Greenpeacen perustaja: Ilmastonmuutos perustuu valheellisiin narratiiveihin

Ilmastohätätila on täyttä valhetta

Ulkomaat ke 14.09.2022 18:00

Patrick Moore, yksi Greenpeacen perustajista, paljastaa The Epoch Timesin saamassa sähköpostissa syyt hänen lähtemiseensä Greenpeacesta, jotka olivat hyvin selvät: 

"Poliittinen vasemmisto 'kaappasi' Greenpeacen, kun he tajusivat, että ympäristöliikkeessä oli rahaa ja valtaa. [Vasemmistolaiset] poliittiset aktivistit Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa muuttivat Greenpeacen tieteeseen perustuvasta järjestöstä poliittiseksi varainkeruuorganisaatioksi", Moore aloittaa.

Moore jätti Greenpeacen vuonna 1986, 15 vuotta sen jälkeen, kun hän oli ollut mukana perustamassa järjestöä.

"Ympäristöliike on muuttunut enemmän poliittiseksi liikkeeksi ympäristöliikkeen sijaan. Siellä keskitytään ensisijaisesti narratiivien luomiseen, joiden tarkoituksena on kylvää pelkoa ja syyllisyyttä yleisöön, jotta kansa antaa heille rahaa."

Patrick Moore kertoo heidän toimivan pääasiassa suljettujen ovien takana muiden poliittisten toimijoiden kanssa YK:ssa, Maailman talousfoorumissa ynnä muissa, jotka ovat kaikki pääasiassa poliittisia.

Moore painottaa, että hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) ei ole "tiedeorganisaatio". 

"Se on poliittinen järjestö, joka koostuu Maailman ilmatieteen järjestöstä (World Meteorological Organization, WMO) ja Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelmasta (United Nations Environment Program, UNEP).

IPCC palkkaa tutkijoita välittämään 'tietoa', joka tukee 'ilmastohätätilan'     narratiivia.

Heidän kampanjansa fossiilisia polttoaineita, ydinvoimaa, hiilidioksidia, muovia jne. vastaan ovat harhaanjohtavia ja suunniteltu saamaan ihmiset uskomaan, että maailma tuhoutuu, ellemme lamauta sivilisaatiotamme. Heillä on tällä hetkellä kielteinen vaikutus sekä ympäristön että ihmiskunnan tulevaisuuteen."

Moore kirjoittaa sähköpostissaan Epoch Timesille, että vasemmisto on nykyisin hyväksynyt monia toimintatapoja, jotka olisivat hyvin tuhoisia sivilisaatiolle, koska ne eivät ole teknisesti toteutettavissa. 

"Katsokaa vain Eurooppaa ja Iso-Britanniaa uhkaavaa energiakriisiä, jota Putin käyttää viisaasti hyväkseen. Se on näiden omaa syytä kieltäytyessään kehittämästä omia maakaasuvarojaan, vastustaessaan ydinenergiaa ja muodostaessaan mahdottoman kannan fossiilisiin polttoaineisiin yleensä", Patrick Moore peräänkuuluttaa.

"Vihreys" ympäristölle ja "rauha" ihmisille olivat hänen mukaansa järjestön perusperiaatteita, mutta rauha suurelta osin unohdettiin, ja vihreydestä tuli ainoa agenda.

Monet niin sanotut "ympäristöjohtajat" sen sijaan alkoivat väittää niin, että "ihmiset ovat maan ja luonnon vihollisia". 

"En voinut hyväksyä sitä, että ihmiset ovat ainoa paha laji. Tämä muistuttaa liikaa 'perisyntiä', että ihmiset ovat syntyessään pahoja, mutta kaikki muut lajit ovat hyviä, jopa torakat, hyttyset ja taudit", hän taivastelee.

Moore luonnehtii  "uutta hallitsevaa ajattelutapaa" sellaiseksi, jossa maailman uskotellaan olevan parempi paikka, mikäli ihmisiä olisi vähemmän, ja hän on pannut merkille, että kuitenkaan ne ihmiset, jotka näin lausuvat, eivät vapaaehtoisesti ole itse valmiita ensimmäisenä uhrautumaan. 

