Me tunnemme valtavirtafeminismin, kuten myös intersektionaalisen feminismin. Niiden haastajaksi on noussut uusi feminismin muoto: pahkasikafeminismi.

Pahkasikafeminismin tienraivaajana toimii YLE, joka toitottaa usean artikkelin voimin, että suomalaisen naisurheilijan euro on kolme senttiä.

Saija Tarkki kertoo jääkiekkoperheensä epätasa-arvosta seuraavasti:

Onhan tämä ihan pöljää, että minä menen ihan samalla tavalla hallille ja teen siellä ne samat jutut kuin jääkiekkoileva aviomieheni. Sitten menen pelaamaan olympialaisiin, ja nyt mitenkään vähättelemättä, Tuomas pelaa vain liigaa, niin hän saa siitä rahaa ja itse ei saa käytännössä mitään.

Voin samaistua Saijan tuskaan. Minäkin käyn kuntosalilla, pingisharjoituksissa ja kisoissa, mutta en saa siitä rahaa. Sama epätasa-arvoisen tulon periaate pätee myös viihteeseen. Esimerkiksi jotkut laulajat saavat rutosti rahaa, mutta toiset eivät saa mitään, vaikka harjoittelisivat yhtä paljon.

URHEILIJAN TULONMUODOSTUS

Mistä urheilija voi saada rahaa ja miten?

1. Urheilija on Suomen tai maailman huippu.
2. Urheilija harrastaa lajia, jolla on paljon innokkaita katselijoita.
3. Urheilija on riittävän seksikäs kelvatakseen mainoksiin.
4. Urheilija saa rahaa veronmaksajilta.

1. Naisurheilijoiden akilleen kantapää on siinä, että he eivät ole maailman huippuja missään lajissa. Suomalaiset naisjääkiekkoilijat eivät ole maailman 10 000 parhaan jääkiekkoilijan joukossa. Saija Tarkin aviomies on paljon parempi pelaaja kuin Saija itse.

Jos vain maailman huipuille maksettaisiin urheilusta, juuri kukaan nainen ei saisi pennin hyrrää. Minä olen Kortepohjan paras pingispelaaja, mutta en saa siitä rahaa, koska en ole maailman huippu.

2. Naisjääkiekolla on vähän katselijoita, koska naiset ovat huonoja pelaajia. Jopa poikien C-juniorit pyyhkivät pöytää Suomen parhailla naiskiekkoilijoilla. Kukaan ei jaksa katsoa huonotasoista jääkiekkoa, ei ainakaan maksusta.

Edes feministit eivät halua tukea naisurheilijoita ryhtymällä maksaviksi katsojiksi. Feministeillä suu käy, mutta lompakko ei käy.

Kun ei ole katsojia, ei ole lipputuloja, mainostajia tai tv-sopimuksia.

3. Rahakkaimmat naisurheilijat ovat seksikkäimpiä vähäpukeisissa lajeissa, kuten taitoluistelussa, uinnissa tai yleisurheilussa. Nainen jääkiekkotamineet päällä ei ole seksikäs.

4. Uutinen Norjasta kertoo, että naisjalkapalloilijoille aletaan maksaa yhtä suuria palkkioita kuin miehille maaotteluista. Jos feminismiä mouhotetaan riittävän voimakkaasti myös Suomessa, voi olla, että veronmaksajat joutuvat maksamaan enemmän naisille, vaikka naiset eivät olekaan maailman huippuja tai vaikka naisilla ei ole juurikaan katsojia tai mainostajia.

MITEN FEMINISTIT  VOISIVAT LISÄTÄ NAISURHEILIJOIDEN TIENESTEJÄ

Tehokkain tapa lisätä naisurheilijoiden tienestejä on mediassa mouhottaminen naisurheilijan eurosta. Jos feministit jaksavat rääkyä riittävästi, paine naisurheilijoiden valtionavustusten korottamiseen kasvaa.

Feministit ja naiset voisivat tietenkin mennä katsomaan naisjääkiekkoa. Ongelma piilee siinä, että naiset ja varsinkin feministit vihaavat jääkiekkoa. Urheilun ja varsinkin jääkiekon katsominen on heistä umpitylsää.

Naisurheilijoiden on saatava sama palkka eri työstä. Feministit eivät kuitenkaan halua kerätä rahaa markkinatalouden ehdoilla - he haluavat veronmaksajien rahat kommunististen periaatteiden ehdoilla.