Neuvostotaide oli propagandan väline – näin taiteella yritettiin vaikuttaa ihmisten mieliin.

Neuvostoliiton propagandakoneisto oli yksi maailmanhistorian vaikuttavimmista. Myös kaikki taiteilijat ja taiteenlajit valjastettiin palvelemaan propagandatehtävää sosialistisen realismin hengessä.

Yllä oleva teksti on lainattu  Yleisradion artikkelista, linkki.

70-luvulla ja sitä aiemmin syntyneet kaikki varmasti muistamme ne loistavat kuvat ja kuvaukset, joiden mukaan Neuvostoliitossa asiat oli hyvin. Kuvissa aurinko paistoi, viljapellot lainehtivat kullankeltaisina ja kaupungit olivat ehjiä sekä siistejä. Ihmiset olivat nuoria ja hyvinvoivia.

Samaa vaikuttamisen propagandakeinoa tehdään laajamittaisesti nykyisinkin. Esimerkkinä kaupunkisuunnittelu.

Helsingissä propagandistinen lobbaus autoilua vastaan ja pyöräilyn puolesta on viety vähintään yhtä pitkälle, kuin millaista propaganda oli vanhan kunnon ajan Neuvostoliitossa.

Kaupunkibulevardeilla paistaa aina aurinko, talot ovat siistejä eikä maalipinnoitteissa ole puutteita tahi likaa, kaduilta puuttuu roskat, kuopat ja hiekka, ihmiset ovat nuoria hyvinvoivia ja kaikki ovat kuvissa terveitä urheilullisia nuorukaisia. Ei ole likaa, ei ole puliukkoja, ei ole roskia, ei ole rappaamista vaativia taloja, kaduilla ei ole kuoppia, ei ole hiekkaa, ei ole loskaa, ei ole harmaata ilmanalaa eli kuvissa ei ole sitä realismia, mitä Helsingissä näkee 360 päivänä vuodessa.

Kaupunkibulevardeja ja pyöräilyä edistävissä materiaaleissa Helsinki esitetään aina tällaisena:

Helsingin kaupungin monet poliitikot ja virastot toimivat, kuin suoraan sosialistisen realismin hengessä. Pyöräilyn ja autottomuuden tuomia hankaluuksia ja ongelmia ei saa esittää, eikä niistä saa puhua. Ihmisillä ei ole liikkumisvaikeuksia, ei tarvetta kauppakassien kanteluun, perheellisillä ei ole työn, lasten hoitopaikkojen ja harrastusten välillä surffatessa aikataulupaineita.  Sen sijaan Helsingin materiaaleissa autoilun tuomia ongelmia tuodaan tekstein ja taiteen kaikin keinoin korostetusti esiin. Helsingin Kaupungissa mikään pyöräilyä tai joukkoliikennettä edistävä hanke ei ole liian kallis, kun taas mikä hyvänsä pienikin autoilua edistävä hanke hanke on automaattisesti liian hinnakas toteutettavaksi.

Läntisen maailman mediassa todellinen Helsinki näyttää paremminkin tältä:

tai tältä

tai miksei rakennettavaksi vaadittavista pyöräteistä esitetä tällaisia realistisia havainnekuvia:

Aikamoinen kontrasti virallisiin havainnekuviin.

Vihreät (ml Kokoomuksen ja muiden puolueiden vihreä siipi) ovat onnistuneet ottamaan Helsingissä haltuunsa niin kaupunkisuunnittelutoimen, kuin kaupungin tiedotuksen ja vanhan kunnon Neuvostoliiton propagandistisin keinoin sitten ohjailevat päätöksenteossa muita ajamiensa asioiden taakse.

Helsinkiin rakennetaan vuosi vuodelta aina vain pahempaa utopistista kuplaa. Kuplaa, jossa 20 000 (vihreällä) ihmisellä on mukavaa, 500 000 muulla Helsinkiläisellä ei, saati sitten ympäryskunnista tai muualta Suomesta Helsinkiin (esim. työn vuoksi pakolla) tulevilla. Ja loska, huonokuntoiset talot, roskat, teiden tomu eikä vaikkapa teiden kuopatkaan silti poistu niiltä mainituilta 20  000 ihmiseltä, jotka autoilun estämisellä ja kaupunkibulevardien rakentamisella saavat lisälaatua elinympärisöönstä.