"He käyttäytyvät ikään kuin he olisivat toisia parempia. Tällainen 'ylpeys' ja 'omahyväisyys' on kuolemansynneistä pahin", Moore ajattelee.

Merkittävänä tutkijana, ekologina ja pitkäaikaisena johtajana kansainvälisellä ympäristöalalla Patrick Moorea pidetään laajalti yhtenä maailman pätevimmistä ympäristöasiantuntijoista. Hän on myös Greenpeacen, maailman suurimman ympäristöaktivistijärjestön, perustaja.

Moore suoritti tohtorin tutkinnon ekologiasta Brittiläisen Kolumbian yliopistossa vuonna 1974 ja sai tieteen kunniatohtorin arvon Pohjois-Carolinan osavaltionyliopistosta vuonna 2005.

Hän oli mukana perustamassa Greenpeacea vuonna 1971 ja toimi Greenpeace Kanadan presidenttinä yhdeksän vuoden ajan. Vuosina 1979–1986 Moore palveli Greenpeace Internationalin johtajana, liikkeellepanevana voimana muotoillen ryhmän politiikkaa ja suuntaviivoja. Hänen 15-vuotisen toimikautensa aikana Greenpeacesta tuli maailman suurin ympäristöaktivistijärjestö.

Vuonna 1991 Moore perusti Greenspiritin, joka keskittyy ympäristöpolitiikkaan, energiaan, ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen, geneettisesti muunneltuihin elintarvikkeisiin, metsiin, kalastukseen, ruokaan ja luonnonvaroihin.

Vuosina 2006–2012 Moore toimi yhdysvaltalaisen ympäristönsuojeluryhmän, Clean and Safe Energy Coalitionin yhteispuheenjohtajana.

Vuonna 2014 hänet nimitettiin Ecology, Energy, and Prosperity of Frontier Centre for Public Policy -keskuksen puheenjohtajaksi, joka on puolueeton kanadalainen julkisen politiikan ajatushautomo.

Vuosina 2019 ja 2020 Moore toimi yhdysvaltalaisen voittoa tavoittelemattoman ympäristönsuojeluryhmä CO2 Coalitionin puheenjohtajana, jonka tarkoituksena on kiistää ilmastonmuutokseen liittyviä valheellisia väitteitä hiilidioksidista.

Päättäessään lähteä Greenpeacesta, Moore oli yksi Greenpeace Internationalin kuudesta johtajasta. 

Kysyttäessä, kuinka Greenpeace käyttää massiivisia lahjoituksiaan, Moore sanoo, että niitä käytettiin kustantamaan "erittäin suurta henkilökuntaa", laajamittaista mainontaa ja varainkeruuohjelmia. Ja lähes kaikki organisaation varainhankinnan mainokset perustuvat valheellisiin narratiiveihin, jotka hän oli perusteellisesti osoittanut vääriksi kirjoissaan, yhtenä esimerkkinä jääkarhut.

Oikea Media uutisoi tammikuussa 2018, miten aktivistit käyttävät mitä tahansa metkuja edistääkseen agendaansa ja kasvattaakseen lahjoituksia. Kysymys on vasemmistolaisesta ideologiasta, lähes uskonnollisesta hysteriasta, joka ei koskaan ole tiedettä.

Patrick Moore nostaa esille kansainvälisen sopimuksen jääkarhuista, josta "ei koskaan hiiskuta sanaakaan medioissa ja Greenpeacessa".

Kyse on sopimuksesta jääkarhujen rajoittamattoman metsästyksen kieltämiseksi, jonka kaikki maat, joissa suurin osa jääkarhujen elinympäristöstä sijaitsee, allekirjoittivat vuonna 1973. 

Siitä eivät myöskään puhu poliitikot, jotka väittävät, että jääkarhu kuolee sukupuuttoon arktisen alueen jäiden sulamisen vuoksi, Patrick Moore huomauttaa. 

"Itse asiassa jääkarhukanta on kasvanut 6 000:sta 8 000:een vuonna 1973 tämänpäiväiseen 30 000 - 50 000. Tätä ei aseteta kyseenalaiseksi", Moore alleviivaa. 

