Blogi: Marko Hamilo, pe 05.07.2019 00:00

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

Milloin päädyin siihen käsitykseen, että seksuaalinen vapaus on tavoiteltava asia?

En muista. Muistan että saatoin nuoruudessani olla valtamedian tai populaarikulttuurin kanssa eri mieltä siitä, mikä on tavoiteltavaa seksuaalista vapautta, mutta silloinkin kritiikin kohteena olevia ilmiöitä saattoi tarkastella seksuaalinen vapaus mittatikkuna. Saatoin pitää inhoamaani seksuaalista rahvaanomaisuutta jonkinlaisena seksuaalisen vapauden vääristymänä, jolloin itse seksivallankumouksen ihanteesta ei tarvinnut luopua.

Olen siis tyypillinen 1968 syntyneen sukupolven edustaja: toisin kuin hulluna vuonna 1968 seksuaalisen vallankumouksen puolesta barrikadeille nousseet radikaalit, meidän ei tarvinnut taistella minkään puolesta. Seksuaalisen vapauden ihanne oli perintökalleus, jonka siunauksellisuutta ei voinut arvioida millään mittatikulla - se oli itsessään se mittatikku, jolla kaikkea seksuaalisuuteen liittyvää mitattiin. Seksuaalivallankumouksen arvot olivat filosofisesti sanottuna aksioomia, joista muut arvot voitiin johtaa, mutta joita itseään ei tarvinnut perustella.

Seksuaalisen vapauden ihanne alkoi ensimmäisen kerran epäilyttää minua 2010-luvulla, kun tutkimus toisensa jälkeen osoitti, että seksiä harrastetaan yhä vähemmän, ja omaan seksielämään ollaan enenevissä määrin tyytymättömiä, vaikka kaikilla seksuaalisen vapautuneisuuden mittareilla on menty eteenpäin.

Kumppanien määrä, seksiasentojen vaihtelevuus, yhden yön suhteet, erilaiset eroottiset kokeilut - kaikki indikaattorit osoittivat, että seksuaalinen vapautuminen oli edennyt. Mutta yhdyntöjen määrä oli laskussa, naiset saivat entistä harvemmin orgasmin kumppaninsa kanssa ja vain lisääntynyt itsetyydytys tuotti lohtua tyytymättömille. Tulokset olivat samansuuntaisia kaikissa länsimaissa, joissa kansallisesti edustavia seksikyselyitä tehtiin.

Seksuaalinen vapaus ei näyttänyt lunastavan lupauksiaan edes sen omilla liberaaleilla, hedonistisilla mittareillaan. Kun tabu oli murtunut, oli helppo kysyä, oliko seksuaalivallankumous siunauksellinen millään muullakaan mittarilla. Konservatiivi on erityisesti huolissaan lapsista, joista yhä useampi joutuu kasvamaan ilman isää

Ensimmäisiä seksuaalisen vallankumouksen moderneja kyseenalaistajia - erotuksena vanhoillisimmista kirkonmiehistä, jotka kyllä kauhistelivat jo alastomuuden yleistymistä medioissa 1960-luvulta alkaen - olivat kirjailija Timo Hännikäinen ja seksuaalisen markkina-arvon teoreetikko Henry Laasanen.

Hännikäisen kustantamo Kiuas julkaisi tänä keväänä F. Roger Devlinin teoksen

Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan Jarno Alanderin suomennoksena. Kirjaa on jo käsitellyt Henry Laasanen Oikean Median blogissaan.

Devlin, Laasanen ja Hännikäinen jakavat saman käsityksen siitä, minkälainen lopputulos utooppisella liberaalilla seksuaaliradikalismilla lopulta oli: vapaa seksi ei suinkaan merkinnyt sitä, että seksiä harrastettaisiin ja siitä nautittaisiin enemmän. Miehet ja naiset ovat eroottisilta mieltymyksiltään erilaisia, ja kun moraali ei ohjaa parinvalintaa, suurin osa naisista haluaa paritella vain kaikkien haluttavimpien miesten kanssa. Loput miehet jäävät ilman, eikä suurin osa naisistakaan saa himoitsemiaan alfauroksia sitoutumaan itseensä ja perheeseen.

