Kun aikanaan liityin Perussuomalaisiin, ei puolueen valinta ollut minulle helppoa. Ennakkoluulot Perussuomalaisia kohtaan olivat kovat. Kuitenkin aika pian huomasin, että ehkä suurimmat poliittiset idolini olivat juurikin tässä puolueessa. Kaikki eivät sitä heti olleet, vaan kehittyivät siksi ajan myötä, mutta yksi oli ylitse muiden.

Rakastuin Perussuomalaisten puolueeseen. Jos jonkin asian pistin välittömästi merkille, oli ne ne syyt, miksi nämä kaikki kymmenet ja sadat ihmiset keitä tapasin, ovat mukana puolueen toiminnassa. Joku oli enemmän EU-kriittinen, toinen maahanmuuttokriittinen ja kolmatta kiinnosti eniten pienen ihmisen asia – jotakuta kaikki kolme aihetta. Kyse ei kuitenkaan ole niinkään poliittisista kysymyksistä, vaikka niillä tärkeä rooli onkin. Kyse on aatteen palosta, joka pakottaa meidät toimimaan yhteiskunnan hyväksi.

Me emme ole kuten muut puolueet. Me olemme kansanliike, joka toimii aidosta halusta vaikuttaa yhteiskuntaan ja ajaa isänmaan etua. Siksi minä olin eilen, olen tänään ja olen huomenna perussuomalainen.

Hallitustaival ja ministerinsalkut painoivat liikaa. Meidät perussuomalaiset petettiin niin meidän omien aateveljien ja –sisarien, kuin meidän poliittisten esikuvienkin toimesta. Sekä meidät että äänestäjät petettiin.

Sampo Terho, olit poliittinen esikuvani. Olit yksi niistä politikoista, joka innoitti minut mukaan politiikkaan. Minä kunnioitin sinua, minä ihannoin sinua. Petit minut, petit puolueesi, ystäväsi, petit äänestäjäsi. Ja niin tekivät 19 muutakin entistä perussuomalaista kansanedustajaa.

Siitä ei ole pitkä aika, kun Sampo Terho tylytti demarit yrmeiksi. Hän sanoi: ”Puhutaan nyt totta. Te syytätte hallitusta siitä, mitä te häpeätte itsessänne ja omissa teoissanne. Te kyynisesti luotatte siihen, ettei yksikään media tuo näitä teidän yllättäviä linjamuutoksianne Suomen suunnasta ilmi, ja että äänestäjät sitten unohtaisivat teidän sanojenne ja tekojenne irvokkaan ristiriidan.”

Hän myös jatkoi: ”Mutta, mutta kun verrataan teidän nykyisiä puheitanne ja aiempia tekojanne, lupauksianne ja tosiasioita, niin ei jäljelle jää mitään. Ei mitään, paitsi pohjaton, mittaamaton, tekopyhä puoluepolitikointi.”

Sampo Terho, Timo Soini, Simon Elo, Tiina Elovaara ja te muut loikkarit: te syytätte Perussuomalaisia siitä, mitä te häpeätte itsessänne ja omissa teoissanne. Te kyynisesti luotatte siihen, ettei yksikään media tuo näitä teidän yllättäviä linjamuutoksianne Suomen suunnasta ilmi, ja että äänestäjät sitten unohtaisivat teidän sanojenne ja tekojenne irvokkaan ristiriidan. Kun verrataan teidän nykyisiä puheitanne ja aiempia tekojanne, lupauksianne ja tosiasioita, niin ei jäljelle jää mitään. Ei mitään, paitsi pohjaton, mittaamaton, tekopyhä puoluepolitikointi.

Sampo Terho, et tu Brute.