Amerikkalainen veteraaninäyttelijä Leonardo DiCaprio otti kantaa kuhmolaisen saarimetsän hakkuisiin. Asiasta uutisoi Helsingin Sanomien Nyt-liite ja tuli samalla asemoineeksi itsensä hakkuiden vastustajaksi toteamalla, että "DiCaprio oli ikävä kyllä myöhässä. Saaren hakkuut saatiin loppuun jo pari viikkoa sitten."

Tänään emolehti uutisoi tapauksesta. Sen mukaan Greenpeacen Sini Harkki on kiistänyt, että DiCaprion kannanotto liittyisi järjestön kampanjointiin. Onko maailmankuulu näyttelijä siis ihan itse ja ilman suomalaisen biotalouden vastustajien apua keksinyt syrjäisellä saarella sijainneen hakkuutyömaan?

Vakavasti ottaen. Suomessa on Metsätilastollisen vuosikirjan mukaan suojeltuja tai rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia alueita yhteensä noin 4,8 miljoonaa hehtaaria. Niistä valtaosa sijaitsee Pohjois-Suomessa, joten metsäympäristön suojelun suurimmat puutteet löytyvät maamme eteläisimmistä osista.

Suojelutilanne on esitetty alla olevassa Metsätilastollisesta vuosikirjasta kopioidussa kuvassa.
 

Kuvasta nähdään, että nyt puheena olevassa Kainuussa noin kymmenen prosenttia metsistä on jonkinasteisten suojelutoimien piirissä, ja niistä puolet vieläpä tiukasti suojeltuna. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että näiden lisäksi jokaiselle hakkuukohteelle jätetään monimuotoisuuden suojelun nimissä ns. säästöpuita, joiden tarkoituksena on tuottaa elinympäristöjä järeää puutavaraa tarvitseville eliölajeille.

Helsingin Sanomat välitti myös Greenpeacen Harkin mielipiteen, jonka mukaan "hallituksen biotalousinto" uhkaa Suomessa metsien hiilensitomiskykyä. Tähän olisi paljonkin sanottavaa, mutta luulen kuitenkin, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.

Metsätilastollisesta vuosikirjasta löytyy myös Suomen metsien puiden tilavuuden kehitys itsenäisyyden aikana. Se on esitetty seuraavassa kuvassa.
 

Kuvasta nähdään, että maamme puuvarat ovat kasvaneet erittäin voimakkaasti 1970-luvulta lähtien. Tämän kasvun hyödyntäminen lienee juuri nyt maan hallituksen tavoitteena.

Hiilinielujen kannalta on oleellista se, että nuori metsä sitoo tehokkaasti hiilidioksidia, kun taas hyvin vanhoissa metsissä nettosidontaa ei tapahdu. Hakkuut tietenkin vähentävät sitoutuvan hiilidioksidin määrää, mutta sitä vähemmän mitä iäkkäämpi metsä on. Tämä johtuu puun kasvun hidastumisesta ja lisääntyvistä metsätuhoista.

Tuhojen osalta pelottavin esimerkki on Länsi-Kanadan vuoristonilurituho, jonka seurauksena on tuhoutunut erittäin laajoja metsäalueita. Tuho on liitetty ilmastonmuutokseen, mutta sen perimmäisenä syynä lienee ollut pikemminkin Pohjois-Amerikan luoteisten mäntymetsien järeytyminen.

Suomessa ei ole ollut kanadalaisiin verrattavia metsätuhoja, mutta meilläkin esimerkiksi vanhat kuusimetsät ovat alttiita tuhoille. Siten metsien museoiminen ei ole kestävä ratkaisu edes hiilidioksidin sitomisen kannalta.

Saati että se täyttäisi taloudellisen tai sosiaalisen kestävyyden kriteereitä: Suomessahan metsätalous tuottaa noin 20 prosenttia vientituloista ja on merkittävä työllistäjä Kainuun kaltaisilla syrjäseuduilla.

Edelle kirjoittamani perusteella en voi muuta kuin yhtyä Metsähallituksen Jouko Kumpulan näkemykseen, jonka mukaan "jos ottaa kantaa johonkin, niin kannattaisi tulla itse katsomaan, miten asiat ovat".

Epäilen kuitenkin, ettei Greenpeace saata tätä näkemystä DiCaprion tietoon sitäkään vähää kuin tietoa kainuulaisen saarimetsän hakkuusta. Se on harmi, sillä monipuolista tietoa jakamalla kansainvälinen luonnonsuojelujärjestö voisi estää DiCapriota nolaamasta itseään jatkossa nyt nähdyllä tavalla.