"Tosiasiassa viime talvena arktisella alueella nähtiin jään laajeneminen edellisistä vuosista, ja Etelämantereella oli kylmempää viimeisen talven aikana kuin kuluneen 50 vuoden aikana", Moore jatkaa.

Moore tietää, että pelottelemisessa ilmastonmuutoksen tuomalla tuholla, maailmanlopun teorialla,  on kyse enimmäkseen "poliittisesta vallasta ja hallinnasta".

Hän rauhoittelee, että ympäristön tilanne ei ole ollenkaan niin negatiivinen kuin ihmisille kerrotaan.

"Mielestäni ihmiset ovat aina olleet alttiita niille, jotka ennustavat tuhoa valheellisilla tarinoilla.

Ennusteita siitä, että maailma on menossa kohti loppuaan, on tehty tuhansia vuosia. Tämä ei ole toteutunut kertaakaan. Miksi meidän pitäisi uskoa se nyt?" hän tyynnyttelee.

Patrick Moore korostaa ennemminkin niitä päätöksiä, joita tällä hetkellä rikkaimmissa maissa tehdään ja joista lastenlapsemme joutuvat maksamaan.

Moore on huolissaan siitä, mitä tämän päivän nuorelle sukupolvelle opetetaan: että ihmiset eivät olisi arvokkaita ja ovat tuhoamassa tämän maan. Tämä aivopesu on saanut heidät tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää itseään kohtaan, mikä on väärä tapa elää elämää.

Patrick Moore kiinnittää Epoch Timesille kirjoittamassaan sähköpostissa huomiota myös "hiilineutraaliuteen".

Hän sanoo, että "hiilineutraalius" on poliittinen käsite, ei tieteellinen.

"On yksinkertaisesti väärin kutsua hiilidioksidia 'hiileksi'. Hiili on alkuaine, josta timantit, grafiitti ja hiilimusta (noki) koostuvat. [Ja] hiilidioksidi (CO2) on molekyyli, joka sisältää hiiltä ja happea, ja on näkymätön kaasu, joka on ensisijainen ravinto koko elämälle. 

Samoin on väärin viitata natriumkloridiin (ruokasuola) 'kloorina', vaikka NaCl sisältää klooria", Moore luettelee ja lisää, että kun alkuaineet (atomit) yhdistyvät toisiinsa muodostaen yhdisteitä (molekyylejä), niillä on aina hyvin erilaiset ominaisuudet kuin alkuaineilla, joista ne on valmistettu.

Patrick Moore tuo esiin myös toisen "poliittisen termin", joka on "Net-Zero" - se on "aktivistien keksimä", hän muistuttaa.

Esimerkkeinä ylimmistä johtajista, jotka kampanjoivat ja ohjailevat "tätä ristiretkeä", Moore käyttää Al Gorea, Leonardo DiCapriota ja Greta Thunbergia, "joista kukaan ei ole tiedemies".

Mooren mukaan Venäjä, Kiina ja Intia muodostavat 40 prosenttia ihmisväestöstä, eivätkä he ole samaa mieltä tästä fossiilisten polttoaineiden vastaisesta agendasta.

"Kun siihen lisätään Brasilia, Indonesia ja useimmat Afrikan maat, suurin osa väestöstä ei ole ilmastofanaatikkoja", Moore huomauttaa.

Ironisena hän pitää myös sitä, että monet maat, joissa on kylmin ilmasto, kuten Kanada, Ruotsi, Saksa ja Iso-Britannia, ovat eniten huolissaan lämpenemisestä. 

"Esimerkiksi Kanadan vuotuinen keskilämpötila on -5,35 C astetta", hän havainnoi.

Moore toteaa myös, että moottoreista peräisin olevat höyryt eli kaasut (savut) eivät ole hiilidioksidia:

"Ne ovat muita aineita, koska CO2 on näkymätön ja hajuton. Pöly (tuhka)ei myöskään ole hiilidioksidia; se on nokea ja sitä voidaan hallita nykytekniikalla. Ja nykyään rakennetut hiilivoimalat ovat paljon puhtaampia kuin 20 vuotta sitten rakennetut."

