Kansanvalta ei näytä enää sisältyvän demokratian peruskäsitteisiin. Ruotsalainen taloustieteilijä Jan Tullberg arvostelee länsimaiden eliittiä, joka on muuttoliikkeen oloissa poliittista retoriikkaa muuttamalla ollut yhä halukkaampi torjumaan kilpailua talouselämästä tutun kartelliksi kutsutun yhteenliittymän keinoin. Kansallisvaltiot ovat siirtolaisvirtojen ja poliittisen vallankäytön seurauksena yhä jakaantuneempia.
Muodollisesti puhutaan demokratiasta, mutta demokratian kanssa asialla ei ole muuta tekemistä kuin vaalit, jotka antavat kansalle mahdollisuuden irtisanoa edustajansa, äänestäjien mielipiteiden kuuntelua ja heidän pitämistään toimeksiantajina poliittisissa päätöksissä tehtävien priorisoinnin suhteen on alettu vähätellä populismina.
Lisäksi nykyisin on valtiotieteiljöitä kuten Yves Mény, jotka ovat käsitelleet perustuslaillisuutta nostettuna populismia vastaan: sääntövalta vastaan kansanvalta. Viranomaisten avulla ja perustuslain puitteissa toimiva muodollinen demokratia on vallassa, ja erilaiset ”oikeudet” taataan. Pisimmälle tällainen demokratiakäsitys on mennyt EU:ssa, missä kansanvaltaa ei pidetä enää keskeisenä, katsotaan, että se voidaan korvata laajennetulla sääntövallalla.
Yhtenäinen kansa ei puheissa ole enää suosiossa, Robert Putnamin kaltainen yhteiskuntatieteilijä, joka pitää kansan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta merkittävänä sosiaalisena pääomana, jää vähemmistöön. Demokratian toimivuudelle, yhteisten päämäärien tavoittelulle, yhtenäisyys olisi kuitenkin tärkeää. Mikäli kansasta osa vaikkapa etnisistä syistä pyrkii vaihtoehtoiseen päämäärään, syntyy erillisvaltio.
Asiakeskeisen demokratiakehityksen on syrjäyttänyt etenevä poliittinen yhteisymmärrys vakaan ryhmäedustuksellisen hallinnon kautta. Järjestelmää politiikan tutkija Arend Lijphart kutsuu konsensus-demokratiaksi, professori Donald Horowitz taas eliittien kartelliksi.
Kansallispopulistiset puolueet uhkaavat nyt kaataa kartellidemokratian alhaalta käsin. Euroopassa populistit ovat saaneet hyviä vaalituloksia, ja Trumpin valinta oli myös kansallismielisten suuri voitto. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Euroopan nationalistit ovat kolminkertaistaneet kannatuksensa. Populistit antavat äänen ihmisille, jotka kokevat tulleensa laiminlyödyiksi ja syrjäytetyiksi.
Oikeistopopulismi menestyy nyt paremmin kuin vasemmistopopulismi, joka on aina liittynyt talouteen, mutta yhdistää taloudellisen turvallisuuden vasemmistosiiven liberalismiin, identiteettipolitiikkaan ja kulttuurimarxismiin, ja asettaa luokka-aseman kansallisen yhteyden edelle. Vasemmistopopulismi on siis hyvin siirtolaisuusmyönteistä, myös laittoman siirtolaisuuden hyväksyvää ja monikulttuurisia arvoja kannattavaa, isäntäkulttuuria rasistisena ja muukalaisvihamielisenä pitävää.
Viime vuosikymmenten taloustutkimukset ovat todenneet, että sellaisilla indikaattoreilla kuin ansiotulo on vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta selittämään kansallismielisen populismin vetovoimaa. Silloinkin kun omasta taloustilanteesta ollaan huolissaan, on kysymys omasta suhteellisesta asemasta tietyn viiteryhmän sisällä, eikä edes aina taloudellisessa mielessä kuten Britannian Brexit-tutkimuksissa on tullut ilmi, kysymyksessä ovat sosiaaliset ja kansalliset menetykset.
Trumpin menestyksen takana ovat myös olleet ihmiset, jotka katsoivat menneisyyden olleen heille suotuisampi kuin tulevaisuus olisi, ja ihmiset eivät ainoastaan tunteneet jääneensä jälkeen, vaan joutuneensa myös poliittisen, media- ja kulttuurieliitin ulkopuolelle.
Vasemmisto on aliarvioinut kulttuurin merkityksen massamaahanmuuton oloissa ja selittää huolet maahanmuutosta rasismiksi, mikä asenne on vain vahvistunut identiteettipolitiikan seurauksena. Vasemmistossa korostetaan ryhmien erilaisuutta eikä etsitä kansalaisia yhdistäviä yhteisiä sidoksia, ei huomata edes sitä, että rasismi on länsimaissa tosiasiassa vähentynyt. Näin vasemmisto on jättänyt hyvin tilaa kansallismielisille, jotka ovat löytäneet yhdistäviä siteitä etnisyydestä, yhteisistä laajempaan yhteisöön suuntautuvista kansalaisvelvoitteista ja jaetuista arvoista.
Globalismi on ylikansallista, joten sen kautta ei voi ylläpitää kansakunnalle kaikkein kallisarvoisimpia turvallisuusehtoja: rajaturvallisuutta, talouselämän suojaa ja kulttuurista turvaa. Nämä kolme perusturvallisuuden suuntaa antaa kansakunnalle mahdollisuuden selviytyä globalisaation oloissa. Oikeistopopulismista on tullut suositumpi, koska se toimii juuri näiden kolmen turvallisuuskentän ongelmien ratkaisijana.
