Blogi: Matti Viren, to 24.08.2017 21:16

Eurooppa kansainvaellusten kourissa

Viimeviikkoiset Turun tapahtumat ovat taas kerran nostaneet maahanmuuttoon liittyvät kysymykset keskustelun polttopisteeseen. Mutta keskustelu ”miksi näin tapahtui” tai ”mitä kukin sanoi asiasta” ei johda kovin pitkälle. Kovin vähän on halua keskustella siitä, minne olemme menossa. Millainen on Euroopan tai Suomen tulevaisuus muutaman vuosikymmen tähtäimellä, ja millaiseksi sen haluaisimme. Keskusteluksi ei varmaan voi nimittää sitä, että todetaan Suomen tarvitsevan maahanmuuttajia, mutta koskaan ei kerrota yhtään konkreettista lukua. Ehkä selitys piilee siinä, että maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia kutsutaan Pohjois-Korean kannattajiksi. Vaihtoehdot ovat siis nolla ja ääretön.

Jotkut asiat me tiedämme varsin hyvin. Tiedämme, että paineet maahanmuuttoon Eurooppaan/Suomeen tulevat vain kasvamaan. Ilmeistä myös on, että Eurooppa ei kykene mihinkään yhtenäiseen politiikkaan siirtolaisuuden suhteen. Ei ole olemassa mitään poliittista konsensusta poliittisten puolueiden tai liikkeiden keskuudessa ja eri maiden näkemykset ovat vähintään yhtä erilaiset. Jonkinlainen rintamalinja on syntynyt Länsi-Euroopan ja ”Uuden Euroopan välille. Jälkimmäiseen (Irakin sodan saatossa syntyneeseen) ryhmään kuuluvat Keski- ja Itä-Euroopan maat, joilla useilla on maahanmuutosta ja väestönsiirroista (sekä ”yleisliittolaisesta päätöksenteosta) vähemmän positiivisia kokemuksia.

Ei ole vaikea arvata, että Uuden Euroopan maat ajavat politiikassaan linjaa, jota voisi kutsua itsekkääksi, kun taas Länsi-Euroopassa harhaillaan korkealentoisten moraalisaarnojen ja opportunististen välistävetojen sekamelskassa: tulee kiintiöitä, leirejä sinne tänne, lahjotaan läpikulkumaita hillitsemään kulkijoita. Kukaan ei halua saada ”Mustan Pekan” korttia pelin päätteeksi. Pakkaa sekoittavat erilaiset ulkoparlamentaariset ryhmät, joita politiikan tarkoituksenmukaisuus ja kansalaisten enemmistön mielipiteet eivät juuri kiinnosta. Keskustelusta nyt puhumattakaan.

Selvää on, että ongelmat kasautuvat maille, jotka ovat kauttakulkumaita ja jotka suhtautuvat maahanmuuttoon kaikkein naiiveimmalla tavalla. Suomella olisi (ollut) hyvä edellytykset Euroopan reuna-alueena välttyä pahimmalta myllerrykseltä, mutta maantieto ei pelkästään riitä. Suomi keikkuu kärkitiloilla elintason ja sosiaalietuuksien suhteen ja politiikka on yksi kaikkein avokätisimmistä. Vaikka selvä enemmistö kansalaisista suhtautuu maahanmuuttoon hyvin nuivasti, poliittiset puolueet ovat lähes yksituumaisia maahanmuuton tarpeesta ja siunauksellisuudesta. Media on tietysti vielä oma lukunsa, se suhtautuu maahanmuuttoon lähes fanaattisen yksisilmäisesti.

Kaikki oireilee sitä, että Suomi on jatkossa maahanmuuton kohdemaa paljon nykyistä suuremmassa määrässä. Ja se näkyy yhdyskuntarakenteessa, valtion tuloissa ja menoissa sekä tulonjaossa, muutamia tärkeimpiä asioita mainitakseni. Aluerakenne polarisoituu. Maahanmuuttajat keskittyvät suuriin kaupunkeihin ja kantaväestö muuttaa niistä pois. Sen seurauksena menot ja tulot eivät kohtaa aluetasolla; menot kasvat alueilla, joilta hyvätuloinen väki (veronmaksajat) muuttaa pois. On vaikea nähdä mitään syytä, miksi kehitys poikkeaisi siitä, mitä tapahtunut USA:ssa. Itse asiassa on syytä olettaa, että kehitystendenssit ovat Euroopassa paljon voimakkaampia kuin USA:ssa, koska täällä markkinamekanismi toimii vain onnahdellen ja sosiaalietuuksien taso ja kirjo ovat aivan erilaisia kuin USA:ssa.