Hän kommentoi niin ikään tuuli- ja aurinkovoimaa, joita hän nimittää "talouden siivelläelijöiksi":

"Ne tekevät maasta köyhemmän kuin jos käytettäisiin muita luotettavampia ja edullisempia teknologioita", Patrick Moore perustelee.

Moore näkee aurinko- ja tuulivoiman "sekä erittäin kalliina että hyvin epäluotettavina". 

"Se on melkein mielisairasta, että niin monet ihmiset on aivopesty ajattelemaan, että kokonaisia maita voidaan tukea näillä teknologioilla", Moore pohtii.

Greenpeacen perustaja Patrick Moore ottaa kantaa myös hiilidioksidin demonisointiin.

Mooren mukaan hyvin harvoja ihmisiä lukuun ottamatta, suurin osa uskoo maapallon lämpenemiseen. 

Muistiinmerkinnät osoittavat Patrick Mooren mukaan selvästi, että maapallo on lämmennyt noin vuodesta 1700 lähtien, eli 150 vuotta ennen kuin käytimme fossiilisia polttoaineita. 

"1700 oli pieni jääkausi kylmimmillään, joka aiheutti satovahinkoja ja nälänhätää. 

Sitä ennen noin vuonna 1000 jKr. oli keskiajan lämmin kausi, jolloin viikingit viljelivät Grönlantia. [Ja] ennen sitä noin vuonna 500 jKr. oli pimeä keskiaika ja ennen sitä Rooman lämmin kausi, jolloin oli lämpimämpää kuin nyt, ja merenpinta oli 1–2 metriä korkeammalla kuin nykyään", Moore kiteyttää.

"Jopa noin vuoteen 1950 asti käytetty fossiilisten polttoaineiden määrä ja hiilidioksidipäästöt olivat hyvin pieniä nykyiseen verrattuna. 

Emme tiedä syytä näihin ajoittain tapahtuviin lämpötilan vaihteluihin, mutta se ei missään tapauksessa ollut hiilidioksidi", Moore summaa.

Moore selventää, että "vähemmistöön jäänyt mielipide" ei koske maapallon lämpötilan historiaa, vaan kiistan keskiössä on lämpötilan ja hiilidioksidin välinen suhde.

Ja tämä "enemmistö" taas on pääasiassa poliitikkojen ja byrokraattien maksamia tutkijoita, otsikoita tekeviä medioita tai aktivisteja, jotka takovat tällä rahaa. 

"[Kaikki muut ovat] yleisöä, jotka uskovat tähän tarinaan", Patrick Moore kuittaa.

Moore on toimittanut Epoch Timesille lämpötiakaavion 350 vuoden ajalta (vuosilta 1659-2009) Keski-Englannista (lämpötila ja hiilidioksidipäästöt). 

"Jos hiilidioksidi oli lämpenemisen pääasiallinen syy, lämpötilan pitäisi nousta hiilidioksidikäyrän mukana, mutta näin ei ole", hän selittää.

Moore kuvaa hiilidioksidin demonisointia "täysin naurettavaksi". Hän muistuttaa, että hiilidioksidi on kaiken elämän perusta maan päällä ja sen pitoisuus ilmakehässä on nykyään, jopa kasvun myötä, pienempi kuin se on ollut suurimman osan elämän olemassaolosta.

Vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että lisääntyneet hiilidioksidipitoisuudet (CO2) ovat auttaneet kasvattamaan vihreää lehvästöä maailman kuivilla alueilla viimeisten 30 vuoden aikana.

Toisin sanoen hiilidioksidin nousulla on yhteys lisääntyneen kasvillisuuden kanssa.

Australian valtion virasto (Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation, CSIRO) suoritti tutkimuksen yhteistyössä Australian kansallisen yliopiston (Australian National University, ANU) kanssa. Tiedot perustuivat satelliittihavaintoihin vuosilta 1982–2010 Australian, Pohjois-Amerikan, Lähi-idän ja Afrikan kuivien alueilla.

Tutkimuksesta kävi ilmi 11 prosentin kasvu lehtien peitossa (kasvillisuudessa) tutkitulla alueella niin sanotun "CO2-lannoituksen" ansiosta.