Steve Turley sanoo videollaan, että globaali eliitti alentaa populismin vain katkeraksi kontrolloimattomaksi massaliikkeeksi, mutta tutkijat tietävät, että aidot historian populistiliikkeet eivät ole irrationaalista tunnetta, vaan kiistämätön oikeutettu kannanotto sosiaaliseen ja kulttuuriseen väärinkohteluun.
Kansallispopulismin nousu on ollut valtavirtavasemmistolaisuudelle hyvin vaikea kysymys, se ei ole kyennyt arvioimaan oikein oikeistopopulismin suosion etenemisen syitä, ja on joutunut menettämään valtavasti kannatustaan, sosiaalidemokraattien kannatus on vaipunut ennätyksellisen alas monissa Euroopan maissa. Monet vasemmistopuolueet näyttävät kuitenkin edelleen toimivan ikäänkuin ne olisivat yhä massapuolue, jota uskolliset äänestäjät perinteisten julkisten palvelujen ja jakopolitiikan takia luokkakohtaisesti kannattavat.
Liikkuvia äänestäjiä on kuitenkin yhä enemmän. Valitsijakunnan ja perinteisten puolueiden kuuliaisuussuhde on katkennut, politiikan epäluottamus on kasvussa, samoin epävakaisuus - tästä kertoo Britannia v. 2015, kun UKIP sai 3,8 miljoonaa ääntä.
Kun YouGov-markkinatutkimus pyysi useassa Euroopan maassa nimeämään tärkeimmät poliittisesti ajettavat asiat, jokaisessa maassa mainittiin maahanmuutto ja terrorismi, vain italialaiset nimesivät maahanmuuton jälkeen työttömyyden terrorismin sijaan. Taloudesta ollaan enää vain etäisesti huolissaan, silti vaaleissa äänten määräävä osuus tahtoo kerääntyä vanhoille vakiintuneille puolueille, ja ilmapiiriä myrkyttävä viha, mikä nousee epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista, maahanmuuton ongelmista, turvallisuuden heikkenemisestä ja piittaamattomasta eliitistä, saa jatkua ennustamattomine seurauksineen.
Äänestäjät, jotka tuntevat jääneensä vaille vaikutusvaltaa, panevat toivonsa populisteihin. He haluavat ajaa kansallisia päämääriä, kannattavat perinteitä ja yhteisiä tapoja ja kieltä, eivätkä luota, että yhteiskunnallisesta sopimuksesta ylipäätään pidetään kiinni. Rasismisyytökset eivät istu nykyiseen kansallismielisten kannattajakuntaan, joka elää siinä LGBT-oikeuksien liberaalissa maailmassa hyväksyen oikeuksia siinä laajuudessa kuin ne soveltuvat länsimaiseen yhteiskuntaan torjuen tiukasti islamin roolin.
Jan Tullberg kirjoittaa, että demokratian kriisi tämän päivän Euroopassa on sitä, että eliitti on lakannut uskomasta demokratian eetokseen, se ei halua edustaa enemmistöä, tavallista kansaa, vaan vähemmistöjä, joita pidetään haavoittuvina, ja vaikuttaa kosmopoliittisista näkökulmista globaalistuvin tavoittein.
Poliittinen eliitti haluaa kansan äänet, mutta ei kansan mielipiteitä. Useimmissa demokratioissa tapahtuu vallansiirtoa paikallistasolta kansalliselle tasolle ja sitten kansalliselta tasolta ylikansalliselle. Paikallishallinto ei enää voi pitää puoliaan kun kehykset ja vaatimukset asettaa keskushallinto. Tullberg toteaa että tästä kehityksestä ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: Ovatko ne todella populistit, jotka muodostavat uhan demokratialle?
Matthew Goodwin kiinnittää huomiota vasemmistossa vallitsevaan turhaan toiveeseen oikeistopopulismin haihtumisesta ja kuvitelmaan, että demografiset trendit suosivat liberaaleja, mutta se konservatiivisten asenteiden vahvistuminen tapahtuukin etäällä suurkaupunkeihin kerääntyneistä koulutetuista liberaaleja arvoja kannattavista ja eliitin ja median valtapiireistä. Turha etsiä populismin takaa vanhoja valkoisia miehiä, koska useimmat niistä, jotka kannattavat kansallispopulisteja vaikka Itävallassa tai Unkarissa ovat alle 40-vuotiaita ja Marine Le Pen sai yhtä paljon tukea nuorilta naisilta kuin nuorilta miehiltä. Kaikki viittaa kansallispopulistien liittoutumiseen Euroopassa, ja he ovat itse asiassa vasta aloittaneet keskustelun äänestäjien kanssa, ovat tulleet jäädäkseen.
Lähteitä:
Goodwin, Matthew, Why national populism is here to stay. New Statesman 3.10.2018.
Tullberg, Jan, Demokrati utan folkstyre - om vår elit får välja. Fria Tider 14.10.2018.
Turley, Steve, Revealed: one in four Europeans vote populist. Youtube 21.11.2018
Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.
Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Frank Herbertin Dyyni ja tekoälyuhka
la 13.04.2024 00:17Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23Koronapandemialla pieni vaikutus kuolleisuuteen huolimatta mediahypetyksestä
su 21.04.2024 15:30Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Miksi lähdin ehdolle europarlamenttivaaleihin?
ti 23.04.2024 22:16Eläkeindeksin leikkaaminen
ti 09.04.2024 13:56Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44