Aktivoiduin poliittisesti, kun anoimme vuonna 2018 avustusta perheellemme välttämättömän inva-auton varustustusta varten harkinnanvaraisen vammaistuen rahoista. Emme saaneet penniäkään avustusta ja ilmeni, että Helsingin kaupunki oli leikannut näitä rahoja 70 %. Samaan aikaan humanitaarisen maahanmuuttoon liittyvät harkinnanvaraiset sosiaaliset tulonsiirrot ovat voimakkaasti lisääntyneet 2015 tapahtuneen maahanmuuton myötä. Emme tiedä kuinka paljon, koska kaupungilla ei ole tästä tietoa.

Olen nyt ollut laadukkaissa Helsingin kaupungin järjestämissä koulutustilaisuuksissa, joissa meille luottamusmiehille on luennoitu tärkeää asiaa kuntatasolla tehtävistä päätöksistä ja kuinka kuntaa johdetaan.

Pormestari Juhana Vartiaisen tärkein johtamista tukeva instrumentti on kuntastrategia, joka hyväksytään uuden valtuustokauden alussa. Helsingin uusi kuntastrategia hyväksytään näillä näkymin ehkä lokakuussa kuntalain (410/2015) 14 § mukaisesti.

Kuntastrategian 7. luvun (Kunnan johtaminen ja kunnanhallitus) 37 § mukaan:

”kunnassa on oltava kuntastrategia, jossa valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista.”

Kuntastrategiassa tulee ottaa huomioon kunnan asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen, palvelujen järjestäminen ja tuottaminen, kunnan tehtäviä koskevissa laeissa säädetyt palvelutavoitteet, omistajapolitiikka, henkilöstöpolitiikka, kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ja elinympäristön ja alueen elinvoiman kehittäminen.

Lähes kaikkiin näihin huomioon otettaviin seikkoihin vaikuttaa ei-työperäisen tai humanitaarisen maahanmuuton kielteiset fiskaaliset julkistaloudelliset vaikutukset. Tästä huolimatta voimassa olevassa Helsingin kuntastrategiassa ei ole tarkasteltu lainkaan tai edes noteerattu humanitaarisen maahanmuuton fiskaalisia vaikutuksia, vaikka saman pykälän 2. momentissa todetaan:

”Kuntastrategian tulee perustua arvioon kunnan nykytilanteesta sekä tulevista toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista kunnan tehtävien toteuttamiseen. Kuntastrategiassa tulee määritellä myös sen toteutumisen arviointi ja seuranta”

ja 3. momentissa todetaan:

”Kuntastrategian ottamisesta huomioon kunnan talousarvion ja -suunnitelman laatimisessa säädetään 110 §:ssä.”

Jo edellä on tullut ilmi, että luin edellisen valtuustokauden kuntastrategian. Siinä muuten todetaan, että:

”Kaikkein haavoittuvimpien ihmisryhmien tarpeisiin ja palveluihin kiinnitetään erityistä huomiota.”

Mitenköhän tuo on sopusoinnussa sen kanssa, että vammaispalvelulain mukaisia harkinnanvaraisia avustuksia leikattiin 70% tilanteessa, jossa kaupunkiin alkoi tulvia maahanmuuttajia, jotka saivat oleskeluluvat humanitaarisin perustein?

Otin nämä asia heti esille ensimmäisessä Helsingin SOTE-lautakunnan ensimmäisessä uuden kokoonpanon kokouksessa, jossa panin merkille sosiaalijohtaja Maarit Sulavuoren esittämän huolen seuraavien menojen ylityspaineista:

perhe ja sosiaalipalvelut (12,2 miljoonaa),

vammaistyö (4,9 miljoonaa),

lastensuojelu (5,7 miljoonaa),

lapsipalveluiden hyvinvointi ja terveyspalveluiden ostot (0,5 miljoonaa euroa).

Nämä kaikki ylityspaineet ovat riippuvaisia tänne huonosti integroituvan väestön koon muutoksista; olemme palvelupisteissä käydessämme havainneet, että vammaisten ulkomailta tulevien lasten määrä on selvästi suurempi kuin heidän osuutensa väestöstä. Tästäkään meillä ei ole tietoa. Suomeen kohdistuu siis vammaisturismia.

Arviota humanitaarisen maahanmuuton fiskaalisista vaikutuksista ei kuulemma voida tehdä, vaikka olemassa olevan sosiaali- ja terveyspalveluista saatavien tietojen avulla tällaiset arviot olisi helppo tehdä ja ymmärtääkseni kuntalaki velvoittaa Helsinkiä tekemään tällaiset arviot.

