Kuva: Ruotsin orjakauppavaltiossa Saint-Barthélemy´n pääkaupungissa Gustaviassa katukylteissä on vielä Ruotsin vallan aikaiset nimet uusien valloittajien ranskalaisten antaman nimen ohella.

Poliittinen eliitti eli eri puolueiden petteri orvot ovat tuhonneet suomalaisen yhteiskunnan leväperäisellä maahanmuutolla ja syyttävät sen jälkeen suomalaisia, jotka eivät voi tuhoamista hyväksyä. Vihervasemmisto, kokoomus eikä keskusta ole vieläkään ymmärtänyt, että mitä enemmän otamme Suomeen sosiaaliturvan varassa elätettäviä, sitä enemmän heitä on tulossa. Väestöräjähdyksen takia tulijat eivät lopu ennen kuin Suomesta on tullut vielä huonompi paikka kuin tulijoiden lähtömaat ovat.

Karibian valtiot ovat afrikkalaistaustaisten valtaamia. Valkoiset siirtolaiset tappoivat alkuperäisasukkaat arawakit ja karibit. Työntekijöiksi he toivat orjia Afrikasta. Orjuus loppui 1830-luvulla ja monet eurooppalaiset palasivat kotimaihinsa. Orjien jälkeläiset jäivät sinne minne heidät oli tuotu ja suuren syntyvyyden myötä he ovat vallanneet kaikki Karibian valtiot ja maa-alueet. Muutos tapahtui runsaassa sadassa vuodessa.

Karibia on konkreettinen esimerkki siitä kuinka nopeasti väestönvaihto tapahtuu. Tämä tulee olemaan myös Euroopan ja Suomen kohtalo sillä erotuksella, että kantaväestö jää vähemmistöön kun afrikkalaiset ja lähi-idän arabit valloittavat Euroopan suurella maahanmuutolla ja syntyvyydellä.

Tein tammi-helmikuussa kahden kuukauden reppumatkan Karibian saarivaltioihin.

Mietin matkalla Suomessa käytävää vihapuhe- ja rasismikeskustelua ja vertasin sitä Karibian retkeni kokemuksiin. Ja jälleen kerran konkretisoitui se, kuinka tärkeää on kokea kuinka jokainen vastaantuleva elättää itsensä. Kaikki kanssakäynti on niin luontevaa niin paikallisen eri rotuisen väestön kuin vieraana olevien turistien kanssa.

Kun kohtasin paikallista väestöä, niin sekä he että minä kohtasimme toisemme ihmisinä, emmekä mustina emmekä valkoisina. Kun kaikki on luonnollista, ei ole mitään rasismia eikä vihapuhetta. Sellaista ei luonnostaan ole ihmisten kesken. Ei ole ja piste.

Liiallinen sosiaaliturva aiheuttaa ristiriidat

Kun Suomessa kohtaa vastaantulevan maahanmuuttajan, jokainen tietää, että tilastojen mukaan valtaosa näistä ihmisistä elää sosiaaliturvalla. Tiedämme myös, että he huijaavat meitä. Esimerkiksi 2015 tulijat olivat suurelta osin sotilaskarkureita, eivätkä mitään vainottuja. Tiedämme myös tilastoista kuinka paljon väkivaltaa tulijat ovat tuoneet Suomeen: tappoja, raiskauksia, pikkutyttöjen hyväksikäyttöä ja väkivaltaisia ryöstöjä.

Tunnistamme tämän kansanryhmän ihonväristä, geelitukasta ja vaatetuksesta. Jos joku suomalainen katsoo heitä pitempään, hän katsoo juuri sen takia, että hänen on vaikeaa hyväksyä elinikäistä elatusta näille tulijoille. Siitä syntyy myös vihapuheeksi väitettyä kritiikkiä, koska kaikilla meillä ei ole annettu lahjaa kirjoittaa asioista kiihkoilematta.

