vastaava ministeri Zeev Elkin kommentoi asiaa sanomalla, että "Israelin itsemääräämisoikeuden soveltaminen Länsirannan siirtokuntiin on tärkeintä Israelin kansallisille ja turvallisuuskysymyksille ja siihen olisi pyrittävä, vaikka kansainvälinen yhteisö ei olisi asian puolella." Urheilu- ja opetusministeri Miri Regev julisti: "Israel ei ole ulkomaalainen miehittäjä Hebronissa, Silossa tai Jerusalemissa. Tämä on selvää kaikille tänä päivänä, myös Yhdysvaltojen hallinnolle."
 

Kommentti

Elkin on oikeassa. On aikoja, jolloin kansakunnan on tehtävä itselleen parhaaksi olevat asiat huolimatta kansainvälisestä vastustuksesta. Israel joutuu kohtaamaan vastustusta lähes kaikissa tärkeissä päätöksissään. Kun Israel meni sisään palestiinalaisarabien kaupunkeihin vangitsemaan terroristeja, heitä kritisoitiin; kun he rakensivat turva-aidan estääkseen terroristien pääsyn Israeliin, heitä kritisoitiin; kun heillä oli israelilaisia ​​siirtokuntia Gazassa, heitä kritisoitiin, ja kun he ottivat ne pois Gazasta, heitä kritisoitiin siitäkin; kun he käyvät raketteja Gazasta ampuvien terroristien kimppuun, heitä kritisoidaan ja kun he kieltäytyvät antamasta terroristeille raketintekomateriaalia, heitä kritisoidaan.
 
Kun pääministeri Menachem Begin päätti liittää Golanin kukkulat Israeliin vuonna 1980, Israelia ei ainoastaan kritisoitu, vaan sille asetettiin sanktioita rangaistukseksi – jopa oletetun ystävällisen Reaganin hallinnon taholta. Lopulta vuonna 1967, kun Israel valloitti Juudean ja Samarian puolustussodassa, sodassa, jonka tarkoituksena oli tuhota juutalaisvaltio, sitä kritisoitiin – ja niin tehdään edelleenkin. Vuosien 1967 ja 1980 tapahtumien vuoksi Golania ja Länsirantaa eivät kuitenkaan tänä päivänä hallitse Syyria, Iran, ISIS tai Hamas, vaan Israel.
 
Vaikuttaa siltä, ​​että kansainvälinen kritiikki on merkki siitä, että Israel tekee jotain oikein.

Lähde: Israel-raportti, Livets Ord