Sapelit kalisivat kuluneella viikolla valtuuston kokouksessa täällä Espoossa. Meillä päätettiin talousarviosta ja tähän liittyi kysymys erityisluokkien kohtalosta. Ei niitä täällä olla lopettamassa, koska virkamiehet tietävät, etteivät valtuutetut suostuisi siihen. Sen sijaan he ovat keksineet ovelamman tavan edistää inkluusiota ohi demokraattisen päätöksenteon.

Virkamiehet ovat nimittäin keksineet, että oppilaiden luokittelu ainakin vakavien käytöshäiriöiden perusteella on pahasta. Kun näiden tunnistamista näin vältetään, lakaistaan ongelmat maton alle, ja vakavasti käytöshäiriöisiä oppilaita voidaan sitten sijoitella kätevästi paitsi tavallisille-, myös erityisesti kaikkein puolustuskyvyttömimpien eli oppimisvaikeuksisten luokille. Käytöshäiriöisillä oppilailla kun on tietenkin usein myös oppimisvaikeuksia. Tämä on virkamiehistä varmasti erityisen kätevää siksi, että oppimisvaikeuksista kärsivät lapset eivät osaa varmastikaan yleensä kertoa kotona yhtä vakuuttavasti kuin normioppilaat, millaista sairasta menoa he joutuvat seuraamaan luokallaan tuntikausia päivästä toiseen. Jatkuvaa opetuksen päälle huutamista, kiroilua ja usein väkivallan uhkaa.

Jos käytöshäiriöiset oppilaat luokitellaan sope-oppilaiksi, heitä ei voi sijoittaa oppimisvaikeuksisten pienluokille. Tämän tarkistin viime valtuustokaudella toimiessani opetuslautakunnassa. Silloin olin ollut opettamassa erästä pahimmista luokista, joita olen kokenut. Meitä oli resussoitu pienluokalle kaksi opettajaa ja yksi tai kaksi avustajaa. Seinille hyppivät Lähi-idän ihmeet terrorisoivat kilttejä asperger-oppilaita, jotka eivät pystyneet keskittymään luokassa lainkaan ja joutuivat seuraamaan sirkusta. Opetuksesta ei tullut mitään ja miespuolinen ruotsin opettaja oli romahtanut.

Mutta koko tämän juonikuvion selville saaminen vaati salapoliisityötä ja virkamiesten jallittamista. En kuitenkaan olisi keksinyt alkaa salapoliisityöhön ollenkaan, ellen olisi sattumalta kierrellyt ympäri Espoota opettajan sijaiskeikoilla. Pääsin opettamaan erityisluokalle, jolla oli useampiakin suuria ällistyksen aiheita. Luokassa oli useita vakavasti käytöshäiriöisiä oppilaita, oppimisvaikeuksisia oppilaita sekä rauhallisia, jossain aineessa vähän lisätukea tarvitsevia oppilaita, jotka olisivat varmasti pärjänneet tuettuina tavallisilla luokilla. Ja ilman tukeakin nuo lähes normioppilaat olisivat oppineet taatusti enemmän kuin jatkuvasti terrorisoivien käytöshäiriöisten oppilaiden joukossa.

Yritin tuoda tätä järkyttävää oppilassijoittelua ja siihen liittyvää lapsiin kohdistuvaa henkistä ja osin fyysistäkin väkivaltaa valtuustossa esille. Jotta veltoimmallekin valtuutetulle jäisi jotain aiheesta mieleen, kerroin siitä, kuinka eräs maahanmuuttajataustainen, käytöshäiriöinen oppilas alkoi huutaa luokassa, että “Homot pitää tappaa!”, eikä sitä meinattu saada millään loppumaan. Oppilaatkin yrittivät puuttua siihen, mutta huutaja esitti perusteluksi, että on muslimi. En ole aiemmin törmännyt tässä parin vuoden aikana vastaavaan, joten ei tuo liene onneksi yleistä. Vastasin kuulemaani perusteluun parhaani mukaan, mikä ei ollut kuitenkaan helppoa huomioiden islamin oppisisältö.

Vaan miten kertomaani reagoi kokoomuslainen valtuutettu, joka toimii samalla perusopetuksen aluepäällikkönä Espoossa ja vastaa omalla alueellaan oppilassijoitteluista? Hän ei kommentoinut millään tavoin esittämiini ongelmiin, vaan aloitti semanttisen kikkailun pahastumalla termeistä, joita käytin jopa niin paljon, että pyysi kaikilta kuulijoilta puolestani anteeksi! Hän kertoi loukkaantuneensa, kun käytin sope-oppilas, käytöshäiriöinen oppilas ja asperger-tyttö -ilmaisuja. Loukkaantui siitäkin huolimatta, että näitä ilmaisuja käytetään opetusalalla ihan yleisesti. Sain esimerkiksi samana päivänä virkamiehiltä tiedon Espoon sope-oppilaiden lukumäärästä.

