Iltalehden toimittaja Marko-Oskari Lehtonen kommentoi tänään (27.7) lehdessään uusimpia työllisyyslukuja otsikolla ”Tällä vauhdilla suurtyöttömyydestä kärsivä Suomi saavuttaa siedettävän työttömyyden rajan vuonna 2032”. Kommentti on oikean suuntainen; viime kuukausien talouskehitystä voi hyvin luonnehtia termillä ”jobless growth”: kasvua ihan uusia työpaikkoja. Työllisyysluvut ovat parantuneet tuskastuttavan hitaasti ja TEM:n kirjoissa on yhäkin 430 000 työtöntä ja ”sijoitettua”, joille maksetaan korvausta valtion varoista.

Missä on se kymmenen vuotta toistettu mantra työvoimapulasta? Lokakuussa 2008 (silloinen valtiovarainministeri) Jyrki Katainen kertoi, että Suomessa tarvitaan vuoteen 2020 mennessä 1.8 miljoonaa maahanmuuttaja, jotta huoltosuhde pysyisi senhekisellä tasolla. Kohtahan tuo vuosi alkaa olla käsillä, ja on aika laskea, miten hyvin Kataisen laskelmat pitävät paikkansa. Huoltosuhteella Katainen sanoi tarkoittavansa työikäisten määrää suhteessa lapsiin ja vanhuksiin, mikä käytännössä tarkoittanee samaa kuin ns. demografinen huoltosuhde, eli koko väestön suhdetta työikäiseen väestöön. Työikäinen -käsitteen kanssa meillä on hieman ongelmia, koska tilastoinnissa käytetään kahta ikäryhmitystä 15-64 ja 15-74 –vuotiaat. Ensin mainitun osalta työikäisten absoluuttinen määrä on supistunut lokakuusta 2008 kesäkuuhun 2017 101 000, kun taas 15-74-vuotiaiden osalta määrä on kasvanut 64 000. Koko väestö on vastaavasti kasvanut 182 000. Jos demografinen huoltosuhde pidetäisiin vakiona ”tuomalla” maahan pelkästään työikäisiä, pitäisi maahan ”tuoda” joko 600 000 tai 300 000 riippuen siitä, kumpaa ikäryhmää käytetään työikäinen-käsitteen määrittelyssä. Demografisella huoltosuhteella ei ole mitään tekemistä ”työllisyyden kanssa”, ja järkevämpää on tietenkin tarkastella ns. taloudellisten huoltosuhdetta, eli laskea koko väestön suhde työllisiin (millä silläkään ei ole vastinetta palkoissa ja verotuloissa). Lokakuussa 2008 tämä huoltosuhde oli 2.13, mutta tämän vuoden kesäkuussa luku oli melkein sama (2.14). No osaselitys on siinä, että työllisyydessä on tavattoman suuri kausivaihtelu, joka tekee kuukausiluvut vaikeasti verrattaviksi. Jos sen sijaa vertaa vuosilukuja 2008 ja 2016, päädytään siihen, että vuoden 2008 huoltosuhde olisi edellyttänyt noin 170 000 suurempaa työllisten määrä 2016, ja jos nämä työlliset olisi ”tuotu” ulkomailta, olisi tarvittu runsaan 300 000 hengen maahanmuuttoa. No joka tapauksessa on selvää, että Kataisen luvut ovat järjettömän isoja, eikä niissä tietenkään huomioida sitä, että maahanmuuttajien työllisyysaste ei ole 100 %, vaan itse asiassa parikymmentä prosenttiyksikköä alhaisempi kuin kantaväestöllä, eikä sitä että maahanmuuttajien työttömyysasteet ovat 30 prosentin luokkaa siinä, missä kantaväestön luvut ovat alle 10 %. 2000-luvun tietojen valossa maahanmuutto ei suinkaan paranna, vaan huonontaa huoltosuhdetta. Palkat ja tuottavuus ovat sitten vielä oma lukunsa.

Siksi ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto olisi panostaa kantaväestön (a) työttömien työllistämiseen, (b) työurien pidentämiseen ja (c) tuottavuuden ja palkkojen nostamiseen. Kovin isoja muutoksia työllisten määrässä ei edes tarvittaisi huoltosuhteen pitämiseksi ennallaan (vaikka en tiedä, onko se edes niin ylivoimaisen tärkeä asia). Yksi työllistetty työtön vähentää huoltosuhdetta yksi yhteen, mutta maahanmuuttaja kasvattaa sekä väestöä että (toivon mukaan) työllisten määrää. Usein viitataan siihen, että Katainen arveli, että mainittu 1.8 miljoonaa, ei ole realistinen luku. Mielenkiinoista on se tapa, jolla hän itse perusteli aikanaan arvion epärealistisuutta. Siteerataanpa hänen lausuntoaan ”Tarvitsemme ulkomaalaisia ihmisiä tekemään töitä Suomeen, tervetuloa, mutta en usko, että 1.8 miljoonaa maahanmuuttajaa Suomeen voidaan yhdessätoista vuodessa saada”. Saada! Viime vuosien kokemus kertoo kuitenkin, että Kataisen tarjonta-arviotkin eivät osuneet ihan nappiin.

Matti Viren

taloustieteen professori Turun yliopistossa (emeritus)

Lisää laskelmia julkaisussa:
http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2017/06/Maahanmuutto-talouden-ongelma-vai-ongelmien-ratkaisu-pdf.pdf