Maahanmuutto tuo mukanaan myös aivan uudentyyppistä muuttoliikettä kantaväestön osalta; ei enää välttämättä muuteta vain paikkakunnalta toiselle vaan enenevässä määrin maasta toiseen. Joku voi kuvitella, että kyse on vain siitä, että rikkaat lähtevät Sveitsiin, mutta ongelma on taatusti paljon suurempi tulevaisuudessa. Ajatellaan vaikka jotain pitkälle kouluttua tohtoria. Miksi hän jäisi Suomeen maksamaan yli puolet tuloistaan veroina julkiselle sektorille, jos hän saa parempaa palkkaa ulkomailla ja jos hän vielä kokee että hänen vero-euronsa enenevässä määrin menevät vain maahan tulevien uusien asukkaiden sosiaaliturvaan ja palveluksiin. Ns. pohjoismainen hyvinvointivaltio saattaa onnistua vain, jos ihmiset kokevat voimakasta yhteenkuuluvuutta ja solidaarisuutta toisiaan kohtaan. Utopistit voivat tietysti kuvitella, että mikään ei muutu, vaikka perinteinen yhteisöllisyys katoaisikin, mutta maailmalta on aika vaikea löytää näyttöä tällaisesta anonyymistä solidaarisuudesta. Toki yhteisöllisyyden voi aina korvata pakkovallalla ja terrorilla, mutta eivät nekään loputtomiin toimi.

Mutta minne sitten mennä? Sitä kannattaisi varmaan kaikkien hieman pohtia, niin kauan kuin valintamahdollisuuksia vielä on. Viroon? Baltiaan, Puolaan, Unkariin… . Voisiko Itä-Karjalasta joskus tulla asuttava paikka? Tätä kirjoittaessa istun Lvivissa (Ukrainassa) ja ihmettelen, miksi minun oikeastaan pitäisi asua Suomessa. Maksaa kymmenen kertaa enemmän kaikista tavaroista ja palveluksista. Väristä kylmässä 10 kk vuodessa. Ja pelätä raivohulluja puukonheiluttajia? Vain siksikö, että voisin päivittäin kuunnella YLE:n uutisista, mitä minun pitää ajatella asioista?


 

Matti Viren

Taloustieteen professori Turun yliopistossa (emeritus)

Matti Viren to 24.08. 21:16

Matti Viren

Matti Viren Turun yliopiston professori (emeritus)

tuoreimmat

Uusi luokka

ke 12.02. 20:48

Rahaa Suomen Akatemiasta

la 18.01. 23:39

Samantekevää, mitä bensa maksaa

ke 15.01. 22:53

Megatrendien perässä

ti 07.01. 22:11

Vesi maksaa

su 08.12. 12:49

Saastuttajat kuriin!

pe 29.11. 23:14

Maahanmuutto ja eläkkeet

ti 26.11. 23:05

Miten korjata rapautuva hyvinvointivaltio?

ke 13.11. 23:58

Onko työvoiman kysyntä joustavaa vai joustamatonta?

ma 11.11. 22:01

Investoidaan koulutukseen mutta missä tulokset?

su 03.11. 20:48

blogit

Vieraskynä

Viranomaiset tukevat vanhemmilta salaa nuoren suunnitelmia sukupuolen vaihtamiseksi

ma 17.02.2020 21:34

Juha Ahvio

Kristillisyys ja arvokonservatismi totalitaarisen aggression kohteina EU:ssa

ma 17.02.2020 21:16

Professorin Ajatuksia

Punavihreä narratiivi

ti 18.02.2020 21:49

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Vasemmisto rikkoo arvopohjansa sekä omat yhteisö- ja puhenorminsa

ke 12.02.2020 20:44

Petteri Hiienkoski

Hallituskriisi on myös laillisuuskriisi

pe 13.12.2019 14:45

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Apua, valta vaihtuu

la 04.01.2020 00:01

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Arabiankieliset Espoon peruskoulujen suurin vieraskielisten ryhmä

la 15.02.2020 13:31

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Matka hiilinieluiseen ja lihattomaan Kivamaahan!

ti 18.02.2020 21:51

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Nyt HS megavalehtelee Delhin ilmansaasteiden syistä

to 23.01.2020 23:46

Heikki Porkka

Iltasanomat tyrkyttää suomalaisnaisille monikulttuurisia suhteita

ke 12.02.2020 11:41

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Huijaus ankkurilapsilla?

su 16.02.2020 22:05

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Somaleille rahaa, suomalaisille ei!

ma 17.02.2020 21:25

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Fariseuksille kyytiä

ti 18.02.2020 21:50

Matti Viren

Uusi luokka

ke 12.02.2020 20:48