Devlin saanee tämän ajan lukijoilta samanlaista palautetta kuin Laasanen ja Hännikäinen ovat itse saaneet, eli naisvihaajan maineen. Devlin näkee feminismin yhtenä tärkeänä tekijänä utooppisen seksuaaliradikalismin taustalla - siitä huolimatta, että hän pitää myös naisia (ja varsinkin lapsia) seksuaalivallankumouksen häviäjinä. Vaikutukset vain eivät näkyneet heti. Devlin kirjoittaa:

Omasta mielestäni merkittävin seksuaalivallankumouksen piirre on viive naisten käyttäytymisen ja miesten sen seurauksena muuttuvien mielipiteiden välillä. Usein miehet rientävät syyttämään omaa sukupuoltaan ongelmista, vaikka miesten epäedullinen asema tekee heidän syyllisyydestään epätodennäköistä. Koska naiset pääosin kontrolloivat parinmuodostusprosessia, on todennäköisempää että he, eivät miehet, ovat pääasiallisessa vastuussa perheinstituution romahduksesta.

Devlin näkee ongelman ratkaisun seksuaalivallankumouksen rappeuttamassa avioliittoinstituutiossa, joka hänen mukaansa asettaa keinotekoisesti rajat naisten valinnoille.

Monogamia tukee keinotekoisesti miesten asemaa vaatimalla, että 1.) jokaisen naisen on valittava eri mies, ja 2.) jokaisen naisen on pysyttävä valinnassaan. Monogamia johtaa siihen, että huomattavan puoleensavetävät miehet pois- tuvat vapailta markkinoilta nopeasti, yleensä kauneimpien naisten puolisoiksi. Seuraavat naiset ajautuvat valitsemaan hieman vähemmän puoleensavetävän miehen jos ylipäätään haluavat puolison. Ja lopulta vähäisimmätkin naiset saavat puolison: jokaiselle tytölle löytyy poika. Avioliitosta luopuminen tukee vain niitä, jotka ovat luonnostaan vahvoja. Se tukee naista miehen kustannuksella ja kauniita vähemmän kauniiden kustannuksella.

Devlin arvelee, että avioliiton ovat luultavasti keksineet miehet.

Osittain siksi että yhteiskuntarauha säilyisi, osittain siksi että heidän vaimojensa lapset olisivat varmuudella myös heidän lapsiaan. Avioliiton edut epäilemättä ilmenivät nopeasti sen käyttöönoton jälkeen. Puolisoista käydyissä yhteenotoissa tuhlattu energia kanavoitiin siitä lähtien jälkeläisten elättämiseen, kasvatukseen ja yhteisön puolustamiseen. Epäilemättä naapuriheimo on miettinyt, miksi naaapurista on yhtäkkiä tullut niin vahva. Syyn selviämisen jälkeen jäljittely oli henkiinjäämisen ehto.

Devlinin mukaan sitä se on edelleen. Ellei länsi palauta avioliittoa kunniaan, se jää avioliittoa edelleen arvostavien kansojen jalkoihin.

Kuulostaa Aito Avioliitto -yhdistyksen vuosikokoukselta tai kristillisdemokraattien puoluepäiviltä. Mutta Devlin ei anna nuorille miehille yksilötasolla konservatiivisia ohjeita. Koko mätä sukupuolijärjestelmä on korjattava:

Niin paljon kun meillä onkin syytä olla huolissamme laskevasta syntyvyydestä, en yksinkertaisesti voi hyvällä omatunnolla kehottaa ketään nuorta miestä menemään naimisiin, tai edes tapailemaan naisia. On täysin turhaa pelata vanhoilla säännöillä sellaisten naisten kanssa, jotka avoimesti halveksivat näitä sääntöjä.

Devlin kuvaa kirjassaan osuvasti myös metoo-liikkeen kaksoisstandardeja ja niiden seurauksia.

