Sosiaalipolitiikan grand old man entinen sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö ja sosiaalipolitiikan dosentti Markku Lehto (KEPU) kirjoitti alkuvuodesta laajan monin tavoin ansiokkaan nykypäivään ulottuvan historiallisen katsauksen Suomen hyvinvointipolitiikan sosiaaliturvan rahoituksen haasteista Kanavaan (3/2017). Kanava-lehti on älymystön piirissä Suomen johtava keskustelulehti.

Markku Lehto istui vuosia valtion budjetin suurimpien menoerien ja sosiaaliturvan ja sosiaalisten tulonsiirtojen eräänä ylimpänä kaitsijana. Markku Lehto toimi viimeisimmän sosiaaliturvaa kokonaisuudessaan tarkastelleen Sata komitean puheenjohtajana. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sata-komitea

Markku Lehto ei maininnut sanallakaan kirjoituksessaan maahanmuuttoa strategisena haasteena, vaikka meillä on nopeasti kasvava maahanmuuttajien joukko, joka ei työllisty ja jonka ansio- ja varallisuustaso jää kauaksi kantaväestön vastaavista luvuista ja joka elää sosiaalisten tulonsiirtojen varassa. http://www.suomenperusta.fi/wp-content/uploads/2017/06/Maahanmuutto-talouden-ongelma-vai-ongelmien-ratkaisu-pdf.pdf

Meillä on nyt ensimmäiset merkit siitä, että huono-osaisuus on ylisukupolvista ja sen kitkeminen tulee olemaan hyvin vaikeaa, koska on tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä, joiden integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan näyttää lähes mahdolltomalta.

Em. Kanava-lehden artikkeli on hyvä esimerkki siitä, että suomalainen eliitti välttää keskustelua vaikeista asioista lähes viimeiseen asti. Johtavat poliitikot ja mediaeliitti ovat tehneet suomalaiselle yhteiskunnalle valitettavan karhunpalveluksen ehkäisemällä keskustelun sellaisista asioista, joista tavalliset kansalaiset ovat saaneet maistaa karvasta todellisuutta jo pidempään. Jatkuva tietoinen asioiden vääristely, tulokulmien valinta ja vaikeneminen esimerkiksi sosiaalisten tulonsiirtojen kansantaloudellisista vaikutuksista rapauttaa suomalaisen yhteiskunnan eri instituutioiden (mm. YLE ja HS) uskottavuutta nyt vauhdilla. 

Yllä oleva linkki on Turun yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori Matti Virenin aivan hiljattain tekemään kriittiseen tarkasteluun maahanmuuttopolitiikan perusteiden talousopillisista  ongelmista. En ole nähnyt raportin sisältöä avattavan julkisessa keskustelussa.

En mene sen Virenin analyysin perusteiden ruotimiseen syvällisesti, koska en ole ekonomisti. Totean vain, että Viren oman käsitykseni mukaan perustelee hyvin, miksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) ja Juhana Vartiaisen (kok) työn tarjontaan ja maahanmuuttoon liittyvissä makrotaloudellisissa oletuksissa on suuria ongelmia. Edes Yhdysvalloissa Suomessa käytetyn oletukset eivät ole realistisia, saatika sitten Suomen tapaisessa monin tavoin säädellyssä ja Yhdysvaltoja järjestäytyneemmässä yhteiskunnassa. Suomeen ei tulla sillä oletuksella, että sinun on pärjättävä!

Virenin kritiikki alkaa humoristisella EU-komissaari Jyrki Kataisen Suomen pääministerinä vuonna 2008 antaman lausunnon ruotimisella. Jyrki Katainen kertoi tuolloin TV-haastattelussa, että Suomi tarvitsee 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2021 mennessä ja että talouden nousukausi alkaisi 2010.

Luvut ja ennusteet eivät perustuneet yhtään mihinkään. Suomen pääministeri puhui vain sekavia omasta päästään. Jyrki Katainen alkaakin olla suomalaisille jo eliitin ja EU:n vaikeuksien symboli ja ilmentymä. Kun hän ilmestyy televisioon puhumaan matalalla äänellään, jonka hän on opetellut, joutavia jostain kiertotaloudesta tai jostain muusta EU-hypetyksestä, alkavat kansalaisilla vilunväristykset ja puistatus.

