Miksi Suomessa halutaan, että kunnan asioista pääsevät päättämään ulkomaalaiset niin helposti? Jo kahden vuoden yhtämittaisen Suomessa asumisen jälkeen ulkomaalainen voi sekä äänestää, että asettua ehdolle kuntavaaleissa. Asiasta on säädetty perustuslaissa, joten sen muuttaminen vaatisi kiireellisenä 5/6 enemmistön ja vaalien yli lepäämään jätettynä 2/3 enemmistön.

Eduskunta- ja presidentinvaaleissa täytyy sentään olla Suomen kansalainen. Tosin Suomen kansalaiseksi pääsee kieli-, luku- ja kirjoitustaidotonkin, sekä sosiaaliturvan varassa elävä jo usein neljässä vuodessa. Näin ei ilmeisesti ole juuri missään muualla Euroopassa. Entä annetaanko muualla Euroopassa ulkomaalaisille poliittista valtaa kuntatasolla yhtä helposti, kuin Suomessa?

Onko tällainen suomalaisten etujen mukaista? Saadaanko näin päteviä valtuutettuja, kun ulkomaalaiset voivat tulla päättämään Suomen asioista? Tietyt maahanmuuttajaryhmät kaiketi käyttävät valtuutetun asemiaan pääosin suomalaisten tuilla elävien maanmiestensä eturyhmäpolitikointiin.

Ulkomaalaisten nopeaa pääsyä politiikkaan puolustellaan varmasti maahanmuuttajien osallistamisella, joka edistäisi integroitumista. Kuitenkin äänestää voi ja ehdokkaaksi asettua yhtä hyvin islamisti, kuin suomalaisia arvoja kannattava maahanmuuttaja.

Kotikaupungissani Espoossa uutisoitiin maahanmuuttajataustaisten valtuutettujen määrän kolminkertaistuneen edellisvuodesta. No, yhdestä edustajasta kolmeen ei ole hiuksia nostattava harppaus, mutta haluammeko varta vasten kannustaa islamilaisia arvoja edustavia päättämään Suomen asioista? Länsiväylässä uutisoitiin mm., että Rauli Virtanen kiersi puoluekenttää ja kannusti maahanmuuttajia äänestämään yhdessä puolutoverinsa Ekim Özdemirin kanssa, samalla kertoen heille, mistä vaaleissa on kyse.

Silminnäkijähavaintoja on myös, kuinka joissakin tapauksissa maahanmuuttajia ohjattiin suurina ryhminä ennakkoäänestämään ja eräässä tapauksessa annettiin jonossa äänestysnumerotkin käteen. Mitä, jos islamilaisen arvomaailman omaavat todella aktivoituvat äänestämään, kun näiden osuus väestöstä kasvaa ilmeisesti loputtomiin? Tai ehkä ei voida sanoa aivan näin, sillä noin puolet tulijoista maallistuu. Kuitenkin maallistuminen yksilötasolla on toisinaan haurasta siinä, missä kokonaisen muslimimaan demokratiakin, kuten Turkin tapahtumat osoittavat.

Toisaalta onko siinä hyvääkin, jos valtuustot täyttyvät humanitaarisista maahanmuuttajista näiden väestömäärän mukaisessa suhteessa? Tällöin kantaväestö näkee selkeämmin, mihin suuntaan maahanmuuttopolitiikka on Suomea viemässä. Ehkä olisi hyvä, että kuntavaaleissa ihmisillä on mahdollisuus havahtua kehitykseen, mutta kantaväestön valtaa pyrittäisiin suojaamaan eduskunnassa edes hiukan tiukentamalla kansallisuuden myöntämistä vähintään yleiseurooppalaiselle tasolle ja mielellään pieniväestöisenä maana tuota tasoa tiukemmaksi. Eduskunnassa säädetään kuitenkin perustuslain muutoksista ja poliittisten ehdokkuuksien edellytyksistä. Näitä edellytyksiä ei ehkä pystytä enää sitten tiukentamaan, kun väestönvaihdos on edennyt tiettyyn pisteeseen eduskunnassakin.