Huomatkaa, että edellä kirjoitan vain em. maahanmuuttoon liittyvien momenttien ylityspaineista en tosiasiallisesti aiheutuneista kustannuksista. Esimerkiksi perhepalveluihin maahanmuuton myötä aiheutuneet kustannukset ovat huomattavat ja erityisesti maahanmuuttajalasten huostaanottopäätökset ovat erittäin kalliita kuntataloudelle.

Helsingin kaupunki myöntää tänä vuonna harkinnanvaraista täydentävää ja ehkäisevää toimeentulotukea 11,5 miljoonaa euroa valtion/KELA:n maksamien perustoimeentulotuen (58 miljoonaa) ja asumistuen (63 miljoonaa) päälle.

Kaupunkitiedon julkaisuista (https://www.ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/fi/toimeentulotuki) löytyy tietoa helsinkiläisistä KELA:n jakaman perustoimeentulotuen saajista. Kaikkiaan perustoimeentulotuen piirissä olevista 66 859 henkilöstä 31 713 eli 47 % oli vieraskielisiä, vaikka siis heidän osuutensa väestöstä oli tuo 9,5% vuonna 2019.

Vuonna 2019 täydentävän toimeentulotuen saajatalouksia oli Helsingissä 13 897, joista päähenkilöistä (tuenhakija) 10 397 oli Suomen kansalaisia ja 3500 eli 25 % kaikista päähenkilöistä ulkomaiden kansalaisia. Vieraskieliset perheet ovat kantasuomalaisia perheitä suurempia, jolloin täydentävän toimeentulotuen saajien vieraskielisten määrä on paljon suurempi määrä kuin em. 25 % .

Vielä muutama sana Helsingin edellisen valtuustokauden Woke-henkisestä kaupunkistrategiasta. Siitä ei löydy yhtään numeroa ja viittausta humanitaarisen maahanmuuttoon, vaikka sen ”kovassa ytimessä” todetaan:

”Helsingissä rahoituksen lähtökohtana on kuntalaisten verotuksen vakaus ja ennustettavuus. Vahva työllisyys on vakaan kaupunkitalouden perusta.”

ja

Verotulojen kehityksessä tavoitteena on työllisyysasteen vahvistaminen, mikä näkyy helsinkiläisten verotettavien ansiotulojen/asukas nopeampana nousuna muihin Helsingin seudun kuntiin verrattuna. 

Edellisen kaupunginvaltuuston hyväksymä kaupunkistrategia on täynnä maailman syleilyä ja Helsingin kansainvälistymistä tyyliin:

”Kokonaisvaltaisen taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden varmistaminen on kasvavan kaupungin tärkeimpiä tavoitteita.” 

”Helsinki on elävä ja monikulttuurinen, liberaalin demokratian ja suvaitsevaisuuden vahva edistäjä. Kasvavassa Helsingissä on moniarvoisuutta salliva kulttuuri, joka mahdollistaa eri väestöryhmien kohtaamiset. Kaupunki kukoistaa ja kehittyy ilmapiirissä, jota leimaa uuden oppiminen, avoimuus, toisten kuuleminen ja huomioiminen, ja jossa toisille annetaan tilaa ja otetaan heidät mukaan.”

”Ennakointiin perustuva ammatillinen koulutus luo hyvät edellytykset työttömien ja maahanmuuttajien työllistymiselle.” 

Havahtumista todellisuuteenkin on strategiaan piilotettu:

”Kaupunkien asukkaiden todellisuuden eriytyminen on maailmalla yksi suurimmista kaupunkien haasteista.”

Ja havahtumista uuteen SOTE-maailmaan oli jo 2017:

”Valtionrahoituksen suhteellinen merkitys kaupungin tulorahoituksessa olisi nykyistä suurempi, mikä lisää osaltaan rahoituksellista epävarmuutta.”

Vanhan strategian loppuun myös aukikirjoitettu tärkeä huomio/varoitus/viesti Suomelle:

”Urbaanin elämäntavan yleistyminen muokkaa myös arvo- ja asennemaailmaa ja kasvattaa henkistä eroa muuhun Suomeen. Tarve maan eri osien keskinäisen ymmärryksen lisäämiselle ja haitallisten jännitteiden loiventamiselle korostuu.”

Woke-arvo- ja asennemaailma on todentotta nyt kiihtyvästi eriyttämässä Helsinkiä muusta Suomesta huolestuttavalla tavalla samalla, kun Helsinki elää vaarallisessa punavihreässä kuplassa.