Muistakaamme, kuinka kunnioitimme ja hyväksyimme Vietnamin venepakolaiset ja chileläiset sotilasjunttaa paenneet. Koska he tekivät työtä ja etenkin chileläiset lähtivät kotiinsa sotilasjuntan kukistuttua. Vieläkin muistan El pueblo unido jamás será vencido. De pie, cantar. Que vamos a triunfar. Vinyylilevy on tallella ja joskus laulan tuota laulua alkuperäiskielellä metsän linnuille omaksi ilokseni.

Aivan samalla tavalla olisimme ottaneet afgaanit, arabit ja somalit vastaan, jos he olisivat tulleet Suomeen kunniallisin aikein, rehellisesti ja valehtelematta. Ja olisivat elättäneet itsensä ja perheensä omalla työllään ansaitsemilla rahoilla. Ilman avokätistä sosiaaliturvaa Suomeen ei juurikaan olisi tulijoita (kuten näemme Baltian maista).

Toki joku tulijoista saa palkkaa ihan oikeasta työstä, mutta he ovat pieni vähemmistö. Tulkkaus, koordinaattorileikit, kulttuurityö ja sen sellainen ei ole oikeaa työtä, vaan laajennettua sosiaaliturvaa. Kolmannen sektorin puuhastelut verorahoilla eivät ole mitään työntekoa vaan – puuhastelua. Eivätkä pienipalkkaiset siivous- ja postinjakelutyöt tuota riittävästi tuloja elannon hankkimiseksi saatikka perheiden elättämiseen. Niistä on tullut vain pikaväylä oleskeluluvan ja kansalaisuuden saamiseen.

Ruotsin häpeällinen orjakauppahistoria

Kävin matkalla myös Ruotsin orjakauppasaarella Saint-Barthélemy. Se oli 16 matkakohteesta ainoa, jossa ei ollut afrikkalaistaustaisia asukkaita kuin nimeksi. Se johtui siitä, että ruotsalaiset harjoittivat orjien tukkukauppaa ja välitystä. He eivät ottaneet orjia tekemään työtä. Näin saarivaltioon ei jäänyt orjien jälkeläisiä orjuuden loppuessa. Tästä häpeällisestä ajasta (1784 vuoteen 1878) Ruotsi on vaiennut täydellisesti.

Ruotsi orjuutti myös Suomea. Kun maa kävi jatkuvia sotiaan, se otti Suomesta tapettaviksi nuoria miehiä. Mitään Ruotsi-Suomen valtiota ei koskaan ollut, vaikka sellaista pitkään koulukirjoissa väitettiin. Mietin Gustaviassa (orjasaaren pääkaupunki Ruotsin silloisen kuninkaan mukaan nimettynä), että joutuuko Ruotsi maksamaan kovan hinnan omista ihmisoikeusrikoksistaan 2000-luvulla tapahtuvana Ruotsin tuhona.

Jamaikalaisten katuaikuisten ihmisarvo

Viimeisenä maana olin Jamaikalla. Jamaikalaiset ovat mustia Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä. Valkoisia täällä ei juurikaan näe, olisikohan yhteensä kymmenkunta tullut vastaan. Siksi täällä ei ole myöskään mustien ja valkoisten yhteisiä jälkeläisiä juurikaan näkynyt. Jamaikalaisten kanssa kommunikointi ja asioiden hoitaminen on ollut luontevaa ja rentoa.

Jamaikan asukasluku on 2,9 miljoonaa. Väestöstä suurin osa on Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä. Afrikkalaisten ja eurooppalaisten yhteisiä jälkeläisiä sekä eurooppalaisia ja aasialaisia on maassa vain marginaalisesti.

Pääkaupungissa Kingstonissa näkee jonkun verran kadulla nukkuvia ihmisiä, myös naisia, keskellä päivääkin. Koskahan Suomen eliitti alkaa tuoda heitä Suomeen täkäläisestä kurjuudesta, sillä edes Kreikan leirin vuosia 17-vuoden ikäisinä olleet lapset eivät ole yhtä haavoittuvassa asemassa kuin nämä katuaikuiset. Leirillä saa ilmaista ruokaa, nämä köyhimmät täällä etsivät jäteastioista ruokansa. Vai eikö jakamaton ihmisarvo kuulukaan kaikille?