Sosiaalisessa mediassa on viime päivät käyty vilkasta keskustelua seksuaalisesta häirinnästä. Me too -kampanjan aloitti Alyssa Milano pyytämällä seksuaalista häirintää kokeneet twiittaamaan Me too ja näin lähti kivi vierimään. Ja hyvä, että lähti.

Alkuvuodesta, kun muutin Helsinkiin, liikuin usein iltaisin Turkuun Kampin bussiasemalta. Kauppakeskuksen ulkopuolella ei ollut kerta tai kaksi, kun miesporukat huutelivat kaikenlaista.
Huutelun lisäksi kuvattiin kännykällä.

Kadulla matkalla kotiin humalainen mieskaksikko huutelee ja yrittää lähestyä.

Eräänä iltana olin ystäväni kanssa rautatieaseman läheisyydessä lasillisella. Kun poistuimme eri suuntiin, matkalla Sanomatalon ohi kaksi miestä yrittävät tulla juttusille. Kävelevät perässäni pitkään ja huutelevat.

Kun avaan Facebook Messengerissä viestipyynnöt, niitä on useita. Viesteissä on kaikennäköistä ehdottelua. Facebookissa kaveripyyntöjä samaisten ihmisten lisäksi roikkuu kymmeniä.

Pari vuotta sitten, eräässä turkulaisessa yökerhossa mies solvasi minua kovin sanoin. Sanaharakka päättyi siihen, että hän löi naispuolista ystävääni nyrkillä naamaan.

Nämä tapahtumat on arkipäivää monille. Jokaisessa mainitsemassani tapauksessa huutelijoita yhdistää muutama asia; kyllä, he kaikki olivat miehiä. Mutta kyllä; he kaikki olivat myös ulkomaalaisia.

Seksuaalinen häirintä on todellinen ongelma. Sitä tapahtuu naisille ja miehille, ja sitä tekevät myös molemmat sukupuolet. Kuitenkin kaduilla tapahtuva, jokapäiväinen iholle tuleva ahdistelu on yleistynyt. Ja se on yleistynyt turvapaikanhakijoiden mukana.

Seksuaalirikosten tuomioihin on saatava järki - uhrin tai tekijän sukupuoleen tai kansallisuuteen katsomatta.

Ulkomaalaisten tekijöiden kohdalla voimme kuitenkin ennaltaehkäistä rikosten syntyä. Me voimme samantien hylätä hakemukset rikokseen syyllistyneiden osalta - tai mikä vielä parempaa, voimme ennaltaehkäistä rikosten syntyä rajoittamalla maahan vaeltavien turvapaikanhakijoiden määrää sekä sijoittaa valvottuihin olosuhteisiin päätöstä odottavat ja hylätyn päätöksen saaneet.

Vastaväitteet apua tarvitsevista ja vähättelyn siitä, että huutelu on pientä verrattuna sota-alueen ongelmiin olen kuullut jo monta kertaa. Jos huutelu on niin pientä, miksi sitten vihapuheesta, jota on nykyään myös normaali keskustelu maahanmuuttopolitiikasta, nostetaan jatkuvasti syytteitä ja tehdään rikosilmoituksia? Miksei se ole rasistinen ja seksuaalinen rikos, että minä, tuttavani sekä monet muut naiset olemme olleet jokaisessa edellä mainitussa ja lukuisissa muissa tapahtumissa valkoisia huoria?