Median yksipuolisuus on jo suorastaan uskomatonta. Suomalaisen puolueen puheenjohtaja ja europarlamentaarikko joutuu vakavan häirinnän kohteeksi, mutta tapahtuma ei yllä Yleisradiossa ja Helsingin Sanomissa minkäänlaiseksi uutiseksi. Plarasin juuri kummankin tiedotusvälineen nettiuutiset läpi, ja en löytänyt asiasta riviäkään.

Olen todella huolestunut maamme demokratian tilasta.

Alla oleva juttu on lainaus Suomen Uutisista, jonka juttu perustui Jussi Halla-ahon kirjoituksiin Facebookissa.

Ilta meni Turussa. Turku on muuten kiva paikka, mutta väkivaltainen äärivasemmisto ( = Antifa) on valitettavan hyvin edustettuna. Muualla Suomessa voi kulkea rauhassa kadulla, mutta Turussa tapahtuu aina jotakin. Kävelin kaverin kanssa ravintolasta hotellille. Mukaan liimaantui antifantti, joka ilmeisesti hälytti kaverinsa paikalle. Kun jäin yksin hotellin edustalle, viisi tyyppiä, osa naamioituneita, piiritti ja ryhtyi rähjäämään. Pääsin livahtamaan ovesta sisään. Yksi antifantti sai naamaansa avautuvasta automaattiovesta ja kiljui: ”Vittu, fasisti, paiskaaks sä oven mun naamaan?!”

Antifantti tuli hotellin aulaan jatkamaan uhoamista ja kiljumista, kunnes respa soitti poliisit paikalle.

Halla-aho jatkaa asian puimista toisessa kirjoituksessa:

Vaikka nyt mitään sen pahempaa ei tapahtunut – kiitos lähinnä edullisten olosuhteiden ja oman toimintani -, arvelen, joskaan en esitä faktana, että jos naamioituneet vastarintamiehet olisivat seuranneet Li Anderssonia, piirittäneet hänet ja käyttäytyneet uhkaavasti, meillä jo marssittaisiin ja vihellettäisiin peliä poikki.

Hiukan viihteelliseksi koen sen, että naamioituneet, de facto uniformupukuiset ja ilmeisen koordinoidusti toimivat poliittisia vastustajia jahtaavat katupartiot kutsuvat vaaleissa valittua kansanedustajaa (tai, no, ketään) fasistiksi.

Toimintatapa näillä näyttää olevan se, että normaalisti pukeutunut tiedustelija bongaa kohteen, lähtee seuraamaan ja kutsuu puhelimella naamiomiehet paikalle.

Edellisen kerran Turussa Antifa tuli häiriköimään perussuomalaisten eduskuntavaalitilaisuutta, jossa olin puhujana. Sitä edeltävällä kerralla fantitar sylkäisi, tai yritti sylkäistä, minua naamaan kadulla. Kansalaisaktivismi jäi yritykseksi, koska ammus lähti huonosti huulilta, jäi roikkumaan leukaan ja putosi siitä rinnuksille. Siitä olisi saanut hyvän sketsin.

                                                           .........................

Klikkaa allaolevia painikkeita, jotta tämä blogi ja Oikea Media saavat uusia lukijoita. Anna sanan kiertää. Kaikki eivät vielä tunne hyvää julkaisua.