Kokoomuksen valtuutetun pahastuttua, hyödynsi tietenkin myös vihreiden valtuutettu tilaisuuden päästä pahastumaan. Hän teki sen kuitenkin sanallisesti varovaisemmin, mutta terävöitti paheksuntaansa tuijottamalla minua syyttävästi silmiin puhujan pöntöstä. Ehkä hän ajatteli näin välttyvänsä vastahyökkäykseltäni, mutta oli väärässä. Lopulta punavihreä laita aloitti ala-arvoisen mölinän, kun olin muistuttanut demokratiasta ja sananvapaudesta sekä aloittamassa ihmettelyni siitä, kuinka vihervasemmisto on aiemmin ollut sillä kannalla, että ihmiset voivat olla erilaisia, mutta silti samanarvoisia. Nyt nämä tuntuvat kuitenkin haluavan kieltää erilaisuuden. Luokittelumielessä, mutta kuitenkin. Tämähän tarkoittaa sitä, että he pitävät erityisoppilaiden erilaisuutta niin kielteisenä asiana, ettei siitä saisi selkeäsanaisesti edes puhua. Siitäkin huolimatta, että näihin erilaisuuksiin – etenkin aspergeriyteen – liittyy paljon vahvuuksia. Tällainenhan se vasta onkin asianomaisia loukkaavaa. Käytöshäiriöisistä puhuminenkaan ei leimaa lasta lopullisesti, sillä suuri osa kuntoutuu iän karttuessa, joten miksi näistä ei saisi puhua edes yleisellä tasolla?

Meidän PS:n valtuustoryhmä ei koskaan aloita protestimölinöitä valtuustossa, vaikka olisi kuinka typerä puheenvuoro. Punavihreässä laidassa taas tätä tapahtuu ja erityisesti demareissa, jotka profiloituvat Espoossa heikoiten suomea osaavien valtuutettujen puolueena. Eräs Rkp:n valtuutettu oli jo etsinyt kokouksen palautelinkkiä, jolla voisi antaa palautetta mölisijöiden huonosta käytöksestä.

Tämä valtuuston episodi oli kaikessa älyttömyydessään kuitenkin hyödyllinen, sillä se vahvisti jo virkamieskeskusteluista saamani käsityksen, jonka mukaan käytöshäiriöisiä oppilaita vältetään luokittelemasta ja siten sijoittamasta omille luokilleen terrorisoimasta muita oppilaita. Olin saanut tästä kainostelusta luokittelun suhteen jo suoraa tietoa. Lisäksi opetin edellä kuvaamallani sekavalla erityisluokalla, jonka vakavasti käytöshäiriöisillä oppilailla ei ollut sope-statusta, mitä kovasti ihmettelin. Luokan pitkäaikaisen avustajan mukaan ainakin osa heistä olisi kuulunut jopa sairaalakouluun.

Vaikka sope- (sopeutumisvaikeuksisten) eli käytöshäiriöisten (ent. tarkkikset) luokkia ei aiota Espoossa lopettaa, kuten Vantaalla on mokailtu ja epäilemättä lisätty näin lapsiin kohdistuvaa järkyttävää väkivaltaa, käytöshäiriöisiä oppilaita siis pyritään sijoittelemaan entistä enemmän muille luokille. Virkamiehen mukaan sope-oppilaat “villitsevät toisiaan”, kun he ovat samoilla luokilla. Sillä ei ilmeisesti ole virkamiesten mielestä väliä, että nämä sope-oppilaat villitsevät myös muissa luokissa ja rauhattomuus siten laajenee, tuhoisine vaikutuksineen oppimistuloksiin. Tähän liittyy opettajien lähteminen alalta loppuuunpalamisen seurauksena. Virkamiesten mukaan sope-luokkien ongelmana on myös opettajien saaminen ja pysyminen niillä. Opettajia saadaan varmasti, jos keskitytään kehittämään sope-luokkia paremmin toimiviksi esimerkiksi lisäämällä niiden toiminnallisuutta opiskelun sijaan. Ehkä tarvitaan myös lainsäädännöllisiä muutoksia.

Kaiken kaikkiaan inkluusio ei ole mustavalkoinen juttu. Kenttähavaintojeni perusteella inkluusiota tulisi osittain vähentää, mutta osittain taas lisätä. Silloin, kun lapsi pärjää tuen kanssa luokassa, eikä häiritse opetusta merkittävästi, hänet olisi sijoitettava aina normaaliluokalle. Olin järkyttynyt, kuinka vielä nykyään erityisluokalta voi löytää oppilaan, jolla on pelkkä lukihäiriö ja muuten hän on tosi fiksu ja jopa varhaiskypsä. Samoin erityisluokalta voi yhä löytää asperger-oppilaan, joka on erityisen älykäs, mutta joka kuulemma ajattelee liian mustavalkoisesti ja kyseenalaistaa oppikirjojen sisältöjä.

Olen ollut jatkuvasti sillä kannalla, että inkluusio on kannatettava ajatus muissa tapauksissa, paitsi silloin, jos oppilaalla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, joiden kanssa hän ei pärjää tavallisella luokalla tai jos hän häiritsee vakavasti koko luokkaa. Näissä tapauksissa hänet olisi siirrettävä hänelle sopivalle erityisluokalle. Oven tulee tietenkin olla jatkuvasti auki takaisin normiluokalle, jos oppilas kehittyy riittävästi.

Täällä Espoossa saattaa olla myönteistä kehitystä luvassa sikäli, että suunnittelussa on uudistus, jossa aluepäälliköt, jotka ovat kovin etäällä kentästä, eivät jatkossa enää sijoittelisi erityislapsia luokille, vaan koulujen rehtorit. Nämä toimivat kiinteässä vuorovaikutuksessa sekä opettajien että tarvittaessa myös vanhempien kanssa, jolloin homma sujuisi varmaan paremmin. Toisaalta kouluilta uhkaavat lähteä resurssit järjestellä oppilasryhmät hyvin toimiviksi, kun sote-uudistuksen rahanjakomalli pöllii Espoolta rahat.

Kirjoittaja on Perussuomalaisten Espoon valtuustoryhmän puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Uudellamaalla.