Tutkimuksessa todettiin, että lannoitusvaikutus tapahtuu, kun kohonneet CO2-tasot mahdollistavat lehden kehittymisen fotosynteesin (yhteyttämisen) aikana.

"Jos kohonnut CO2 aiheuttaa yksittäisten lehtien vedenkäytön vähenemisen, kuivissa ympäristöissä olevat kasvit reagoivat lisäämällä lehtien kokonaismäärää. Nämä muutokset lehtien peittävyydessä voidaan havaita satelliitin avulla, erityisesti aavikoilla ja savannilla, joissa lehtiverho ei ole yhtä kattava kuin kosteissa paikoissa", CSIRO:n tutkija Randall Donohue sanoo.

Suuremmasta määrästä hiilidioksidia on siis hyötyä ympäristölle ja ihmisille.

Mooren mukaan lähes kaikki kaupalliset kasvihuoneviljelijät ympäri maailmaa ostavat hiilidioksidia ruiskuttaakseen sitä kasvihuoneisiinsa saavuttaakseen jopa 60 prosenttia korkeamman sadon.

Hän kertoo olleensa vaikuttunut lentäessään Etelä-Korean yli ja nähdessään, kuinka monta kasvihuonetta laaksoissa on. Kuten Brittiläisessä Kolumbiassa, Koreassa on paljon vuoria eikä niinkään tasaista hedelmällistä viljelysmaata, hän sanoo.

Hän on varma, että kasvihuoneviljelijät laittavat kasvihuoneisiinsa enemmän hiilidioksidia, jopa kaksinkertaisesti ja kolminkertaisesti sen, mitä se on ilmakehässä. 

"Tämä johtuu siitä, että lähes kaikki ulkona luonnollisessa ympäristössä kasvavat kasvit kaipaavat kipeästi hiilidioksidia, ja se estää niitä kasvamasta nopeammin", Moore selostaa.

Hän kehottaa lukemaan luvun nimeltä "Pelon ja syyllisyyden ilmapiiri" (Climate of Fear and Guilt)  kirjastaan "Valheelliset näkymättömät katastrofit ja tuhon uhkat" [Fake Invisible Disasterss and Threats of Doom] , "jos haluaa saada täyden ymmärryksen näistä tosiasioista".

Kolme tärkeintä elämää ylläpitävää alkuainetta ovat happi, hiili ja typpi. Kaikki nämä ovat nyt massiivisen hyökkäyksen kohteena ympäri maailmaa.

Hiilidioksidi on julistettu saasteeksi, vaikka ilman sitä kasvit ei voi kasvaa, eivätkä voi täydentää hengittämiseen tarvittavaa happea.

Typpi on ilmakehän runsain kaasu, mutta sekin on tuomittu epäpuhtaudeksi. Ilman typpeä maatalous pysähtyy täysin, mikä saattaa aiheuttaa suuren mittakaavan nälänhätiä. Silti ilmastonmuutosta palvovat fanaatikot yrittävät nyt riistää typpilannoitteet maa- ja karjatiloilta ympäri maailmaa.

Brighteon.com- ja NaturalNews.com -sivustojen perustajan Mike Adamsin uusi 17 minuuttia kestävä minidokumentti hahmottaa asiat ja paljastaa, kuinka globalistit yrittävät kieltää kaikelle elämälle keskeiset alkuaineet, kuten hiilen, hapen ja typen, ja miten he käyttävät tätä taistelua alkuaineita vastaan tappaakseen ihmiskunnan nälkään vähentäen samalla maailman väestöä.



 

Tytti Salenius ke 14.09. 18:00

Pääuutiset

blogit

Heikki Porkka

Äärioikeistolainen, laitaoikeistolainen

Klo 16:53.

Henna Kajava

Pakkoruotsi vahvistuu ja karkottaa erityisosaajia

la 24.09. 13:42

Juha Ahvio

Ruotsin vaalit uranaukaisijana

pe 16.09. 19:52

Olli Pusa

Ruotsin hallitusneuvottelut

to 15.09. 11:34

Tapio Puolimatka

Abortin laillistaminen murentaa ihmisoikeusjärjestelmän

ti 13.09. 13:49

videot