Helsingin Sanomat vuoti julkisuuteen Suomen puolustusvoimien tiedustelulaitoksen salaiseksi luokiteltua aineistoa. Vaarantaen Suomen turvallisuutta. Perusteluikseen Helsingin Sanomat esittää, että demokratiassa viranomaisten toiminnan tulee olla läpinäkyvää ja että myös aineiston salaiseksi julistamista tulee julkisesti punnita.

Tästä herää kysymys, että kenellä kaikilla on oikeus päättää salaiseksi julistetun aineiston tarpeellisuus pitää salaisena ? Helsingin Sanomien Esa Mäkinen haluaa siirtää päätöksen dokumenttien salassapidettävyydestä turvallisuusviranomaisilta valtamedialle ja valtamedian toimittajille. Valtamedian tulee saada veto-oikeus Puolustusvoimien lisäksi vaikkapa Suojelupoliisin dokumenttien salassapitoluokituksiin.

Mutta miksi arviointioikeus annetaan vain toimittajille ? Miksei oikeutta anneta saman tien tavallisille kansalaisille. Millä oikeudella media ja toimittajat nostavat itsensä jalustalle ? Eihän kaikilla toimittajilla ole edes minkäänlaista toimittajakoulutusta ja vaikka olisikin, niin pätevöittääkö toimittajakoulutus Suomen turvallisuusasioiden punnintaan ? Laadukkaampaan punnintaan, kuin mihin turvallisuussektorin ammattilaiset itse kykenevät.

Helsingin Sanomien vaatimukset avoimuuteen on poliittisesti kovin valikoivaa. Vihervasemmistolaisen toimituskunnan arvomaailmaan sidonnainen.

Me tavalliset kansalaiset olisimme Puolustusvoimien Tikkakosken laitoksen toimintaa enemmän kiinnostuneita vaikkapa alle listatuista salatuista asioista:
- Turvapaikanhakijoiden yhteiskunnallemme aiheuttamat todelliset kustannukset
- Ammattiyhdistysliikkeiden, erityisesti SAK:n, nettovarallisuus
- Tiitisen lista
- Erkki Tuomiojan sidonnaisuudet ja Kreml-yhteistyön syvyys
- Sirkka-Liisa Anttilan teettämä elintarviketeollisuuden kustannusrakenne
- Rakenteellisesti pieniin paloihin pilkotun maataloustukien kokonaismäärä

Listan asioiden esiin kaivaminen ja julkaiseminen palvelisi suomalaista demokratiaa moninkertaisesti paremmin, kuin maanpuolustukseemme liittyvien salaisuuksien paljastaminen. Helsingin Sanomien toimituksen perustelu Tikkakosken salaisten dokumenttien ei kestä lähempää tarkastelua.

Bonarina myös nämä salatut ja/tai ei julkisesti käsitellyt aiheet kiinnostaisivat monia:
- Alpakka FB-ryhmän jäsenten sidonnaisuudet Vasemmistoliittoon. Miksi HS ja media ei kaiva esiin sidonnaisuuksia samalla intensiteettillä ja kattavuudella, kuin mitä erilaisten miniliikkeiden ja yksilöiden sidonnaisuuksia perussuomalaisiin kaivellaan esiin. Median esittämät vaatimukset Vasemmistoliiton poliitikkojen irtisanoutua vihervasemmistolaisten aktivistien yrityksistä kerta toisensa jälkeen häiritä laillisia kokoontumisia ovat olleet kovin vähäisiä.
- Väkivaltaisten vasemmistoanarkistien sidokset Vasemmistoliittoon. Miksi HS ja media ei kaiva esiin sidonnaisuuksia samalla intensiteettillä, kuin erilaisten miniliikkeiden ja yksilöiden sidonnaisuuksia perussuomalaisiin kaivellaan. Ja vaadi Vasemmistoliittolaisita poliitikoilta irtisanoutumista vasemmistoanarkistien toimintakeinoista.
- Vihreän liikkeen ja eläinsuojelijoiden ja/tai ydinvoimanvastustajien sidonnaisuudet.

Mutta Helsingin Sanomat katsoo yllä olevaa kiinnostavien asioiden listaa tärkeämmäksi prioriteetikseen paljastaa Suomen sotilaallisen turvallisuuden piiriin kuuluvia asioita.

Vihervasemmiston, mihin valtamediammekin kuuluu, tavoitteena on murtaa perinteiset arvot ja auktoriteetit. Puolustusvoimiemme salaisuuksien vuotaminen toimii osana arvomaailman vihervasemmistolaistamisen tavoitetta, kun taas yllä olevien kiinnostavammista aiheista vaietaan.

Ei ole sattumaa, että media kirjoittaa hyväksyvästi puolustusvoimien uniformussa esiintymisestä SETA-marssilla, kun taas paheksutaan uniformujen käyttämistä äärioikeistolaisten tilaisuuksissa; kummatkin ovat ja tuleekin olla kiellettyjä puolustusvoimien ohjesääntöjen mukaisesti, mikäli haluamme säilyttää puolustusvoimamme ulkoisen sotilaallisen turvallisuuden takaajana. Emmekä muuttaa puolustusvoimiamme sisäisen poliittisen vallankäytön välineeksi. Mitä tavoitetta media valikoinnillaan (kaksoistandardillaan) on ajamassa.

Toiminnallaan Helsingin Sanomat todistaa, ettei se ole demokratian ja vapauden asialla. Vaikka jotkin yksittäiset toimittajat voivat naiviuttaan sellaistakin kuvitella. Helsingin Sanomien missio on muuttunut demokratiaa puolustavat erkkomediasta vihervasemmistolaisen arvomaailman lobbariksi.