Perussuomalaisten puoluekokouksen lähestyessä kiihtyy jälleen keskustelu kansallismielisyydestä. Muut puolueet, media ja ihmiset, ketkä eivät ole perussuomalaisten jäseniä, ovat kiihkeästi tuomassa mielipidettään ilmi jo kuukausia ennen itse kokousta. Jo nyt nämä tahot ovat valmiita kertomaan, että mikäli Perussuomalaiset valitsevat uudeksi puheenjohtajakseen Jussi Halla-ahon, olemme rasisteja ja fasisteja. Mitä tietysti muutenkin olemme.

Jan Vapaavuori kommentoi jo twiitissään, että liberaalia demokratiaa on puolustettava, minkä vuoksi Kokoomus ei voisi olla Halla-ahon Perussuomalaisten kanssa samassa hallituksessa. Vapaavuoren arvostelu oli kuitenkin kevyttä verrattuna kirkkohallituksen kansliapäällikön Jukka Keskitalon blogitekstiin. Keskitalo väittää, että nationalistit eli kansallismieliset ajattelevat ”pahan maailman” sulkemisen rajojen ulkopuolelle olevan vastaus ongelmiin, josta esimerkiksi turvapaikanhakijat kärsivät. Asiahan ei lainkaan ole näin.

Nationalistisesta näkökulmasta priorisoidaan ongelmien hoitaminen siten, että isänmaan ongelmat hoidetaan kuntoon ennen muiden maiden asioita. Kansallismielinen näkee maailman niin, että on valtioita, ja valtiot osaavat parhaiten hoitaa omat asiansa. Kun tulee globaaleja kriisejä, voidaan asioita hoitaa yhdessä noudattaen yhteisiä sopimuksia. Turvapaikanhakijakriisin iskiessä Eurooppaan, johdettiin unionia kuin huonossa sketsissä. Ne maat, jotka olivat jo aiemmin hoitaneet maahanmuuttoaan vastuuttomasti, siirsivät turvapaikanhakijoita seuraavaan maahan väistellen vastuutaan aiemmasta politiikastaan. Ruotsi meni siinä niin pitkälle, että maksoi junalippuja turvapaikanhakijoille Suomeen. Mitä se on, jos ei oman maan edun ajamista, mistä Suomea jatkuvasti syytetään. Tehdään huonoja päätöksiä ja huonoa politiikkaa ja kun sitten yllätetään niin sanotusti housut kintussa, ei kanneta vastuuta lainkaan, vaan sysätään ongelma viereiseen maahan. Jos Euroopan valtiot olisivat noudattaneet aiemmin solmittuja sopimuksia, olisi kriisi ollut paremmin hallinnassa.

Keskitalo haluaa erottaa isänmaallisuuden ja nationalismin toisistaan: ” Suomalaiset ovat keskimäärin hyvin isänmaallista väkeä. Oman kotimaan luontoa, historiaa, kulttuuria ja arvoja pidetään kunniassa, suorastaan rakastetaan. Niin teen minäkin. Sanottakoon selvästi, että tällaisella isänmaallisuudella ei ole mitään tekemistä nationalistisen ideologian kanssa.”

En ymmärrä alkuunkaan, miksi hän haluaa erotella isänmaallisuuden ja kansallismielisyyden kauas toisistaan. Kansallismielisyydessä on kyse juurikin samoista arvoista, mitä hän sanoo kannattavansa; kotimaan luonnon, historian, kulttuurin ja arvojen kunnioittamisesta ja rakastamisesta. Nationalistit haluavat vaalia ja säilyttää globalisoituvassa maailmassa nämä asiat. Onko pelko polttouuneista ja hihanauhoista todellinen uhka vaiko vain tapa leimata eri mieltä olevia poliittisia vaikuttajia ja puolueita? Suvaitsevaisto kun tunnetusti kannattaa mielipidevapautta –toki vain siihen asti, kun mielipiteet sopivat heidän agendaansa.

Minulta viimeksi eilen kysyttiin, että miksi olen kansallismielinen. Kerroin, että siinä missä haluan säilyttää Suomen kulttuuriperinnön ja identiteetin, itsenäisyyden erityisesti, haluan että se säilyy myös muilla. Olen aina ihmetellyt, miksi puhutaan monikulttuurillisuudesta, kun se näyttää päinvastoin ohjaavan kansoja yhdeksi sulaksi massaksi. Monikulttuuri on siis oikeastaan monokulttuuria, mikä ei hyväksy erilaisuutta, vaan pyrkii siihen, että kulttuurien erityispiirteet tuhotaan ja jäljelle jää vain äänekkään enemmistön oikeaksi valitsema kulttuuri ja aatteet.