Keskeinen kritiikki Virenillä Vartiaista ja EVA:aa ja viime kädessä Suomen maahanmuuttopolitiikan perusoppia kohtaan on se, että Suomeen saapuu nyt sellaisia maahanmuuttajaryhmiä (esimerkiksi afgaanit, somalit ja irakilaiset), joiden integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan huonon koulutuksen ja erilaisen kulttuuritaustan vuoksi on olematon ja että heidän tulotaso jää hyvin alas, eikä heistä ole hyötyä veronmaksajina. Tällaisten maahanmuuttajien tulo Suomeen ei pienennä Virenin mukaan paljon saarnattua kestävyysvajetta virallisen maahanmuuttopolitiikan ja em. makrotalousmallien oletusten mukaisesti, vaan nämä maahanmuuttajaryhmät lisäävät kestävyysvajetta ja köyhdyttävät  suomalaista yhteiskuntaa.

Suomalaiset ovat kyllä arkielämässään nämä tosiseikat jo pitkälti tiedostaneet. Suomalaisten keskuudessa vallitsee siksi syvä epäluottamus kaikkeen siihen, mitä eliitti meille syöttää. Sitä saa mitä tilaa.

Itse olen miettinyt ei-ekonomistina arkisesti sitä, miten maahanmuutto voi oletusten mukaisesti lisätä työn tarjontaa, kun kasvavien kaupunkiemme kalliilla rakennettuihin vuokrataloihin sijoitetaan joukoittain työmarkkinoille kelpaamatonta väkeä. Samaan aikaan moni työnantaja tuskailee sitä, että heidän on vaikea saada työvoimaa alemman palkkatason töihin. Maahanmuutto ehkäisee osaltaan Suomen sisäistä muuttoliikettä ja haittaa näin talouskasvua.

Keskustelu tulee nyt väkisin muuttumaan Jussi Halla-ahon perussuomalaisten puheenjohtajavalinnan myötä. Edessä on vaikea ja perusteisiin menevä kansallinen keskustelu maahanmuuttopolitiikan perusteiden oikeellisuudesta ja viime kädessä nykyisen maahanmuuttopolitiikan hyväksyttävyydestä.

Ehkäpä poliittinen eliitti alkaisi vihdoin ottamaan onkeen Juho Kusti Paasikiven toteamuksesta, jonka mukaan "kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustamisessa". 

Ensiksi mainittu ex-sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Markku Lehto vuotta aiemmin samaisessa Kanava-lehdessä (3/2016) artikkelissaan "On Väestöpolitiikan Aika" on sisimmässään mitä ilmeisimmin tunnustanut tosiasiat, vaikka ei niitä kummassaakaan kommentoimassani artikkelissaan ruodi:

"Väestömuutoksia ei tarvitse ottaa annettuina, niihin voidaan myös vaikuttaa. Keinoista ollaan eri mieltä, mutta juuri siksi ne tulisi ottaa järjestelmälliseen tarkasteluun eikä jättää vain somessa käytävään kärjekkään keskustelun varaan.

Tulevien sukupolvien hyvinvointi riippuu siitä, mihin suuntaan väestön määrä ja rakenne kehittyy. Eiköhän olisi sopiva ajankohta asettaa arvostusta nauttiva ryhmä laatimaan ehdotuksia siitä, millaiseen väestörakenteeseen tässä maassa tähdätään, mitkä koetaan uhkatekijöiksi, miten uhat käännetään mahdollisuuksiksi ja miten toimitaan, jos uhat näyttävät kaikesta huolimatta toteutuvan. Komitea on yksi sovelias työskentelymuoto."

Nyt Halla-ahon valinnan myötä on aika tällaisen komitean.

Ei ole parjatun ja rasistisesta lietsonnasta syytetyn MV-lehden omistajan Ilja Janitskynin syy, että hänen lehtensä etusivulla George Orwellin ennustus "kun valehtelu saa vallan, totuuden puhumisesta tulee vallankumouksellinen teko"  puhuttelee suomalaisia ja saa heitä suurin joukoin klikkaamaan MV-lehteä. Se on eliitin vika.

Oman puolueeni porukoille muistuttaisin, että Saksan SPD on linjannut maahanmuuttoa pois humanitaarisesta linjasta kohti Kanadan mallia, jossa maahanmuuttajilta odotetaan koulutusta ja kykyä hyödyttää yhteiskuntaa. Ruotsin demaripääministeri Stefan Löfven on luvannut vallata takaisin no-go lähiöt ja kertonut ruotsalaisille, että 2015 kaaosmainen kansainvaellus ei saa missään olosuhteissa enää toistua.