On vääristynyttä, että yliopistoina esiintyvät yhteiskunnan laitokset mainostavat. Markkinoiminen kertoo, että tiede ja totuus ovat kaupan ja että toimintaa täytyy kaupustella. Se on merkki kysynnän olemattomuudesta tai tuotteen heikkoudesta ja johtaa usein riippuvuuteen ja riippuvuus valheiden kupliin.

Tampereen yliopisto, joka lautoihin mentyään avattiin uudestaan Hervannan teknilliseen korkeakouluun yhdistyneenä, on katsonut hyväksi palkata palvelukseensa innovaatiojohtajan ja mainostaa itseään Kauppalehdessä. Kommunistikouluna tunnettu opinahjo siis pesee mainettaan larppaamalla nyt vuorostaan kapitalistina, kun sijoitus marxismiin osoittautui huonoksi ja meni hukkaan.

Kauppalehden mainos (jota on tahallisen vaikea erottaa lehtijutusta ja toimitetusta aineksesta) on täytetty sanakohinalla, jossa hölistään ”innovaatiopalveluista”, ”itseohjautuvista yksilöistä”, ”innostuksen pienistä tulipaloista”, ”aktiviteeteistä”, ”mahdollisuuksien energioista” ja ”innovaatiohaasteista”. Vastaavaa sanankäyttöä ja loogista päättelyä löytää puppulausegeneraattorista.

Lyhyesti sanoen, kirjoittajan pyristely ei tarkoita yhtään mitään. Mainoksen takana on ”innovaatiojohtajaksi” jostakin käsittämättömästä syystä päätynyt konsulentti Taru Pilvi, jolla ei ole vähäisintäkään akateemista julkaisunäyttöä, tehtyä tieteellistä tutkimusta eikä osoitettua opetustaitoa, toisin sanoen asiantuntemusta niissä asioissa, joita yliopistoissa pitää tehdä. Nämä tehtävät ovat tutkimus ja opetus.

Sosiaalitiede ja hallinto-oppi eivät taida oikein mennä kaupaksi niiden vihervasemmistolaisen kallistuman vuoksi, paitsi mitä nyt tuo Sanna Marin (sd.) juntattiin paremmille päiville valtioneuvostoon, aitoon demarityyliin.

Yliopistoissa pitää jatkossakin kulkea yhteiskuntakriittisyys sekä tiedon ja totuuden tavoittelu edellä, vaikka kuinka rahankipeys polttelisi taskujen pohjilla. Myös tiedeyleisön (johon Pilvi luontevimmin kuuluu) tulisi ymmärtää, että tiede ohjautuu itsenäisesti tutkimuskysymyksistä ja tieteenfilosofisista sekä metodologisista velvoitteista päin, jolloin myös konfliktit ovat keskeinen osa akateemista toimintaa, eikä tieteen etua edistetä millään ”innostusten” loihtimisilla. Vaikuttaa vahvasti, kuin konsulentin lietsoma pöperö olisi nimenomaan feministisen ”tiedekäsityksen” mukaista.

Hullunkurinen ja itsensä parodioiva mainos antaa näyttöä siitä, mitä tapahtuu kun kaikenlaiset puotipuksut päästetään oppineiden yläpuolelle johtamaan kouluttautuneita ja pätevöityneitä asiantuntijahenkilöitä hallinnosta. Vaadin meijerialan tuotekehitysyksikössä toimineen ”uusiutumismuotoilija” Pilven potkaisemista heti paikalla pois korkeasti palkatusta toimestaan ja sijoittamista yliopistolaitoksen ulkopuolelle, josta voi tietenkin pyrkiä sisään – pääsykokeen kautta. Näin käy, kun ”opetusfilmissä merkantti luennoi”.