Sen laajetessa syytteiltä välttyneiden miesten määrä supistuu yhä pienemmäksi. Lopulta saavutaan pisteeseen, jossa alkujaan myötämieliset miehet tajuavat etteivät he itsekään ole enää turvassa, että heidän syyttömyytensä ei suojele heitä eikä heidän työpaikkojaan. Kuulemani anekdootit antavat ymmärtää, että tämä piste on jo saavutettu monilla työpaikoilla. Miehet kehittävät itsepuolustukseksi käyttäytymismallin, jossa vältetään kaikkea mahollista kanssakäymistä naisten kanssa. Olen kuullut naisten menevät työpaikan taukotilaan, joka on täynnä hyväntuulisesti juttelevia miespuolisia työtovereita, jotka hänet nähdessään välittömästi sulkeutuvat kiviseen hiljaisuuteen. ”Vihamielinen työilmapiiri”, tosiaankin.

Luultavasti lähes kaikki miehet tunnistavat tämän ilmiön. Jos joku feministi työ- tai opiskeluyhteisössä vaikuttaa tiukkapipolta, ei seurauksena ole, että miehet lakkaavat kertomasta härskejä vitsejä. Siitä seuraa vain se, että näitä naisia lähdetään työpaikan pikkujouluissa vähin äänin pakoon omille jatkoille.

Devlinin Seksuaaliutopia vaikuttaa ensilukemalta suorastaan salaliittoteoreettisen pessimistiseltä teokselta. Argumentaatiotyyli on Devlinillä samalla tavalla anteeksipyytelemätön ja provosoiva kuin Laasasella tai Hännikäisellä.

Tällainen tyyli käännyttää tuskin ketään, joka vielä uskoo liberaaliin narratiiviin feminismin ja seksuaalisen vallankumouksen tarpeellisuudesta. Niille, joita liberalismi on alkanut jo arveluttaa, voi Seksuaaliutopia antaa hyvinkin paljon uusia ajatuksia.

 

 

 

Marko Hamilo pe 05.07. 00:00

Marko Hamilo

Tiedetoimittaja ja tietokirjailija, yksi Oikean Median perustajista.

tuoreimmat

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07. 00:00

Puolusta Eurooppaa, äänestä euroskeptikkoa

la 25.05. 16:12

Kuinka muutosta äänestetään - miksi oikeistolaisen kannattaa äänestää perussuomalaisia

su 14.04. 09:35

blogit

Vieraskynä

Kansallismielisten liittouma ry/188 -kukkavirta - terrori-iskun uhrien muistokulkue Turussa

ma 08.07.2019 22:05

Juha Ahvio

Pride-sateenkaarilippu julistaa vallankumousta ja kapinaa

la 29.06.2019 00:01

Professorin Ajatuksia

Altruismi ja pelko leimaamisesta luovat hyvän yhteiskunnan

ke 17.07.2019 23:07

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Älä koskaan luovu käteisen rahan käyttämisestä

la 06.07.2019 10:43

Petteri Hiienkoski

Käsitys ihmisoikeuksista hämärtynyt

la 29.06.2019 22:22

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

EU:n huippuvirat

ke 03.07.2019 14:39

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Metrot - Suomen kehitysmaalaistumisen näyteikkunat

su 14.07.2019 14:34

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Pitäisikö puoluejohtajien tenteissä olla sarjat?

ti 16.07.2019 23:09

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailma valitsee lopulta edistyksen vihreän dystopian sijaan

to 04.07.2019 15:38

Heikki Porkka

Ohjaaja Aku Louhimies vastaan päätoimittaja Jouko Jokinen (yle)

pe 05.07.2019 13:39

Tapio Puolimatka

Nuorison parissa leviävä vaarallinen muoti-ilmiö

ti 09.07.2019 22:18

Olli Pusa

Ilaskivi vastaan Rinne

ke 03.07.2019 11:12

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Punavihreys on politiikan muotiväri, josta myös persut hyötyvät

su 14.07.2019 08:50

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Kultakausi

ke 17.07.2019 23:07

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus, osa 2

to 27.06.2019 22:39