Miten suhtautua joidenkin suvaitsevaiston edustajien härskeihin terrori-iskujen merkityksen vesitysyrityksiin, kun iskuissa kuolleiden määriä verrataan liikennekuolemien määriin? Tässä omaan mieleeni pompahtaneita perusteluja näiden kahden ilmiön eroavaisuuksille meidän mahdollisten uhrien kannalta.

1. Terrori-iskut levittävät pelkoa kaikkialle, koska ne voivat tapahtua missä tahansa; keskeisillä paikoilla räjäytysten ohella yksittäisinä puukotuksina missä tahansa. Uutisotsikoihin pääsevät vain merkittävät tai poikkeukselliset iskut, mutta yksittäiset, tavanomaisilta vaikuttavat puukotukset ja muut viharikokset Allahin nimissä jäävät piiloon.

Liikennekuolemat puolestaan rajoittuvat liikenteeseen ja vakavat tapaukset yleensä moottoriteille.

2. Liikennetapaturman todennäköisyyteen voi itse vaikuttaa tarkkaavaisuudella liikenteessä, noudattamalla liikennesääntöjä ja ajamalla rauhallisempia teitä. Liikenteessä voi tuntea hallitsevansa tilannetta pitkälti itse ja kohtuullisin vaatimuksin.

Terrori-iskujen välttelyssä puolestaan hallinnan tunteen saavuttaminen vaatisi kantaväestön oman ja lasten liikkumisen rajoittamista, mikä olisi kohtuutonta.

3. Onko väliä, kuolenko vihan uhrina, teuraana Allahille vai luonnonkatastrofimaisen liikenneonnettomuuden seurauksena? Kyllä on. En halua kuolla ihmisuhrina Allahille.

4. Ovatko liikenteen uhrit ja terrori-iskujen uhrit yhtä väistämättömiä? Eivät ole. Moottoriajoneuvoliikenteen koemme välttämättömäksi ja olemme hyväksyneet kollektiivisesti sen hintana, että ihmisiä kuolee vuosittain jonkin verran liikenneonnettomuuksissa - niin pohjattoman surullista kuin se onkin.

Sen sijaan terrori-iskuilta voimme helposti välttyä menettämättä mitään tärkeää. Voimme suojautua kiristämällä turvapaikkapolitiikan niin tiukaksi, ettei ennalta valikoitumattoman aineksen kannata enää tänne hakeutua. Samalla voimme tehdä kaikkemme islamistista aatetta kannattavien saamiseksi pois maastamme ja islamin merkityksen minimoimiseksi Suomessa. Emme menetä tässä mitään, vaan ainoastaan voitamme miljardeja vuosittain.

5. Terroriteot kohdistuvat omaa elämäntapaamme vastaan omassa maassamme. Tällaisen tuleekin herättää raivoa, kun kyse on tahallisesta viattomien murhaamisesta, eikä onnettomuuksista! Meidän ei pidä padota vihaamme, vaan se on kanavoitava hedelmällisesti tällaisen härskin pahuuden edessä. Pahaa ei voiteta hyvällä. Miten paha voisi arvostaa hyvää, kun on itse valinnut pahuuden? Oikeasti pahat ihmiset arvostavat samaa kieltä, mitä itse puhuvat - kovuuden kieltä.