Referenssinä Neil Hardwick, Juice Leskinen, Irwin Goodman ja Vexi Salmi.

Sanoisin, että 30-vuodessa on muuttunut vain ja ainoastaan journalismin tavoitteet ja toimittajien ammattitaito. Katsoin juuri  30-vuotta sitten tehdyn henkilökuvahaastattelun. Haastatteluun mukaan otettujen henkilöiden roolit on helppo peilata nykyiseen puoluekenttäämme yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Ja se poikkeus on haastattelua tekevä toimittaja itse.

Vaikka haastattelun tehnyt toimittaja Neil Hardwick on aatteellisesti erittäin vasemmistolainen  - jopa äärisellainen (viite: Hardwickin oma taannoinen haastattelu Ylellä ja missä hän itse ilmaisi oleensa aina jopa äärivasemmistolainen ) - niin journalistista työtä tehdessään Neil ei tuonut omia asenteitaan ja näkemyksiään esiin. Toisin, kuin Suomen nykyisessä mediassa toimittaja tuovat.

Toisena hyvänä esimerkkinä ammatillisesta toimittajasta voisin käyttää entistä Kansan Uutisten toimittajaa Yrjö Rautiota, jonka hänenkin artikkeleista erottui selkeästi faktat ja omat poliittiset näkemykset toisistaan. Näiden ammatillisesti arvostettavien toimittajien sijaan agendajournalismista on tullut arkipäivää.

Linkki viittaamaani 30-vuotta sitten tehtyyn haastatteluun tästä.  Katsokaa, niin ymmärrätte, mihin viittaan tässä blogissa.

Youtubeen tallennettu ohjelma (haastattelu) kannattaa ottaa kovalevylle talteen, sillä eittämättä nykyaikaan kuuluen kohta joku ohjelman terminologiasta närkästynyt vaatii sananvapautta rajoittaen tämänkin haastattelun poistamista. Tai ehkä jopa tätä mediaa vastuuseen vihapuheen levittämisestä.  Sosiaalisen median olemassa olon 20-vuotta on lyhyt aika ja olemme jo nähneet piirteitä, missä politiikka on jyräämässä sananvapautta. Myös siinä, mitä youtuben ja facebookin kaltaisissa medioissa näytetään.

Asioita tasapuolisesta ja kokonaisuutena neutraalisti uutisoiva media on demokratian yksi kulmakivistä. Suomen media on nykyisin jotain ihan muuta.