10.7.2017 Ilkassa kerrotaan, kuinka entistä useampi lähiö on Ruotsissa vaikeuksissa. Ruotsin poliisin raportin perusteella maassa on jo 55 aluetta rinnakkaisyhteiskuntineen, joissa ei haluta elää Ruotsin lakia kunnioittaen. Tämä kehitys uhkaa monin tavoin ruotsalaista demokraattista yhteiskuntaa.

Vaihtoehtomediassa on jo pitkään puhuttu Ruotsin no-go-alueista, joilla vakava rikollisuus, uskonnollinen fundamentalismi ja radikalisoituminen ovat arkipäivää. Meillä Suomessa käytetään Ruotsia kuitenkin edelleen virheellisesti esimerkkimaana, kun puhutaan maahanmuuttajien onnistuneesta kotoutumisesta vallitsevaan yhteiskuntaan. Aika erikoista mielestäni.

Ruotsin poliisin kesäkuussa julkaiseman raportin mukaan tilanne on erittäin hankala jo 23 alueella. Expressen-lehden (21.6.2017) mukaan Ruotsin poliisiylijohtaja Dan Eliasson oli lehdistötilaisuudessa suorastaan vaatinut apua huudahtamalla: ”Auttakaa meitä, auttakaa meitä!”.

Näillä alueilla poliisin on vaikeaa tai lähes mahdotonta suoriutua sille annetusta tehtävästä. Poliisit kohtaavat työssään myös fyysistä vastarintaa. Myös muut viranomaiset, kuten sosiaaliviranomaiset, kertovat rikollisten harrastavan painostusta ja tavallisilta yrittäjiltä kerätään suojelurahaa. Poliisi kärsii koulutetun työvoiman joukkopaosta ja poliisia, palolaitosta ja ambulanssihenkilökuntaa kohtaan harrastetaan systemaattista kivitystä ja työn häirintää. Toisinaan yrittäjiä pakotetaan myymään yritystoiminta pilkkahintaan. Ihmisiä uhkaillaan ja autoja sytytetään palamaan.

Viranomaisille vaarallisten alueiden määrä on lisääntynyt lyhyessä ajassa, sillä noin puolitoista vuotta sitten niitä arvioitiin olevan nykyisen 23:n sijaan 15. Ruotsin sisäisen turvallisuuden kriisi on löperön maahanmuuttopolitiikan ja feministihallituksen aikaansaannos, joten eipä ole ihme, että tiukempaa maahanmuuttopolitiikka ajavat ruotsidemokraatit ovat kasvattaneet kannatustaan viime aikoina naapurimaassamme.

Ruotsin, Tanskan, Norjan, Islannin ja Suomen Poliisijärjestöjen Liiton puheenjohtajat julkaisivat jo loppuvuodesta 2016 yhteisen kannanoton, jossa he ilmaisevat huolensa turvallisuuden ja poliisin tulevaisuudesta.

Puheenjohtajien mukaan puhutaan ”poliisikriisistä”, mutta silti poliisin ja hyvinvointiyhteiskunnan rapauttamisesta jatketaan. Heidän mukaansa poliitikkoja on varoitettu, mutta kun poliitikot pakotetaan katsomaan totuutta silmiin, he ovat hämmästyneitä ja siirtävät poliisin tehtäviä yksityisille ja muille ammattiryhmille. Nämä ovat hätiköityjä ratkaisuja, joilla vain kiihdytetään oikeusvaltion alasajoa ja sisäisen turvallisuuden kriisiä. Poliisi joutuu uskoakseni huutamaan apua vielä pitkään.